lauantai 7. lokakuuta 2017

Vaarojen maraton 86km 2017

Jes, taas mennään.  Viime vuonna Vaaroilta tuli DNS vammojen vuoksi, mutta nyt on taas ruskaretken aika Kolin maisemissa.  Reittiä muutettiin viime vuonna siten että lopun tieosuus, joka itselleni on ollut melkoinen tuskaretki molemmilla kerroilla, saatiin ilmeisesti lähes kokonaan siirrettyä poluille ja samalla reitin nousumetrejä lisättyä. Tälle vuodelle reittiä muutettiin taas, mutta huolellisesta selostuksesta huolimatta en oikein hahmottanut, millaisia muutokset tulisivat olemaan. Eikä sillä niin väliäkään, kunhan sitä saakelin hiekkatietä ei tarvitse tampata kymmentä kilometriä (molemmilla kierroksilla). Eli joo, mielenkiinnolla ja innolla odotan uutta reittiä ja kisaa muutenkin.  Edelliset kolme ultrastarttia ovat olleet 120-165km mittaisia, joten mukava päästä juoksemaan pitkästä aikaa tuommoista "puolipitkää" ultraa.  Vaarojen kaltainen 86km kisa ei kuitenkaan ole sellainen selviytymistaistelu kuin nuo pidemmät tuppaavat toisinaan olemaan ja tehdäkseen tuolla kelvollista tulosta, pitää pääosa matkasta pystyä selkeästi juoksemaan.  Hölkkäilemällä ja kävelemällä ehtii kyllä aikarajoissa maaliin, mutta tuloksen tekemiseen pitää jaksaa puristaa koko puolisen vuorokautta, minkä tuo kisa oletettavasti (itseltäni) kestää.  Vanhalla reitillä olen juossut molemmilla kerroilla sinne 11 tunnin tuntumaan, mutta uusittu reitti on varmasti hitaampi. Kuinka paljon hitaampi, jää nähtäväksi.  Mies pitäisi tosin olla aika hyvässä kunnossa ja aika paljon kokeneempi kuin pari vuotta sitten, joten sen puoleen kaikki pitäisi oleman ok.  Kunto ei oikein osunut kohdilleen Nuuksioon ja sen kisan jälkeen sairastelin vajaan viikon, mutta sittemmin kuntokäyrä on ollut jyrkässä nousussa. Olen saanut tässä välissä tehtyä täysin suunnitelman mukaiset treeniviikot ja paikatkin on ehjinä, joten erittäin luottavaisella mielellä lähdetään liikkeelle.

Jotain tavoitetta vai? No, lähdetään nyt hakemaan semmoista 12 tunnin alitusta, mikä pitäisi todennäköisesti riittää TOP10-sijoitukseen. Sijoitushan nissä "kuntosarjoissa" riippuu enempi muista kuin itsestä, mutta veikkaisin, että jotakuinkin tuonne kympin sakkiin tuolla ajalla pitäisi päästä. Katotaan.

Perjantai oli matkapäivä ja illalla käytiin lähettämässä kaverit 130km-matkalle. Sitten saunaan, kamat kasaan ja suht hyvissä ajoin nukkumaan. Kohtuullisen onnistuneiden yöunien jälkeen klo 5 herätys ja rauhallisen aamiaisen kautta lähtöviivalle. Startti oli tuttuun tapaan klo 7 ja ensimmäinen 20min mentäisiin vielä aamuhämärässä. Sääolosuhteet aiheuttivat pientä spekulointia, sillä sadetta saattaisi tulla tai sitten ei. Aamulla kuitenkin keli oli kuiva ja tyyni, joten säässä ei ollut valittamista. Sitten mentiin.

