tiistai 6. tammikuuta 2015

Loppiaisrogaining 2015

Loppiaisena järjestetään (ilmeisesti) perinteisesti Loppiaisrogaining-suunnistus, mihin tuli osallistuttua ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen suunnistuskisa, mihin muutenkaan olen koskaan osallistunut.  Omasta suorituksesta jäi tosin se suunnistusosuus puuttumaan kokonaan, sillä olimme liikkeellä kolmen hengen joukkueella, jossa kaksi muuta oli oikeita suunnistajia. Päätin jo etukäteen, että en edes yritä osallistua varsinaiseen suunnistukseen, kun yleensä eksyn jo korttelia kiertäessä,n vaan annan poikien hoitaa sen homman ja juoksentelen vaan perässä. Itselleni olikin siis kyseessä enempikin pitkä metsälenkki kuin varsinainen suunnistus.

Homman ideana oli, että 8 tunnin aikana kerätään niin monta pisteytettyä rastia kuin ehtii ja lopputulokset määräytyvät kerättyjen pisteiden perusteella.  Kisa järjestettiin Espoossa ja luvassa oli rapsakkaa keliä pakkasen ollessa aamulla -20 paikkeilla.  Pojat suunnitteli meille reitin siten että ensin juostaan pidempi kierros, tullaan välihuoltoon lähtöpaikalle ja sen jälkeen juostaan toiseen suuntaan lyhyempi kierros ja kerätään ne rastit mitä ehditään.
Ensimmäiset pari tuntia oli jotenkin tosi kylmä ja meno muutenkin omalta osaltani aika kankeaa. Ei oikein juoksu kulkenut, mutta matka kuitenki taittui ja rastit tuntuivat löytyvän hyvin. En ainakaan huomannut, että isompia huteja olisi tehty.  Parin tunnin jälkeen aurinko alkoi paistaa, pakkanen laski johonkin -15 tienoille ja kroppa tuntui lämpiävän, joten menokin alkoi maistua paremmalta. Paleleminen loppui onneksi tuohon, eikä yllättäen vaivannut enää päivän aikana.  Mokasin tosin lähdössä juomarepun kanssa ja jätin se takin ulkopuolelle (vaikka olinkin kavereille vinkannut, että on fiksua laittaa se takin alle), joten juomaletku jäätyi ja juominen oli mahdotonta. Nesteytys meni siis vähän pieleen, mutta vaihdettuani kolmen tunnin paikkeilla repun takin alle, letku suli, juoma pysyi suht lämpimänä ja juominenkin alkoi taas onnistua. Yllättäen sekin virkisti. Pakkanen aiheutti myös energiatankkaukseen omat haasteensa, kun patukat kovettuivat ja geelit muistuttivat lähinnä hedelmäkarkkeja. Vaurioiltakaan ei vältytty, kun jäätynyttä patukkaa jyystäessäni irtosi paikka hampaasta. Kaikenlaista.

Reittisuunnittelu oli ilmeisen hyvä, sillä saimme valoisan aikaan ensimmäisen vajaan 40km lenkin juostua. Reitillä oli paljon tieosuuksia ja metsäpätkätkin olivat hyvin juostavia, eli kaiken kaikkiaan matka taittui oikein mukavasti. Noin 5 tunnin 20 minuutin jälkeen olimme maalipaikalla välihuollossa. Vaihdettiin kuivaa päälle, juotiin kuumaa mehua, viritettiin lamput otsalle ja vajaan puolen tunnin breikin jälkeen jatkettiin matkaa.

Toinen osuus oli hankalampaa maastoa ja meno oli aika hidasta. Viimeistä rastia hakiessa maasto oli täynnä kaatuneita puita ja rastiakaan ei löytynyt, joten päätimme antaa periksi ja juosta maaliin. Olisi siinä varmaan jonkun rastin ehtinyt vielä hakea, mutta jalka alkoi painaa Maali sulkeutui klo 19.00, mutta olimme perillä hiukan jälkeen 18.30.  Matkaa tuli taitettua kokonaisuudessaan about 50km. Sellaisessa käsityksessä olen, että lopun metsäseikkailua lukuunottamatta, suunnistus ja reitti menivät suunnitellusti. Mistäpä minä tosin näistä tiedän.

Vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta jäi. Koska en ottanut pienintäkään osaa suunnistukseen, enkä oikeastaan missään vaiheessa tiennyt, missä ollaan tai mihin mennään, niin väsymyksen hiipiessä pintaan oli motivaation kanssa vähän ongelmia.  Tästähän tosin selviää sillä, että opettelee suunnistamaan ja ottaa osaa myös tähän suunnistuksessa ilmeisen oleelliseen osuuteen. Nythän kävi niin, että poikien miettiessä reittiä, minä lepuuttelin, katselin maisemia jne.  Mielenkiintoisen kokemuksen ja hyvän lenkin tuosta sai, mutta seuraavalla kerralla on kyllä pakko olla hiukan aktiivisemmin mukana suunnistuksesta, jotta suorituksesta tulee mielekkäämpi.  Tuhannet kiitokset silti Teemulle ja Jaakolle, että sain olla mukana, vaikka ei tarjottavana ollutkaan muuta kuin huonoa seuraa.


Inov-8 Oroc 280
The Weapon of Choice: Inov-8 Oroc 280.  Ainoa nastakenkä, millä olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Kovalla alustalla nastat tuntuvat vähän jalkapohjaan läpi, mutta ei muuta moitittavaa.  Inov-8:ien lesti sopii mun jalalle erinomaisesti ja nastatkin tuntuivat pitävän, joten aivan hyvä kenkä.