tiistai 12. kesäkuuta 2018

Turku Trail Cup 2018 - Piikkiö Trail

TTC:n kevään kolmas ja samalla viimeinen osakilpailu ennen kesätaukoa miteltiin Piikkiö Traililla. Reitti kulkee Linnavuorella ja tarjolla on 4km, 7,5km ja 11km matkat, eli siis yksi, kaksi tai kolme kierrosta nyppylää ympäri. Tämä olisi itselleni ensimmäinen vauhdikkaampi juoksu sitten Karhunkierroksen, joten ehkä kaksikin kierrosta riittäisi, mutta päädyin nyt kuitenkin iloittelemaan taas koko rahan edestä.  En ole Linnavuorella koskaan juossut, mutta reitillä on kyllä muuten tullut ulkoiltua, joten pieni käsitys reitin tarjonnasta oli olemassa. Hapokkaita nousuja ja hankalia juurakoita olisi tarjolla, mutta pääosin reitti on aika nopeaa baanaa.  Oman suorituskyvyn suhteen odotukset eivät olleet erityisen korkealla, sillä KK:n jälkeiset 2 viikkoa ovat menneet lähinnä peekoota hölkkäillessä ja pyöräillessä.  Nyt otettaisiin siis ensimmäistä kertaa taas kunnolla tehoja ulos, mutta epäselvää tosiaan oli, paljonko sitä ulosmitattavaa olisi.  Kisataktiikaksi valitsin tasaisesti kiihtyvän omavauhtisen juoksun. Eli joka kierroksella lyötäisiin vähän löylyä lisää ja perisuomalaiseen tyyliin "katsotaan mihin se riittää".

(c) Susanna Aalto
Lähtö tapahtui keskeltä peltoa ja ensimmäiset parisataa metriä juostiin heinikossa keräten kaikki punkit mukaan.  Sitten polulle ja jonkinlaisessa porukassa siinä mentiin.  Kärkiryhmä näytti karkaavan jo ekalla kilometrillä, kuten näköjään näissä kisoissa on tavaksi tullut.  Sinnepä menivät ja itse yritin löytää järkevää matkavauhtia ja sykettä.  Heti ekalle kilometrille osui myös reitin pisin nousu, joten sykkeethän tärähti iloisesti punaiselle jo pari minuuttia startista. Just suunnitelman mukaanhan tämä lähti siis tälläkin kertaa kulkemaan.  Sain jotenkin silti sykkeen pysymään kurissa alkurutistuksen jälkeen ja semmoisessa ehkä viiden hengen porukassa taitettiin matkaa.  Kierrokselle osui pari teknisempää ja pidempää alamäkeä, joissa vauhtini näytti olevan muita parempaa, joten niissä kuittasin selät edestäni ja toiselle kierrokselle lähdin ryhmän kärjessä.  Nyt pääsin juoksemaan omaa vauhtiani ja porukka selkäni takana jäi pikkuhiljaa taaemmas.  Lähinnä ero varmaan tehtiin ylä- ja alamäissä, sillä tasaisen vauhtini ei irtiottoihin kyllä edelleenkään riitä.   Alkuperäinen ajatus sykkeen nostamisesta kierros kierrokselta oli mennyt pieleen jo parin kilsan jälkeen, joten nyt vain pyrin pitämään vauhdin tasaisena ja sykkeen jotenkin kurissa.  Siellä 92% tienoilla se näytti pyörivän ja kyllähän se nyt sillä tasolla näin lyhyen matkan pitäisi pysyäkin. Kolmannelle kierrokselle lähdin ilman näköhavaintoja kilpakumppaneista edessä tai takana.  Ehkä tässä vähän tuli höllättyä vauhtia, mutta pidin kuitenkin huolta, että kilsavauhti pysyy alle 5:00 min/km, sillä mihinkään lepsuiluun ei ole varaa, kun erot ovat kuitenkin todella pienet, vaikka ketään ei takana näköetäisyydellä ollutkaan.  Useampikin hitaampi 7,5km tai 11km kilpailija tuli ohitettua kierroksella ja siinä huudellessa tsemppejä ja "Ylämäki on ystävä"-kannustuksia kierros taittuikin kuin itsestään. Loppusuoralle kaartaessani huomasin, että takaahan tulee kohta joku meikäläisen kiinni.  Olen niin monta sijoitusta hävinnyt loppukirikamppailuissa, että nyt päätin pitää puoleni ja juoksin pellon poikki maaliin sen minkä pääsin. Ei tullut ohi.  Loppuaika 51:54 ja sijoitus miehissä 9/34.

Tulokset
Garmin
Strava

Olipas aika hauska juoksu.  Alkuun kroppa tuntui selvästi järkyttyvän kovasta menosta, mutta siitä se sitten asettui ja juoksu oli lopulta yllättävänkin helppoa.  Kisataktiikka meni persiilleen heti paukusta, mutta jos ei nyt ihan kiihtyvänä kisaa tullutkaan juostua, niin suhteellisen onnistunut kova tasavauhtinen lenkki tästä kuitenkin tuli.  Jos kolmannella kierroksella olisi ollut enemmän kamppailua sijoituksista, niin uskoisin, että vielä olisi paukkuja löytynyt kiristääkin. Nyt jäi panokset piippuun, kun ei ollut käyttöä.  Olen oikein tyytyväinen kykyyni ylläpitää vauhtia ja sykettä, vaikkakaan tuolla vauhdilla ei nyt kovin korkealle tuloslistalla päästy.  Sen verran kovia tekijöitä oli tällä kertaa useampikin mukana, että mitään jakoa tämän korkeammalle ei ollut.  Oikeastaan ainoa vauhdillinen vertailukohta on kaverini, jolle hävisin Länsikeskuksessa 12,8km matkalla reilut 3 minuuttia ja nyt 11 kilometrillä noin 2 minuuttia.  Tuolta pohjalta arvioisin, että vauhti on jotakuinkin tallella, vaikka tässä yksi ultastartti nyt onkin jo välissä.  Tästä jatketaan taas kohti ultratouhuja ja palataan cupin pariin toivottavati syksyllä ainakin yhden osakilpailun merkeissä.

Inov-8 Trail Talon 250
The Weapon of Choice: Inov-8 Trail Talon 250. Luottokenkä näihin kisoihin. Alkoi olla parhaimmillaan juuri tällaisella reitillä, missä on teknistä haastetta, mutta maasto on kuivaa.

maanantai 28. toukokuuta 2018

NUTS Karhunkierros 80km 2018

Kevään pikamatkat on juostu ja seuraavaksi edessä olisi ensimmäinen vuoden päätavoitteista.  Suuntana siis Ruka ja NUTS Karhunkierros 80km (83km todellisuudessa)  polkujuoksukisa.  Viime vuonna osallistuin "perusmatkalle", mutta tänä vuonna nuo pidemmät seikkailut säästetään myöhemmäksi ja aloitetaan hiukan maltillisemmalla matkavaihtoehdolla.    Suoritus itsessään tulisi toki olemaan aivan erilainen, sillä viime vuonna kysymys oli lähinnä maaliinselviytymisestä, kun taas tänä vuonna lähdettäisiin liikkeelle sellaisella aikatavoitteella, että mihinkään retkeilyyn ei olisi aikaa, vaan juosta pitäisi ja vauhtikestävyys laitettaisiin kunnolla koetukselle.