Alkusumpun jälkeen asetuin hetkeksi kärkiryhmään noin 10 muun juoksijan kanssa, mutta vauhti tuntui jo muutaman kilometrin jälkeen napsun verran liian kovalta, joten jättäydyin ryhmästä ja aloin juosta omaa vauhtiani. Ekalla kympillä on nykyään muutama melko napakka mäki ja aivan odotetun huonostihan ne nousivat. Alamäkeen kulki sen sijaan mukavasti, joten keskimäärin mäet menivät siis kohtuullisesti.  Suunnilleen 10km jälkeen reitti on melko tasaista Kiviniemen huoltoon (18,5km) asti, joten alun könyämisen jälkeen oli mukava lisätä ihan reilusti vauhtia. Juoksu tuntui kulkevan, mutta olin suunnilleen 5km kohdalta asti juossut yksin, joten vertailua muiden vauhtiin oli vaikea tehdä. Vähän yksinäistä puuhaa juokseminen siis oli jo tässä vaiheessa ja yksin puurtamisesta tulisikin muodostumaan tämän reissun teema.  Kiviniemessä olin reilut 5min suunniteltua aikaisemmin, eli aivan hyvä ensimmäisen osuus. Sitten kohti Ryläyksen ylämäki-alamäki myllytystä. Reitti oli jo aikaisemminkin todella märkä ja mutainen, mutta Ryläyksellä se vasta mutainen olikin. Oli liukasta ja raskasta ja kaiken muun hyvän lisäksi heti ensimmäisessä nousussa suunnilleen 20km kohdalla alkoi vatsakin pistää ja tuli aika tukala olo, joka jatkui suunnilleen seuraavan tunnin. Vauhti hyytyi, kun helpomillakaan pätkillä (joita ei tosin montaa ollut) ei pystynyt oikein juoksemaan ja hävisinkin tällä välillä muutaman sijoituksen, kun kanssakilpailijat tulivat lentäen ohi. Seuraa en näistäkään saanut, sillä en pysynyt perässä, joten yksinäinen taivallus jatkui. Selvisin lopulta Peiponpellon huoltoon (33km) ja olokin oli alkanut suolan ja särkylääkkeen vaikutuksesta helpottaa. Vaikka tämä osuus olikin hitaampi, niin yllättäen olin edelleen aikataulussa.  Aika pian huollon jälkeen loivaan metsätieylämäkeen laahustaessani tuli taas kaksi juoksijaa ohi, enkä pysynyt tässäkään kyytissä. On se ny saakeli, kun kaikki lappaa ohi. Ja sama ralli jatkui.  Nyt takaa tuli kiinni tuttu kaveri, jonka kanssa sitten jatkettiinkin yhdessä matkaa kohti viimeisiä nousuja. Oli piristävää jutella välillä jonkun kanssa, kun käytännössä olin vetänyt koko kierroksen yksin.   Kuinka ollakaan, siinä höpistessä vedettiin sitten yksi risteys suoraksi, könyttiin helvetinmoiseen ylämäkeen vajaa kilsa ja päädyttiin takakautta hotellin kulmalle. Siinä pieni empiminen, että "mitähän ***tua?". Järjestäjä tuli ohjastamaan, että "ei, ei pojat, takaisin vaan".  Viime vuonna, kun en päässyt osallistumaan, niin jäi näkemättä ja kokematta tämä vanhan reitin "valenousu", mutta nytpä se tuli noustua. Tosi hieno homma, hei. Naisten sarjan tuleva voittaja oli tullut ihan meidän perässä jo pidemmän aikaa ja just tuota viimeistä kinkaretta kiivetessämme ihmettelin kaverille, että "mihinköhän ne naiset jäivät?".  No, ne oli kuule siellä oikealla reitillä, mihin mekin siis palattiin, sitten alas rantatielle ja kohti loppunousua. Sen verran sapetti tuo pummi, että laitoin pykälän vauhtia lisää ja vedin loppunousun kohtuullisella kiukulla ylös. Eka kierros valmiiksi ajassa 5:53.35. Ei hyvä. Vaikka tuohon pummiin kuluikin aika tarkalleen 15min (Garminista tarkastettu, ei hatusta vedetty), niin olin silti tavoitteena ollutta 5:30 väliaikaa ihan reilusti jäljessä. Kuuluttaja huuteli, että sijoitus oli tässä vaiheessa 18. Ei oikein hyvä sekään.


ONEVISION / Juha Saastamoinen
Huollossa oli tarkoitus olla supernopea ja se menikin budjetoitua nopeammin. Valmiiksi täytetyt pullot ja energiatäydennykset liiviin, hiukan proteiinijuomaa, kokista ja sipsejä naamaan. Eteenpäin. Huolto oli 5min 27s, joten turhia ei tullut tuherrettua. Lähdin hyvällä askeleella toiselle kierrokselle ja taas yksin. Huollossa kohensin sijoitusta ainakin yhdellä pykälällä ja laskin sen varaan, että eiköhän edellä olevistakin ainakin joku kanttaa ja saisin sijoitusta parannettua. Laskeskelin myös uutta tavoiteaikaa, sillä alkuperäinen 12h alitus meni viimeistään tuon pummin myötä sivusuun, todennäköisesti jo aikaisemmin. Ajattelin, että johonkin 12,5h paikkeille voisi ehkä olla vielä mahdollisuudet. Mäet nousivat ihan hyvin, mutta nyt ei helpommassa maastossa taas oikein jalka riittänyt. Matkalla Kiviniemeen olikin vaikeinta se helpoin osuus, missä olisi pitänyt pitää vauhtia. Noh, huollossa sain kuitenkin kiinni yhden edellä olevan kilpailijan ja jatkettiin muutama kilometri yhdessä. Toisen kierroksen ensimmäisen 18km aikana en ollutkaan nähnyt ketään, joten aika yksin sai edelleen itsensä kanssa olla. Ryläyksen alkupuolella sain karistettua kaverin ja jatkoin taas yksin. Muutenkin yleisfiilis parani koko ajan ja juoksu kulki (ei nopeammin, mutta helpommin).  Ryläyksen loppupuolella sain kiinni toisenkin kilpailijan. Hän jäi taakse samantien ja tykittelin (mielestäni) lennokkaasti kohti Peiponpellon huoltoa ja viimeistä kymppiä. Loppumatkan pysyin reitilläkin ja laskeskelin taas mahdollista loppuaikaa. 12,5h karkasi käsistä jo heti toisen kierroksen alussa, sillä jälkikäteen tarkasteluna, olin välihuolto-Kiviniemi välillä lopulta aivan liian hidas. Arvelin polulta poispäästessäni, että hyvällä sykkeellä jos painaisin loppunousun, niin 12h40min alittuisi, ehkä. Ei ihan sitä, mistä oli etukäteen puhetta, mutta tähän oli tyytyminen. Pikkuisen pani loppunousu puhalluttamaan, mutta vedin sen lopulta suunnilleen sekunnilleen samaan aikaan kuin ekallakin kierroksella ja maaliviiva ylittyi lopulta ajassa 12:38.59.