Lähtökohdat kisaan pitäisivät ainakin olla kunnossa.  Koko alkuvuosi on treenattu enemmän ja paremmin kuin aikaisemmin, mitään (uusia) vaivoja ei ole ilmaantunut ja sääolosuhteet sekä reitin kunto pitäisi ainakin ennakkotietojen mukaan olla jotakuinkin optimaaliset.  Jos siis joku menee pieleen, on näistä lähtökohdista vaikea keksiä päteviä selityksiä epäonnistumiselle.  Semmoinen sopiva jännitys alkoi kisaviikolla hiipiä mieleen, sillä ihan en kuitenkaan ollut varma siitä, millaiseen vauhtiin pystyisin ja ennenkaikkea, kuinka pitkään pystyisin pitämään vauhtia yllä.  Aikatavoitteen lätkäisin kuitenkin suht optimistisesti 10 tunnin alitukseen. Sopiva tasaluku, jonka eteen joutuu tekemään tosissaan töitä, mutta ei kuitenkaan pitäisi olla nykykunnossa aivan mahdoton.  Sijoitustavoitetta oli hyvin vaikea asettaa, sillä lähtölistalla tuntui olevan aika monta tunnetusti kovaa tekijää ja lisäksi koko joukko hyvinkin potentiaalisia yllättäjiä.  Aikaisemmin 10h alituksella on oltu yleensä vähintäänkin top10:ssa, joten kaipa se tänäkin vuonna pitäisi kuitenkin top15-sijoitukseen riittää.  Melko pedantista luonteestani johtuen aikataulutin kisan huoltovälien mukaan hyvinkin jämptisti. Aikaisempien vuosien väliaikatietoihin nojaten suunnitelma pitäisi olla melko realistinen ja jos ei ole, niin se selvinnee jo hyvissä ajoin. Lyhyesti plääni olisi seuraavanlainen:

Startti -> Oulanka:  Maltillisesti, mutta silti riittävän kovaa. Antaa nopeampien mennä, eikä väkisin isketä perään.
Oulanka -> Basecamp:  Hiukan ensimmäisestä osuudesta kiristäen. Helpot osuudet kovaa.
Basecamp -> Konttainen:  Matka alkaa jo painaa, mutta vielä pitäisi sykkeet saada pidettyä ylhäällä ja eteneminen juoksuna.
Konttainen -> Maali:  Pelkkää ylös-alas etenemistä, missä ei säästellä enää yhtään.  Maalissa saa vaikka joutua tiputukseen.

Perjantai oli matkapäivä ja saavuimme Rukalle hyvissä ajoin iltapäivällä. Jäi mukavasti aikaa hoitaa kaikki hommat kuntoon ja ehdittiin illalla vielä Oulankaan kannustamaan kavereita, jotka tänä vuonna olivat erehtyneet osallistumaan 160km matkalle. Aikamoisia ihmisraunioita jo tuossa vaiheessa osa matkalaisista oli ja kuuma päivä oli tehnyt tehtävänsä. Onneksi lauantaille oli luvattu pari pykälää viileämpää, vaikkakin aurinkoista säätä.  Melko huonosti nukutun yön jälkeen herätyskello kilahti 4.45. Siitä aamiaiselle, aurinkorasvat pintaan, vaseliinit haaroihin ja kamat päälle. 5.45 istuttiin bussissa, joka veisi meidät lähtöpaikalle Hautajärvelle, eli Karhunkierroksen toiseen päähän. Startti oli kello 7.00.

Kerrankin olin oikein sijoittunut lähtöviivalle, joten muutaman ohituksen jälkeen oma paikka löytyi ja matka alkoi. Ihan reippaasti lähdettiin liikkeelle, mutta sykemittari kertoi, että ei liian lujaa. Kärkimiehet hävisivät samantien, mutta seuraava porukka asettui kiltisti jonoon ja eteni hyvin tasavauhtisesti.  Huomasin, että oma vauhti riitti ryhmässä aivan hyvin, joten ei muuta kuin jonon jatkoksi ja eteenpäin. Yksin juostessa olisin ehkä juossut napsun kovempaa, mutta nyt siihen ei ollut mitään tarvetta, kun vauhti oli kuitenkin riittävän hyvää.  Tulipahan säästettyä voimia myöhempiä aikoja varten.   Joskus 15km paikkeilla vauhti alkoi vähän hiipua ja näytti siltä, että tässä kyydissä jään kuitenkin heti alkuunsa väliaikatavoitteesta jälkeen.  Letka vaihtoi kuitenkin vetomiestä ja vauhtikin kiristyi taas.  Parhaimmillaan porukassa oli varmaan 15 juoksijaa, mutta vauhdinlisäyksen jälkeen raot alkoivat kasvaa. Otimme kaverin kanssa pikku spurtin ja pysyttelimme vauhdissa mukana. Ei siinä mitään merkittäviä eroja ehtinyt kuitenkaan muodostua ja Oulangan (27,4km) huoltoon tultiin isolla porukalla ja kaikki huolsivat älyttömän nopeasti. Itse en mielestäni tehnyt muuta kuin täytin pullot ja söin pari palaa suklaata, mutta silti porukkaa ehti edelle vaikka kuinka paljon. Mittarin mukaan poistuin huollosta ajassa 2.44:48, kun tavoitteena oli 2.45. Melko jämpti startti, eikä tullut edes aloitettua liian kovaa. Hyvältä näyttää.

Reitti jatkui edelleen helppona, mutta nyt olin yksin. Porukkaa oli karannut edelle ja kaverinkin olin hukannut. Oli joko lähtenyt edellä tai jäänyt huollossa taakse. Tämä huoltoväli olisi todella pitkä (31,9km), reitti vaikeutuisi puolivälin paikkeilla ja meno siis väistämättä hidastuisi. Suunnitelman mukaan nostin hiukan sykkeitä ja annoin mennä. Juoksu kulki, maisemat olivat upeat, sää oli täydellinen ja kaikki tuntui hyvältä.  Puolimatkaan tulin reilussa neljässä tunnissa, eli kaikki näytti olevan aikataulunkin suhteen kunnossa. Näillä main reitti siirtyy kulkemaan jokirantaa pitkin, muuttuu erittäin juurakkoiseksi ja aiempaan verrattuna vaikeakulkuiseksi. Samaan aikaan aurinko alkoi porottaa täydellä terällä ja meinasi tulla kuuma. Siinä sitä sitten kompasteltiin juurakoissa eteenpäin ja äyskäröitiin lippiksellä joesta kylmää vettä päähän. Yritin sinnitellä varaamallani 1,5l juomaa, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Vaihtoehtoina oli siis joko ottaa riski vatsavaivojen kanssa juomalla jokivettä tai tuupertua nestehukassa ja ylikuumentuneena reitin varteen. Valitsin (mahdolliset) vatsavaivat ja kyllä vaan maistui kylmä jokivesi hyvältä. Virkistyminen tapahtui oikeastaan heti ja pystyin taas juoksemaan sujuvammin.  Vaikka ei notkahdus kovin paha ollutkaan, niin selvästi heikoin hetki reissusta osui kuitenkin juuri tähän puolivälin paikkeille.   Pitkän juurakkojumpan jälkeen reitti siirtyi pois jokivarresta ja muuttui kumpuilevammaksi, mutta toisaalta myös juostavammaksi.  Pääsi taas juoksemaan ja mutta seuraava huoltopiste ei vaan tuntunut tulevan.  Lopulta Basecampin huoltoon (59,3km) tultaessa juomat olivat taas loppu, joten ilman ylimääräistä tankkaamista joesta, olisi käynyt kyllä köpelösti. Nestettä taisi lopulta kulua tällä välillä yli 3 litraa, kun olin siis alunperin varannut sitä mukaan 1,5 litraa. Kaikki oli muuten hyvin, mutta mittarini oli edistänyt tällä välillä ja todellinen 31,9km matka oli mittari mukaan 33,2km. Koska olin etapin aikana seuraillut aikataulussa pysymistäni keskivauhdin perusteella, niin nythän olinkin siis ollut hitaampi kuin olin kuvittelut ja sen sijaan, että olisin ollut arvioimani 5-10 minuuttia aikatauluani edellä, olinkin siis 5 minuuttia jäljessä. Ei mikään katastrofi, mutta perin harmillista silti.

(c) ONEVISION.FI
Olin siis koko edellisen pätkän juossut yksin, vaikka tokihan lyhyempien kisamatkojen nopeita juoksijoita lappasi säännöllisesti ohi. Yksinäinen matkanteko jatkui edelleen ja reittiin alkoi myös tulla selkeästi lisää korkeuseroja, mutta aika hyvin pystyin kaikki tasaiset osuudet ja loivemmat ylämäet edelleen etenemään juosten. Näytti myös siltä, että pystyin pitämään hieman budjetoimaani parempaa vauhtia, mutta ihan 100% varma en ollut, koska olihan se mittari valehdellut aikaisemminkin. Tämä osuus kuitenkin meni suhteellisen vaivattomasti ja aloitinkin jo hyvissä ajoin henkisen valmistautumisen viimeisen osuuden mäkimyllytykseen.   Konttaisiin (76,2km) tulin hyvävoimaisena ja valtavaa tarmoa täynnä, sillä 10h alitus oli edelleen tehtävissä. Olin edelliseen 16,9km pätkään käyttänyt 2h17min, kun sitä oli budjetoitu 2h20min.  Olin siis saanut hiukan eroa kurottua umpeen, mutta Konttaisista lähtiessä olin joka tapauksessa 2 minuuttia aikatauluani jäljessä. Aikaa olisi 1h8min, matkaa vajaat 7km ja nousumetrejä paljon.

Suunnitelman mukaisesti nyt laitettiin sitten kaikki peliin. Mitään säästelemättä tunkkasin jyrkät pätkät, juoksin loivat ylämäet ja tasaiset, sekä aika kovalla riskillä tykitin alamäet täysiä. Nyt ei enää tullut lyhyempien matkojen edustajia ohi, vaan tilanne kääntyikin toisinpäin. Käänsin numerolapunkin perspuolelle, että näkevät, kuka sieltä huohottaen ja koristen puskee ohi. Täältä tullaan, *** tana! Kyltti kertoi, että 2km jäljellä ja aikaa taisi olla siinä vaiheessa reilut 25 minuuttia. Tiesin, että onnistun, mutta edelleenkään en hellittänyt yhtään. Viimeinen jyrkkä tunkkaus Rukatunturille, lopun loivempi osa juosten, urku auki alamäkeen ja maaliin punaiselle matolle. Tulostaulu kertoi, että loppuaika oli 9.49:05 ja sijoitus 10.  BUM!
Enpä ole tainnut missään kisassa aiemmin pystyä näin tasaiseen suoritukseen. Toki aikataulutus ja suunnitelma oli näin jälkikäteen ajateltuna erinomaiset, mutta ehkä tärkeintä kuitenkin on, että pystyin puskemaan koko ajan vaadittavaa vauhtia. Välillä se tuli helpommin ja välillä piti pakottaa, mutta periksi ei annettu sekuntiakaan. Erityisen tyytyväinen olen tuohon viimeiseen osuuteen, johon kului lopulta 57:04, mikä on ihan objetiivisestikin arvioiden melko hyvä aika. Tuo on erityisen palkitsevaa myös siinä mielessä, että aikaisemmin ylämäet ovat olleet kirkkaasti huonoin osa-alue juoksemisessani.  Nyt taas jalka riitti aivan käsittämättömän hyvin, joten ei ole turhaan hinkattu sitä mäkeä pitkin kevättä.

Myönnettävä on, että tarvitsin tästä kisasta tällaisen tuloksen. Aikatavoite toteutui selvästi ja sijoituskin oli osallistujamäärään (207 miestä tuli maaliin) sekä kärjen tulostasoon nähden aika hyvä.  Töitä on tehty koko alkuvuosi aika kovasti, joten mahdollisen epäonnistumisen jälkeen olisi kyllä ollut vaikea löytää motivaatiota ja syytä niinkin kovalle harjoittelulle kuin mitä nyt on tehty.  Onneksi tämä siis meni näin.  Perusvauhti on parantunut ja ennenkaikkea mäennousukyky on aivan muuta kuin aiemmin. Oikealla tiellä ollaan ja hommat jatkuu pienen palauttelutauon jälkeen.

Karhunkierroksen reitti on kyllä huikean hieno ja NUTSin porukka osaa järjestää kunnon karkelot. Lisäksi, kun Rukalle on suhteellisen vaivatonta matkustaa (vaikka matka onkin pitkä) ja Ruka-kylä tarjoaa kaikki tarvittavat fasiliteetit, niin tästä kisasta on aivan ansaitusti muodostunut Suomen ykköstapahtuma tämän lajin tiimoilta. Jos kaikki raajat on paikoillaan ja toimintakykyiset, niin eiköhän ensi vuonnakin jollain matkalla olla taas mukana.


Inov-8 Trail Talon 275

The Weapon of Choice:  Inov-8 Trail Talon 275.  Ei mikään herkin maastotuntuma, mutta riittävä pito ja hyvä vaimennus tämmöiselle pitkälle matkalle.  Tällaiseen maastoon ja vauhtiin sopi kuin nyrkki silmään.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Turku Trail Cup 2018 - Länsikeskus Trail

Cupin toinen osakilpailu juostiin Turussa Länsikeskuksen maastoissa ja luvassa olisi aika tavalla teknisempää polkua sekä enemmän mäkeä kuin Paimiossa.  Matkavaihtoina oli tällä kertaa tarjolla 12,8km ja 7,4km, joista yllättäen valitsin pidemmän.  Viikkoa aikaisemmin oli Bodom, missä tuli vedettyä ns. "all out" ja helatorstaina kävin nakuttelemassa verttitreenin, missä kroppa hiukan ylikuumeni ja paukautin kauden maksimisyke-ennätykset tauluun.  Hieman keskimääräistä raskaampi viikko oli siis alla, mutta varsinaisesti ei tuntunut mitenkään tukkoiselta.  Onhan se nyt silti selvää, että kyllähän tuommoisesta ryskäämisestä rasitusta kertyy.  Garmin ainakin on ilmoitellut, että harjoituskuorma pyörii siellä ylikuormituksen rajalla ja vaikka en nyt hirveästi uskokaan, että mittari tietää kaiken, niin kyllä se suuntaa varmaan ainakin antaa.   Ei siis millään ihan tuoreilla jaloilla oltu viivalle lähdössä.

Mitään varsinaista kisataktiikkaa ei etukäteen ollut.  Vaihtoehtoja oli kaksi.  Joko lähteä kärjen tahdissa liikkeelle ja katsoa, pystyykö haastamaan tai sitten lähteä ihan alusta alkaen juoksemaan omaa juoksua.  Lähtöalueella pyörikin sitten sen verran kovia tekijöitä, että laitoin (toisinaan ylimitoitetun) egoni kuriin ja hylkäsin kärjen haastamisen heti suorilta.  Juoksisin vaan ensimmäisellä kahdella kilometrillä jalat itseltäni alta ja päätyisin 3km kohdalla istumaan kannon nokkaan.  No, hyvä.  Saisi siis ottaa hiukan iisimmin, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu, sillä sää oli aurinkoinen ja varmaan tämän kevään lämpimin.  Oikeasti lämpimissä olosuhteissa ei vielä ole juurikaan päässyt juoksemaan, eikä varsinkaan kovaa, joten varmaan kone keittäisi yli yhdellä jos toisella.