Sijoitus selvisi vasta myöhemmin ja oli miesten sarjassa lopulta 14/43. Startanneita oli 64, eli suunnilleen kolmannes jätti leikin kesken tai ei ehtinyt määräajassa maaliin. Ei siis toteutunut aikatavoite, eikä sijoitustavoite. Aikatavoite tuskin olisi onnistunut, vaikka en olisikaan pummannut, sillä ei kumpikaan kierros mennyt alkuperäisen aikataulun mukaan. Vaikka 12h olisikin alittunut, niin sijoitus olisi silti ollut 11. tai 12., joten tänä vuonna vaan sattui olemaan enempi kovakuntoisia kavereita viivalla. Siihen nähden 14. oli aivan hyvä.

Miksei sitten kulkenut odotetusti, vaikka kaikki valmistautumisessa viittasi siihen, että pitäisi kulkea? Pakko on vähän pistää olosuhteiden piikkiin, sillä reitti oli todella pehmeä ja liukas. Kenkä piti kyllä, mutta kyllähän se mudassa kahlaaminen vie voimia eri tavalla kuin kuivalla polulla juokseminen. Ja olihan sitä nousuakin aika paljon enemmän kuin mihin olin varautunut. Lisäksi tuo epämääräinen pistäminen vatsassa ekalla kierroksella hidasti menoa yllättävänkin paljon. Poikkeuksellisesti harkitsin hetken aikaa jopa keskeyttämistä, mutta karistin ajatukset toki samantien mielestä. Eipä tässä selittelyt auta. Odotuksiin nähden alakanttiin meni, mutta oliko odotukset sitten kuntoon nähden liian kovat. Todennäköisesti juu. Ilman pummia olisin varmaan päässyt alle 12,5h, mutta sillä nyt ei ole mitään väliä. Tulipahan koeponnistettua se viime vuoden nousu. Mitäs positiivista sitten keksittäisiin? Noh, keräsin aika hyvän taistelumielen toista kierrosta varten pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja juoksin lopulta sangen kiitettävän 25km loppukirin kisaan. Lisäksi olin maalissa sen verran hyvävoimaisena, että vielä olisi voinut jatkaa matkaa. Kovempaa ei olisi päässyt, mutta pidemmälle olisi. Tämä on oikein hyvä tieto tulevien koitosten kannalta.

Vaarat on kyllä kova kisa. Järjestelyt toimii ja kisailijoiden kesken on hyvä yhteishenki. Uusittu reitti on vaativa sekä teknisesti että raskaudeltaan, sillä mäkiä ja juurakkoa riittää koko matkalle. Toivottavasti tämä reitti vakiintuu käyttöön tuleviksi vuosiksi, sillä tehdyt muutokset tekivät reitistä aivan merkittävästi paremman aiempiin vuosiin nähden. Reittimerkinnät jättivät tänäkin vuonna vähän toivomisen varaa, sillä pummeja tuli kaikissa sarjoissa yhdelle jos toiselle. Muilta osin tulee pelkkiä kehuja kaikesta ja kaikille. Nyt on tuo kierros tullut 6 kertaa kierrettyä, joten saattaa olla, että ensi vuonna ei tarvitse lähteä Ryläystä enää kokemaan. Toki tämä ruskaretki on vakiinnuttanut paikkansa syksyn ohjelmanumerona, joten tiedä vaikka kisaturistiksi tulisi joka tapauksessa lähdettyä.

Inov-8 X-Claw 275
The Weapon of Choice: Inov-8 X-Claw 275. Taas oli hyvä. Ei jalkavaivoja, eikä -vahinkoja. Piti mudassa ja märässä erinomaisesti. Märillä pitkoksilla luistaa, mutta niinpä tekee kaikki muutkin nastattomat kengät.