Sitten lähdettiin ja eka kilsa eteni kuntorataa ennen polkuosuutta.  Eka kilsa aikaan 4:12 ja siltikin kärki meni menojaan.  Polulla vauhti laski roimasti ja jonkinmoisessa letkassa juostiin menemään ekat 4km.  Hyvää juurakkoa, kalliopätkää ja lähes kokoajan ylösalas pumppaavia pieniä mäkiä, joten kyllä näissä lämmöissä itsensä sai nopeasti hapoille juostua.  Osalla porukasta alkoi menohalut vähentyä ja kuittasin jossain alamäessä useamman selän ja jatkoin kaverin perässä, jonka tiesin myös juoksevan pidemmän matkan.  Tavoitteena olisi ehkä toisella kierroksella pyrkiä ohitukseenkin, mutta nyt toistaiseksi pitäisi ensin pysyä edes perässä.  Ekalta kierrokselta lähtikin muutama edessä oleva kohti maalia ja pienen välitankkauksen jälkeen jatkettiin kaverin kanssa toiselle kierrokselle.  Edellä olevia ei näkynyt missään, eikä perässäkään näkynyt ketään, joten kahdestaan saatiin juosta koko toinenkin kierros.  Nyt laitettiin jo muutamassa ylämäessä kävelyksikin, eikä muutenkaan ihan täysillä tarvinnut juosta, sillä ei siinä nyt enää juostu kilpaa kuin toisiamme vastaan, eikä sitäkään kovin tosissaan.  Pysyin poluilla ihan hyvin perässä, mutta kuntorataosuuksilla kaveri meni menojaan.  Reitti tulisi päättymään about 700m kuntoratapätkään, joten eihän mulla olisi mitään jakoja ohitukseen.  Alistuin siis kohtalooni ja pyrin vain pitämään eron mahdollisimman pienenä.  Meinasin polun päättyessä huikata kaverille, että turha vedellä mitään loppukiriä, koska en mää ohi pääse kuitenkaan.  Kaveri lähti kuitenkin tykittelemään ja tekikin samantien yli 50m metrin eron.  Pidin vielä jonkinmoista vauhtia yllä ja noin 300m ennen maalia kaveria oli oksentamassa reitin sivussa.  Vähän liian aikaisin vatsa kramppasi ja siinä tarkistettuani kaverin voinnin jatkoin matkaa maaliin.  Onneksi siellä takana toivuttiin kuitenkin samantien ja tultiin vain muutaman sekunnin meikäläisen perässä maaliin.  Loppuaika oli 1.04:48 ja sijoitus miehissä 5/38.

Tulokset
Garmin
Strava

Ihan onnistunut juoksu ja muutaman ensimmäisen kilsan keulimisen jälkeen syke pysyi hyvin kurissa ja vauhti suht tasaisena.  Kuumuuskaan ei haittannut menoa juurikaan, ainakaan niin paljon kuin ilmeisesti monella muulla.  Top4 meni sen verran kovaa, että eihän siihen tosiaan ollut mitään sanottavaa.  Hyvä, että ei tullut edes kuviteltua moista, koska huonostihan siinä vaan olisi käynyt.

Kauhean kiva tämmöinen polkucuppi on.  Nyt kahden osakilpailun jälkeen tietää jo hiukan, että ketkä kaverit voi ihan sovinnolla antaa mennä karkuun ja ketkä taas pitäisi pitää takana.   Kesäkuussa jatketaan Piikkiössä.  


Inov-8 Trail Talon 250

The Weapon of Choice: Inov-8 Trail Talon 250. Nyt oli kuivaa ja kenkä toimi. Just sopiva kuivaan metsään, missä tarvii kuitenkin hiukan pitoa juurien ja kivien ylitykseen.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Bodom Trail 2018

Perinteinen kisakauden avaus taas Bodom Traililla.  Tulihan tuossa jo pari viikkoa sitten käytyä toki Paimiossa juoksemassa, mutta ei sitä nyt kuitenkaan lasketa, kun rajoitin päällä mentiin.  Bodomilla ei ole yleensä juurikaan säästelty, eikä ollut tarkoitus nytkään niin tehdä.  Ainoa tavoite oli oikeastaan olla juoksematta jalkoja alta heti alussa, sillä helposti on tullut reviteltyä vähän liikaa alussa ja sitten loppulenkki on mennyt aika hitaaksi möyrimiseksi suossa ja mudasssa.  Edellä mainittuja elementtejä olisi huhujen mukaan tänäkin vuonna tarjolla, jopa aiempaa enemmän.  Ainahan tuolla märkää on ollut, mutta nyt maasto olisi kuulemma aivan poikkeuksellisen kosteaa.  Samapa tuo.  Kevään treenit viittaisivat siihen, että vauhtipuoli pitäisi olla aiempaa parempi, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon parempi.  Joka vuosi olen minuutin tai pari parantanut aikaani, joten tälle putkelle olisi tietty mukava saada jatkoa.  Taktiikkana olisi kuitenkin vähän säästellä voimia ekalla vitosella ja pyrkiä olemaan loppulenkillä hiukan paremmassa iskussa kuin aiempina vuosina.  Mitään ihmeellistä valmistautumista kisaan ei tehty, vaan aika perustreeniviikko oli alla.  Perjantaina söin vähän lakua ja kävin vain lyhyellä lenkillä, mutta siihenpä ne kisavirittelyt sitten jäikin.

(c) Juha Saastomoinen / ONEVISION.fi
Aamulla Turusta lähtiessä paistoi aurinko, mutta kuten niin usein aikaisemminkin Varsinais-Suomesta poistuttaessa, loppui myös auringonpaiste.  Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin värjöttelemässä toppatakki päällä ja vähän arvelutti lähteä t-paidassa juoksemaan.  Siitäpä se sää kuitenkin kirkastui ja lähtöhetkellä paistoi taas aurinko.  Vaikka olinkin ensimmäisessä lähtöryhmässä, niin jotenkin jäin aivan liian taakse ja olin aikamoisessa sumpussa alkumatkasta. Tarkoitus olikin ottaa rauhallinen startti, mutta ei ihan näin rauhallista.  Ohi ei kuitenkaan oikein päässyt, sillä kyllähän kaikilla nyt alkumatkasta jalkaa vielä riittää.  Oikeastaan vasta ekalla juomapisteellä 6km kohdilla aloin päästä itselleni sopivaan vauhtiin.  Juoksin niillä main kaverin kiinni ja jatkettiin matkaa peräkanaa. Tässä on aika monessa kisassa otettu toisistamme mittaa ja olen tällä hetkellä valitettavassa tappioputkessa, joka ehdottomasti pitäisi saada poikki.   Oli siinä koko ajan muutakin porukkaa ja ohituksia tapahtui molempiin suuntiin.  Mittari piippaili kilometrin välein kierrosaikoja ja jo alkumatkasta oli tullut aika paljon pataan viime vuoteen nähden.  Ajattelin kuitenkin, että ehkä hitaampi alkuvauhti maksaa itsensä takaisin jälkimmäisellä kierroksella.  Maasto oli ekalla kierroksella kosteaa, mutta ei muutamia upottavia paikkoja mitenkään poikkeuksellisen märkää, joten hyvällä jalalla homma eteni.  Ekaan lenkkiin meni aikaa 1.02:40, eli about 2,5min hitaammin kuin viime vuonna.  Välihuollosta mukillinen urheilujuomaa huiviin ja kohti loppulenkkiä.

Kuten ennakoissa luvattiin, märkää oli.  Vaikka "polku" useissa paikoissa meni umpisuossa ja upotti polveen asti, sain pidettyä vauhtia kuitenkin yllättävän hyvin yllä.  Uskoisin myös jättäneeni tällä loppuosalla enemmän kilpakumppaneita taakseni kuin päästäneeni ohi, joten vahvalla luottamuksella painelin viimeisiä kilometrejä kohti.  Kaverikin oli koko pysynyt n. 50m päässä edellä ja mielessäni suunnittelin jo skenaariota, jossa jäätävällä loppukirillä esittelen kaverille kantapäitäni ja otan makoisan voiton muutaman sekunnin marginaalilla.  Vaikka todella pahasti punaisella tulikin painettua, niin silti tuntui, että vielä saattaisi olla paukkuja edellä kuvatun tapahtumasarjan toteuttamiseen.  Noin 19,5km kohdalla kivikkoisessa alamäessä muljautin kuitenkin nilkkani astuessani huonosti kivien väliin ja muutaman varovaisemman askeleen ja pikaisen tilannearvion aikana kaveri kerkesi karata jo seuraavan mutkan taakse ja peli oli siltä osin pelattu.  Ei siinä mitenkään pahasti käynyt, mutta pikkaisen varoen tuli viimeinen kilometri juostua, eikä loppukiriinkään enää ollut oikein mielenkiintoa, joten taisin hävitä vielä viimeisen 200 metrin aikana ainakin kaksi sijoitusta.  Loppuaika 1.54:32 ja sijoitus miehissä 54/439.

Tulokset
Garmin
Strava

Semmoista sitten juu.  Loppuaika oli 50s hitaampi kuin viime vuonna ja sijoituksessakin tuli laskua ihan reilusti.  Ei mennyt ihan odotusten mukaan, joten nyt on tietysti meriselitysten vuoro...

Mitä tarkoittaa sanonta "mennä punaisella"?
Tuntuma koko juoksun ajan oli hyvä, vaikka todella kovilla sykkeillä mentiinkin.  Lisäksi jaksoin puskea oikeastaan kaikki ylämäet juosten, kun aiempina vuosina isommat nousut on menneet kävelyksi.  Myös lopun suo-osuudella voimaa jaloissa riitti, eivätkä kilometriajat kyykänneet niin pahasti kuin aiemmin, joten olihan tässä paljon positiivisia juttuja ja nimenomaan niillä osa-alueilla, joissa pahimmat heikkoudet on olleet, on selkeästi menty eteenpäin.  Miten hemmetissä aika sitten huononi, vaikka juoksu oli kaikella tapaa "parempaa"?  Tarkempi vertailu tämän ja viime vuoden kilometriaikojen välillä osoittaa, että juoksin tänä vuonna ensimmäisen vitosen 3 minuuttia hitaammin.  Olisin varmasti kyennyt ilman sen suurempaa puristamista pystynyt tuolla alkuosuudella menemään hiukan lujempaakin, mutta nyt olin siis jumissa hitaamman porukan takana.  Tuon vitosen jälkeen, kun pääsin juoksemaan omaa juoksuani, pistelinkin loppuosan ekasta kierroksesta hiukan viime vuotta lujempaa ja tappio kaventui ekan lenkin loppuun mennessä siis noin 2,5 minuuttiin.  Kuten tuntuma juoksun aikana kertoi, niin myös väliaikavertailusta selviää, että jälkimmäinen lenkki kulki oikeinkin mukavasti ja se taittui aiempaa 1min42s nopeammin, joten tuosta päästään siis kokonaisuudessaan jo aiemmin mainittuun 50s aikatappioon viime vuoteen nähden.

Eihän tuo ketään kiinnosta, mutta kiitos että sain jakaa tämän kanssanne.  Koko kisan aikana en katsonut kokonaisaikaa, joten olin itse aidosti hämmästynyt, kun näin loppuaikani, sillä olin varma, että ainakin marginaalinen parannus tulokseen on tuloillaan.  Eipä tullut, mutta tuo tarkempi vertailu avaa ainakin itselleni, että miksi kävi kuin kävi.  Homma tuli mokattua siis jo startissa, eikä siinä sen enempää jossittelua.

Kuten aina aiemminkin Bodomilla kaikki toimii, tunnelma on valtavan positiivinen ja suihkuista lämmin vesi loppu.  Nämä ovat asioita, joihin voi tämän kisan osalta luottaa.  Kaverit ja tuttavat tekivät todella hienoja juoksuja, joten onnitteluja vähän joka suuntaan.  Kyllähän tämä kisa jokaiseen toukokuuhun kuuluu, vaikka aina ilmoittautumisen auetessa vähän tuleekin arvottua, että jaksaisko sitä kuitenkaan.

Salomon S-lab Speed
The Weapon of Choice: Salomon S-lab Speed. Paras nastaton pito, mihin olen juoksemistani kengistä törmännyt. Isot nappulat, napakka istuvuus ja jäykähkö rakenne, joten just täydellinen kenkä märkiin ja pehmeisiin olosuhteisiin, missä pitää silti koittaa mennä kovaa. Vähän niinku Bodomilla.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Turku Trail Cup 2018 - Paimio Trail

Turun alueella järjestetään nyt toista vuotta Turku Trail Cup polkujuoksusarja ja koska joku vaivautuu järjestämään, niin silloin osallistutaan.  Viime vuonna en päässyt yhteenkään kisaan, kun mukamas oli koko ajan joku kisaviimeistely, palauttelu, vamma, lomareissu, huono sää tai jotain muuta, mikä esti osallistumisen.  Tänä vuonna ajattelin nyt korjata vahingon ja osallistua mahdollisimman moneen kuudesta osakilpailusta.  Kaikkiin nyt tuskin pääsen, mutta yritetään.

Sarjan avaa Paimio Trail, joka juostaan joko yhtenä n. 8km kierroksena tai tuplana, eli 16km lenkkinä.  Tokihan sitä nyt pidemmälle mennään, niin saa samalla sopivan mittaisen vauhtikestävyysharjoituksen.  Talvella, kun pääsi lumen ja jään tasoittamilla poluilla juoksemaan nastareilla, niin vauhdithan oli paikoittain jo sangen hyvällä tasolla, mutta nyt juurien ja kivien paljastuttua lumen alta, on ollut pakko myöntää, että ei ihan niin kovaa mennäkään kuin talvella näytti.  Ajatuksena olisi siis juosta kisa ikäänkuin kiihtyvänä vk-lenkkinä aika tarkasti sykkeiden mukaan ja katsoa sitten, millaiseen vauhtiin se riittää.

(c) Antti Suonpää
Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja lämpötila pyöri jossain +13 hujakoilla. Shortseissa ja t-paidassa siis liikkeelle ensimmäistä kertaa tänä keväänä.  Lämmittelyhölkkä osoitti, että ihan niin kuivaa ei poluilla ollut kuin olin ajatellut, joten kenkävalinta ei ollut ehkä ihan optimaalinen.  Lähdöstä (poikkeuksellisesti) turhia keulimatta liikkeelle ja edellä oli ehkä 15 juoksijaa.  Muutama ohitus alkuun ja sen jälkeen aika lailla omaa juoksua sykkeitä vähän seuraillen.  Tavoitteena oli siis pitää sykkeet 85%-tasolla ekat 11-12km ja sitten nostaa loppuun 90-95%:iin.  Eka kierros tuli täyteen suunnilleen 38:20 ajassa, eli hiukan nopeammin kuin olin ajatellut.  Reitti osoittautui hyvin helpoksi, eikä nousuakaan tullut edes 100m/kierros, joten kyllä tuollaisella reitillä pitää tietty pystyäkin juoksemaan kovaa.  Tokalle kierrokselle lähdin noin 100m edellä olevan perässä ja takana tuli kaveri suunnilleen samalla etäisyydellä.  Juoksin aika pian edellä olevan kiinni, mutta jouduin pysähtymään solmimaan kengännauhat ja samalla olimmekin kaikki kolme yhdessä nipussa.  Tuntui, että kykenisin parempaankin vauhtiin, mutta toisaalta vasta ei ollut kuin 9km mittarissa, joten ihan vielä ei tehnyt mieli lyödä lisää löylyä kiukaalle.  En sitten kuitenkaan kauaa malttanut mieltäni, vaan jossain 10km kohdalla isompaa vaihdetta silmään, kilpakumppaneista ohi ja lähdin painelemaan karkuun.  Jossain 11km kohdalla sain Vauhtisammakoilta tiedon, että olen viidentenä ja edessä oleva näkyikin reilun 100m päässä.  Näytti siltä, että edes kiristämättä vauhtia saavutin nelosta ja noin 12,5km kohdilla meninkin ohi.  Edessä olevia ei näkynyt, joten ei muuta kuin tasaisella juoksulla maalia kohti.  Ehkä joku 300m ennen maalia juoksin vielä kolmosen kiinni, mutta polku oli tuossa kohtaa sen verran kapeaa ja syke alkoi olla aika lailla ylälaidassa, niin en sitten pistänyt edes yritystä ohitukseen, vaan tyydyin tilanteeseeni.  Maaliin siis neljäntenä ajalla 1.16:26.

Tulokset
Garmin
Strava

Juoksu oli hyvä ja eteni suunnitellusti.  Vauhti oli parempaa kuin odotin, mutta tämä oli kyllä enimmäkseen helpon reitin ansiota.  Joko reitti oli alimittainen tai oma mittarini jätätti hiukan, mutta samapa tuo.  Jos olisin vauhtien mukaan juossut, niin tämähän olisi ollut positiivinen yllätys, mutta eipä se nyt mihinkään vaikuttanut.  Ilahduttavan runsaslukuisesti väki oli myös lähtenyt kisaamaan ja viivalla taisikin olla reilusti yli 100 kisailijaa. Kiva oli kisata ja näitä tulee onneksi lisää.

Inov-8 Trail Talon 250
The Weapon of Choice:  Inov-8 Trail Talon 250.  Enempi pidemmille matkoille ja kuivempiin olosuhteisiin tarkoitettu, joten ei nyt ihan nappivalinta tähän kisaan.  Muutamassa märässä kohdassa ja kalliolaskussa piti vähän varoa, mutta muuten kyllä toimi ihan hyvin.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Katse kauteen 2018

On täällä meikäläisen blogosfäärissä ollut aika hiljaista viime kuukausina, mutta kun nyt pikku hiljaa alkaa tulevan kauden suuntaviivat selkiytyä, niin lienee aika palata linjoille.

Loppuvuodesta 2017 aloin kääntää ajatukset tulevan vuoden koitoksiin ja eihän siellä taaskaan mitään muuta siintänyt edessä kuin UTMB.  Se tässä on ollut tavoitteena nyt kaksi vuotta ja viime kaudella, kun arpaonni ei suosinut, niin tänä vuonnahan tupla-arvalla luulisi mukaan pääsevän. Tästä lähtökohdasta siis suunnittelemaan sopivia harjoituskisoja kevääseen tai alkukesään.  Toinen asia, mikä väkevästi määritti tulevan suunnittelua, oli menneen kauden hienoiset pettymykset sekä Nuuksiossa että Vaaroilla.  Kevään kisat Bodomilla ja Karhunkierroksella menivät mukavasti, mutta syyskauden tulkitsen kyllä rimanalitukseksi.  Eihän ne syyskisat nyt ihan penkin alle menneet, mutta eivät silti lainkaan tavoitteiden mukaan.  Tavoitteet saattoivat olla liian koviakin, mutta päällimmäisenä ajatuksena oli silti, että kyllä tällä panostamisen määrällä pitäisi pystyä hiukan parempaa tulosta tekemään. Vuodelle 2017 tuli kellotettuja harjoitustunteja suunnilleen 480, mikä ei ole kuitenkaan ihan vähän.

Viime vuoden harjoittelu oli hyvin pitkälti tasapainoilua määrällisesti riittävän juoksemisen ja vammojen ehkäisemisen välillä.  Kauden 2016 ennenaikaisesti katkaissut kantapäävamma saatiin toimintakuntoiseksi, mutta toisaalta myös todettiin, että ei se koskaan enää tulee paranemaan, joten sen kanssa on vain elettävä. Näistä lähtökohdista monipuolistin harjoittelua hyvin paljon, mutta ei se vaan valitettavasti näissä juoksuhommissa riitä.  Juostava on.  Positiivista kuitenkin on, että pystyin kaikki kisat kisaamaan, eikä vamma haitannut kisasuorituksia.  Lisäksi olen oppinut sekä elämään/harjoittelemaan pienen kivun kanssa että pitämään vamman aisoissa.  Jos se ei ole parantunut, niin ei myöskään pahentunut vuoden mittaan, joten nyt on vaan hyväksyttävä, että tässä iässä vikalista ei enää lyhene.  Tästä pääsinkin siihen oivallukseen, että jos en kerran pysty määrällisesti juoksemaan riittävästi, niin silloin niiden vähäisten lenkkien on keskityttävä oikeisiin asioihin.  Vaikka jotain kuvittelen jo juoksuharjoittelusta tietäväni, niin tässä kohtaa myönsin auliisti oman osaamiseni rajallisuuden ja apua oli siis hankittava. Päätin siis hankkia ulkopuolisen valmentajan suunnittelemaan harjoitteluni, sillä UTMB:lle valmistautuessa pitäisi ennenkaikkea pysyä ehjänä koko harjoituskausi, mutta myös pyrkiä saamaan itsensä parhaaseen mahdolliseen kuntoon elokuun loppuun mennessä.

Päädyin pienen puntaroinnin jälkeen ottamaan yhteyttä kulku.netin Antti Lepistöön, joka on aika kovan luokan tekijä näissä polkuhommissa.  Antti otti kopin ja yhdessä puntaroitiin elämän aikataulut, fyysiset resurssit sekä rajoitteet ja tavoitteet, joiden pohjalta Antti lähti tekemään harjoitusohjelmaa.  Kirjoittelen ehkä joskus lisää ja tarkemmin itse harjoittelusta, mutta todettakoon nyt, kun olen reilut 2 kuukautta ohjelmaa jauhanut, että homma tuntuisi toimivan.  Tekemiseen on tullut järjestelmällisyyttä, harjoitukset monipuolistuneet, paikat ovat kestäneet, vaikka välillä on aika kovaakin menty ja kehitystäkin näyttäisi tapahtuvan.  Olen aina ollut hyvin tunnollinen harjoittelemaan, mutta jossain määrin tekemisestä on kuitenkin puuttunut se punainen lanka.  Nyt, kun ajattelu on ulkoistettu, on helppoa vaan toteuttaa.  Muistuu mieleen vuoden 2014 maratonharjoittelu, kun tähtäimessä oli 3 tunnin alitus ja tein valmista 15 viikon harjoitusohjelmaa.  Silloin tein joka ainoan ohjelman mukaisen harjoituksen ja luotin siihen, että homma toimii. Ja toimihan se.  Näistä lähtökohdista on nyt marraskuun puolivälistä asti siis treenattu ja jatketaankin ainakin tämän kauden ajan.

Niin, niihin tulevan kauden kisoihin.  Kevään harjoituskisaksi valikoitui lopulta Karhunkierroksen 80km toukokuun lopussa.  Vähän ajattelin, että olisi tietty hyvä käydä vähän vuorillakin hakemassa tuntumaa, mutta tuonne oli lähdössä paljon tuttuja, joten ajattelin, että onhan se mukava päästä vähän kavereidenkin kanssa kisailemaan. Ennen Karhunkierrosta on tietty Bodomin polkupuolikas toukokuun alussa, sillä pakkohan siellä on käydä taas pari minuuttia sorvaamassa ajasta pois.  Bodomille mennään kuitenkin vain, koska se on kivaa, eikä sille anneta harjoittelussa mitään sen kummempaa painoarvoa. Kulkee, miten kulkee.  Nämä ilmoittautumiset tuli lyötyä sisään jo tuossa loppuvuodesta ja sitten joulukuun puolivälissä UTMB-ilmo sisään.  Arvonnan tulokset tulivat 11.1. ja voi **ttu!  Hylsy tuli tupla-arvasta huolimatta. 



Tätä takaiskua piti vähän nieleskellä, mutta koska ei ole tässä elämässä ollut muutenkaan tapana murehtia asioista, joihin ei voi vaikuttaa, niin se siitä sitten.  Palataan vuonna 2019 asiaan ja keksitään jotain muuta.  Sitten alkoikin sumpliminen, että mitäs ny, mihin ja milloin.  Tilanne on se, että ollakseni UTMB:lla mukana 2019 pitäisi tänä vuonna könytä yksi 5 pisteen kisa maaliin. KK:lle oli ilmo jo sisällä ja lennotkin ostettuina, mutta se saakeli on vain 4 pisteen arvoinen, joten ei riitä.  Jotain muutakin tarvitaan.  Vuorille tekisi mieli, mutta jotenkin tuntui kauhean vaivalloiselta alkaa keräilemään porukkaa ja etsimään sopivaa kisaa, kun kaikki ennakkosuunnitelmat oli kuitenkin jo tehty valmiiksi asti UTMB:a varten.  Pari kaveria on lähdössä NUTS Ylläs-Pallas kisaan heinäkuussa, joten tuppauduin porukkaan mukaan, naputtelin ilmon sisään ja se oli siinä.  134km Lapissa yöttömässä yössä.  Kaikella tapaa tuo tuntui lopulta hyvältä valinnalta, sillä se järjestyi helposti, on ainoa Suomen isoista polku-ultrista, johon en ole vielä osallistunut ja ajankohta on enemmän kuin sopiva.  Vaikka KK:sta on vain 7-8 viikkoa tuohon kisaan, uskoisin tuossa välissä ehtiväni tekemään laadukasta harjoittelua ja ennen kaikkea tuossa jää vielä syksy aikaa paikata mahdollista keskeytystä.  Vaikka lähtökohtaisesti en itselleni tärkeää kisaa keskeytä missään olosuhteissa, niin silti on tunnustettava se tosiasia, että saattaa se keskeytys tulla eteen, vaikka mitä tekisi.  Koska tällä kaudella ne 5 pistettä on PAKKO kerätä, niin on kuitenkin hyvä olla takaportti vielä uudelle yritykselle, jos Ylläksellä (tai jo ennen sitä) kaikki meneekin yht´äkkiä pieleen.

Tämän pidemmälle en nyt asioita suunnittele. Bodom 21km, Karhunkierros 80km ja Ylläs-Pallas 134km.  Katotaan sitten syksyä, kun noista päästään.  Jotain maaliinpääsyä vaativampiakin tavoitteita kisoihin jo toki on, mutta spekuloidaan niitä sitten tuonnempana.  Nyt jatketaan harjoittelua.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Vaarojen maraton 86km 2017

Jes, taas mennään.  Viime vuonna Vaaroilta tuli DNS vammojen vuoksi, mutta nyt on taas ruskaretken aika Kolin maisemissa.  Reittiä muutettiin viime vuonna siten että lopun tieosuus, joka itselleni on ollut melkoinen tuskaretki molemmilla kerroilla, saatiin ilmeisesti lähes kokonaan siirrettyä poluille ja samalla reitin nousumetrejä lisättyä. Tälle vuodelle reittiä muutettiin taas, mutta huolellisesta selostuksesta huolimatta en oikein hahmottanut, millaisia muutokset tulisivat olemaan. Eikä sillä niin väliäkään, kunhan sitä saakelin hiekkatietä ei tarvitse tampata kymmentä kilometriä (molemmilla kierroksilla). Eli joo, mielenkiinnolla ja innolla odotan uutta reittiä ja kisaa muutenkin.  Edelliset kolme ultrastarttia ovat olleet 120-165km mittaisia, joten mukava päästä juoksemaan pitkästä aikaa tuommoista "puolipitkää" ultraa.  Vaarojen kaltainen 86km kisa ei kuitenkaan ole sellainen selviytymistaistelu kuin nuo pidemmät tuppaavat toisinaan olemaan ja tehdäkseen tuolla kelvollista tulosta, pitää pääosa matkasta pystyä selkeästi juoksemaan.  Hölkkäilemällä ja kävelemällä ehtii kyllä aikarajoissa maaliin, mutta tuloksen tekemiseen pitää jaksaa puristaa koko puolisen vuorokautta, minkä tuo kisa oletettavasti (itseltäni) kestää.  Vanhalla reitillä olen juossut molemmilla kerroilla sinne 11 tunnin tuntumaan, mutta uusittu reitti on varmasti hitaampi. Kuinka paljon hitaampi, jää nähtäväksi.  Mies pitäisi tosin olla aika hyvässä kunnossa ja aika paljon kokeneempi kuin pari vuotta sitten, joten sen puoleen kaikki pitäisi oleman ok.  Kunto ei oikein osunut kohdilleen Nuuksioon ja sen kisan jälkeen sairastelin vajaan viikon, mutta sittemmin kuntokäyrä on ollut jyrkässä nousussa. Olen saanut tässä välissä tehtyä täysin suunnitelman mukaiset treeniviikot ja paikatkin on ehjinä, joten erittäin luottavaisella mielellä lähdetään liikkeelle.

Jotain tavoitetta vai? No, lähdetään nyt hakemaan semmoista 12 tunnin alitusta, mikä pitäisi todennäköisesti riittää TOP10-sijoitukseen. Sijoitushan nissä "kuntosarjoissa" riippuu enempi muista kuin itsestä, mutta veikkaisin, että jotakuinkin tuonne kympin sakkiin tuolla ajalla pitäisi päästä. Katotaan.

Perjantai oli matkapäivä ja illalla käytiin lähettämässä kaverit 130km-matkalle. Sitten saunaan, kamat kasaan ja suht hyvissä ajoin nukkumaan. Kohtuullisen onnistuneiden yöunien jälkeen klo 5 herätys ja rauhallisen aamiaisen kautta lähtöviivalle. Startti oli tuttuun tapaan klo 7 ja ensimmäinen 20min mentäisiin vielä aamuhämärässä. Sääolosuhteet aiheuttivat pientä spekulointia, sillä sadetta saattaisi tulla tai sitten ei. Aamulla kuitenkin keli oli kuiva ja tyyni, joten säässä ei ollut valittamista. Sitten mentiin.

Alkusumpun jälkeen asetuin hetkeksi kärkiryhmään noin 10 muun juoksijan kanssa, mutta vauhti tuntui jo muutaman kilometrin jälkeen napsun verran liian kovalta, joten jättäydyin ryhmästä ja aloin juosta omaa vauhtiani. Ekalla kympillä on nykyään muutama melko napakka mäki ja aivan odotetun huonostihan ne nousivat. Alamäkeen kulki sen sijaan mukavasti, joten keskimäärin mäet menivät siis kohtuullisesti.  Suunnilleen 10km jälkeen reitti on melko tasaista Kiviniemen huoltoon (18,5km) asti, joten alun könyämisen jälkeen oli mukava lisätä ihan reilusti vauhtia. Juoksu tuntui kulkevan, mutta olin suunnilleen 5km kohdalta asti juossut yksin, joten vertailua muiden vauhtiin oli vaikea tehdä. Vähän yksinäistä puuhaa juokseminen siis oli jo tässä vaiheessa ja yksin puurtamisesta tulisikin muodostumaan tämän reissun teema.  Kiviniemessä olin reilut 5min suunniteltua aikaisemmin, eli aivan hyvä ensimmäisen osuus. Sitten kohti Ryläyksen ylämäki-alamäki myllytystä. Reitti oli jo aikaisemminkin todella märkä ja mutainen, mutta Ryläyksellä se vasta mutainen olikin. Oli liukasta ja raskasta ja kaiken muun hyvän lisäksi heti ensimmäisessä nousussa suunnilleen 20km kohdalla alkoi vatsakin pistää ja tuli aika tukala olo, joka jatkui suunnilleen seuraavan tunnin. Vauhti hyytyi, kun helpomillakaan pätkillä (joita ei tosin montaa ollut) ei pystynyt oikein juoksemaan ja hävisinkin tällä välillä muutaman sijoituksen, kun kanssakilpailijat tulivat lentäen ohi. Seuraa en näistäkään saanut, sillä en pysynyt perässä, joten yksinäinen taivallus jatkui. Selvisin lopulta Peiponpellon huoltoon (33km) ja olokin oli alkanut suolan ja särkylääkkeen vaikutuksesta helpottaa. Vaikka tämä osuus olikin hitaampi, niin yllättäen olin edelleen aikataulussa.  Aika pian huollon jälkeen loivaan metsätieylämäkeen laahustaessani tuli taas kaksi juoksijaa ohi, enkä pysynyt tässäkään kyytissä. On se ny saakeli, kun kaikki lappaa ohi. Ja sama ralli jatkui.  Nyt takaa tuli kiinni tuttu kaveri, jonka kanssa sitten jatkettiinkin yhdessä matkaa kohti viimeisiä nousuja. Oli piristävää jutella välillä jonkun kanssa, kun käytännössä olin vetänyt koko kierroksen yksin.   Kuinka ollakaan, siinä höpistessä vedettiin sitten yksi risteys suoraksi, könyttiin helvetinmoiseen ylämäkeen vajaa kilsa ja päädyttiin takakautta hotellin kulmalle. Siinä pieni empiminen, että "mitähän ***tua?". Järjestäjä tuli ohjastamaan, että "ei, ei pojat, takaisin vaan".  Viime vuonna, kun en päässyt osallistumaan, niin jäi näkemättä ja kokematta tämä vanhan reitin "valenousu", mutta nytpä se tuli noustua. Tosi hieno homma, hei. Naisten sarjan tuleva voittaja oli tullut ihan meidän perässä jo pidemmän aikaa ja just tuota viimeistä kinkaretta kiivetessämme ihmettelin kaverille, että "mihinköhän ne naiset jäivät?".  No, ne oli kuule siellä oikealla reitillä, mihin mekin siis palattiin, sitten alas rantatielle ja kohti loppunousua. Sen verran sapetti tuo pummi, että laitoin pykälän vauhtia lisää ja vedin loppunousun kohtuullisella kiukulla ylös. Eka kierros valmiiksi ajassa 5:53.35. Ei hyvä. Vaikka tuohon pummiin kuluikin aika tarkalleen 15min (Garminista tarkastettu, ei hatusta vedetty), niin olin silti tavoitteena ollutta 5:30 väliaikaa ihan reilusti jäljessä. Kuuluttaja huuteli, että sijoitus oli tässä vaiheessa 18. Ei oikein hyvä sekään.


ONEVISION / Juha Saastamoinen
Huollossa oli tarkoitus olla supernopea ja se menikin budjetoitua nopeammin. Valmiiksi täytetyt pullot ja energiatäydennykset liiviin, hiukan proteiinijuomaa, kokista ja sipsejä naamaan. Eteenpäin. Huolto oli 5min 27s, joten turhia ei tullut tuherrettua. Lähdin hyvällä askeleella toiselle kierrokselle ja taas yksin. Huollossa kohensin sijoitusta ainakin yhdellä pykälällä ja laskin sen varaan, että eiköhän edellä olevistakin ainakin joku kanttaa ja saisin sijoitusta parannettua. Laskeskelin myös uutta tavoiteaikaa, sillä alkuperäinen 12h alitus meni viimeistään tuon pummin myötä sivusuun, todennäköisesti jo aikaisemmin. Ajattelin, että johonkin 12,5h paikkeille voisi ehkä olla vielä mahdollisuudet. Mäet nousivat ihan hyvin, mutta nyt ei helpommassa maastossa taas oikein jalka riittänyt. Matkalla Kiviniemeen olikin vaikeinta se helpoin osuus, missä olisi pitänyt pitää vauhtia. Noh, huollossa sain kuitenkin kiinni yhden edellä olevan kilpailijan ja jatkettiin muutama kilometri yhdessä. Toisen kierroksen ensimmäisen 18km aikana en ollutkaan nähnyt ketään, joten aika yksin sai edelleen itsensä kanssa olla. Ryläyksen alkupuolella sain karistettua kaverin ja jatkoin taas yksin. Muutenkin yleisfiilis parani koko ajan ja juoksu kulki (ei nopeammin, mutta helpommin).  Ryläyksen loppupuolella sain kiinni toisenkin kilpailijan. Hän jäi taakse samantien ja tykittelin (mielestäni) lennokkaasti kohti Peiponpellon huoltoa ja viimeistä kymppiä. Loppumatkan pysyin reitilläkin ja laskeskelin taas mahdollista loppuaikaa. 12,5h karkasi käsistä jo heti toisen kierroksen alussa, sillä jälkikäteen tarkasteluna, olin välihuolto-Kiviniemi välillä lopulta aivan liian hidas. Arvelin polulta poispäästessäni, että hyvällä sykkeellä jos painaisin loppunousun, niin 12h40min alittuisi, ehkä. Ei ihan sitä, mistä oli etukäteen puhetta, mutta tähän oli tyytyminen. Pikkuisen pani loppunousu puhalluttamaan, mutta vedin sen lopulta suunnilleen sekunnilleen samaan aikaan kuin ekallakin kierroksella ja maaliviiva ylittyi lopulta ajassa 12:38.59.

Sijoitus selvisi vasta myöhemmin ja oli miesten sarjassa lopulta 14/43. Startanneita oli 64, eli suunnilleen kolmannes jätti leikin kesken tai ei ehtinyt määräajassa maaliin. Ei siis toteutunut aikatavoite, eikä sijoitustavoite. Aikatavoite tuskin olisi onnistunut, vaikka en olisikaan pummannut, sillä ei kumpikaan kierros mennyt alkuperäisen aikataulun mukaan. Vaikka 12h olisikin alittunut, niin sijoitus olisi silti ollut 11. tai 12., joten tänä vuonna vaan sattui olemaan enempi kovakuntoisia kavereita viivalla. Siihen nähden 14. oli aivan hyvä.

Miksei sitten kulkenut odotetusti, vaikka kaikki valmistautumisessa viittasi siihen, että pitäisi kulkea? Pakko on vähän pistää olosuhteiden piikkiin, sillä reitti oli todella pehmeä ja liukas. Kenkä piti kyllä, mutta kyllähän se mudassa kahlaaminen vie voimia eri tavalla kuin kuivalla polulla juokseminen. Ja olihan sitä nousuakin aika paljon enemmän kuin mihin olin varautunut. Lisäksi tuo epämääräinen pistäminen vatsassa ekalla kierroksella hidasti menoa yllättävänkin paljon. Poikkeuksellisesti harkitsin hetken aikaa jopa keskeyttämistä, mutta karistin ajatukset toki samantien mielestä. Eipä tässä selittelyt auta. Odotuksiin nähden alakanttiin meni, mutta oliko odotukset sitten kuntoon nähden liian kovat. Todennäköisesti juu. Ilman pummia olisin varmaan päässyt alle 12,5h, mutta sillä nyt ei ole mitään väliä. Tulipahan koeponnistettua se viime vuoden nousu. Mitäs positiivista sitten keksittäisiin? Noh, keräsin aika hyvän taistelumielen toista kierrosta varten pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja juoksin lopulta sangen kiitettävän 25km loppukirin kisaan. Lisäksi olin maalissa sen verran hyvävoimaisena, että vielä olisi voinut jatkaa matkaa. Kovempaa ei olisi päässyt, mutta pidemmälle olisi. Tämä on oikein hyvä tieto tulevien koitosten kannalta.

Vaarat on kyllä kova kisa. Järjestelyt toimii ja kisailijoiden kesken on hyvä yhteishenki. Uusittu reitti on vaativa sekä teknisesti että raskaudeltaan, sillä mäkiä ja juurakkoa riittää koko matkalle. Toivottavasti tämä reitti vakiintuu käyttöön tuleviksi vuosiksi, sillä tehdyt muutokset tekivät reitistä aivan merkittävästi paremman aiempiin vuosiin nähden. Reittimerkinnät jättivät tänäkin vuonna vähän toivomisen varaa, sillä pummeja tuli kaikissa sarjoissa yhdelle jos toiselle. Muilta osin tulee pelkkiä kehuja kaikesta ja kaikille. Nyt on tuo kierros tullut 6 kertaa kierrettyä, joten saattaa olla, että ensi vuonna ei tarvitse lähteä Ryläystä enää kokemaan. Toki tämä ruskaretki on vakiinnuttanut paikkansa syksyn ohjelmanumerona, joten tiedä vaikka kisaturistiksi tulisi joka tapauksessa lähdettyä.

Inov-8 X-Claw 275
The Weapon of Choice: Inov-8 X-Claw 275. Taas oli hyvä. Ei jalkavaivoja, eikä -vahinkoja. Piti mudassa ja märässä erinomaisesti. Märillä pitkoksilla luistaa, mutta niinpä tekee kaikki muutkin nastattomat kengät.