Himos Trail 52km 2020

Himoksen kisa on useampana kesänä käynyt mielessä, mutta ei oikein koskaan ole osunut sopivasti aikatauluihin.  Aina on ollut pitkää kisaa just takana tai edessä.  Nyt yllätysreissusta Ylläkselle on riittävän kauan ja seuraavaan pidempään kisaankin on aikaa sen verran, että tämä palvelee oikeastaan aika mukavasti valmistautumista siihenkin.  Ylläs-Pallas toki sotki treenisuunnitelmat totaalisesti, sillä kauniina ajatuksena oli heinäkuun alusta alkaa hiljakseen tekemään vauhtitreeniä, mutta eihän siitä mitään tullut.  Palautuminen Ylläksestä sujui kyllä oikein hyvin, mutta en vaan saanut tartuttua vauhdikkaampaan juoksuun ja touhu oli muutenkin enempi suppailua ja pyöräilyä.  Viikkojen huvetessa sain lopulta ryhtiliikkeen aikaiseksi ja muutaman vauhdikkaamman juoksuviikon ehdin hätäpäissäni tähän alle vetäistä. Tokkopa noilla mitään varsinaista harjoitusvastetta saatiin, mutta tuli nyt ainakin muistutettua pari kertaa kroppaa siitä, miltä oikea juokseminen tuntuu.

Käsittääkseni tuolla Himoksella pitäisi enimmäkseen juosta ja mieluusti vielä aika reippaastikin.  Reitti  juostaan 2x26km lenkkeinä, joten toisella kierroksella sitten viimeistään tietää, mitä tuleman pitää. Ennakkoon arvioin, että jos maltan olla juoksematta ihan punaisella (tai edes oranssilla) ekaa puolikasta, niin jalka saattaisi riittää ihan kohtuullisen kelvolliseen suoritukseen.  Joku rajoitin pitänee mittariin laittaa, sillä olen nämä "pikamatkat" säännönmukaisesti mokannut sekä Nuuksiossa että Vaaroilla aivan liian kovalla startilla.  Voittopokaalia tuolta ei mukaan saa, joten ei niiden kärkimiesten kanssa kannata lähteä edes alussa kamppailemaan.  Katselin lähtölistaa ja 4-5 tunnetusti kovaa tekijää löytyi, siihen päälle ainakin toinen mokoma itselleni tuntemattomia ja itseäni salettiin nopeampia, joten jos top10 irtoaisi, niin johan siihen saisi tyytyväinen olla.  Aikatavoite voisi osua johonkin 5½ tunnin paikkeille, mutta tuon realistisuudesta on vaikea sanoa mitään.  Yleensä nuo aika-arviot on varsinkin näillä lyhyemmillä matkoilla menneet aika pahasti persiilleen, mutta kai sitä nyt jotain kunnianhimoakin pitää olla.

(c) Jutta Kirkkala

Startti klo 8 hieman kosteaan aamuun sateen vaaniessa horistontissa.  Kärki karkasi odotetusti heti alussa ja juoksi reippaasti koko ylämäen Himoksen päälle.  Itsehän en juossut, vaan laitoin sovinnolla kävelyksi jyrkimmissä kohdissa.  Edelle taisi mennä 8 tai 9 juoksijaa, joten siinä top10-paikkeilla pääsin siis matkaan.  Ekaan huoltoon ~5km paikkeille tilanne eli vielä hiukan, mutta aika pian sijoitukset vakiintuivat, edessä olevan selkä katosi kaukaisuuteen eikä takaakaan kukaan enää hönkinyt niskaan.  Mulle oli luvattu, että baana olisi helppoa, mutta ei se kyllä ollut.  Ekan kympin polku pumppasi koko ajan ylösalas ja maasto oli myös sen verran kulunutta, että kivet ja juuret olivat aika pahasti pinnassa.  Juoksurytmistä oli vähän vaikea saada kiinni, mutta ihan kohtuullista eteneminen silti oli.  Sykkeetkin pysyivät jotakuinkin kurissa, joten pahimmat keulimiset onnistuin välttämään.  Tokan ~12km huollon jälkeen reitti helpottui selkeästi ja kilometrit alkoivat taittua sellaisella vauhdilla, että tavoiteltu keskinopeuskin alkoi näyttää mahdolliselta.  Ketään ei näkynyt edelleenkään missään, joten omassa seurassani nautiskelin koko pohjoisen lenkin (16km) ja lähdin eteläiselle lenkille (10km) muutamien 36km matkalaisten vanavedessä.  Tuon porukan jätin melko nopeasti taakseni ja taas sain nauttia parhaasta mahdollisesta juoksuseurasta aivan itsekseni.  Kierroksen loppupuolella aloin laskeskella, että eka kierros kun menisi 2:30-2:40 väliin, niin toiseen kierrokseen olisi suunnilleen 3 tuntia aikaa. Pitäisi siis onnistua.  Eka kierros täyteen ajassa 2:34.54 ja sijoitus tällä hetkellä 8.  Ajattelin kertoa välisijoituksen ihan vaan sen takia, että voin todeta kisan menneen jossain vaiheessa ihan hyvinkin.  Joo, pikainen huolto ja toiselle kierrokselle.  

(c) Antti Saarimaa

Alun noususssa tuntui, että ihan ei samaan tahtiin matka enää etene kuin ekalla kierroksella.  Edelleenkään ei ketään näkynyt missään ja 32km paikkeille asti jatkoin yksin. Sitten alkoi takaa kuulua ääniä ja välillä vilahtaa joku hahmokin.  Samoihin aikoihin jalat alkoivat aika yllättäenkin ilmoitella, että nyt voisi pikku hiljaa riittää tämä juokseminen.  Takaa tullut 3 hengen porukka kaahasi meikäläisestä sitten ohi jossain 35-36km kohdilla ja samaan aikaan jalat totesivat, että tämä oli tässä.  Ei vaan koipi enää noussut ja meno muuttui ihan mummohölkäksi.  Ei hyvää päivää, mitä touhua.  Rimpuilin pohjoisen lenkin maalialueelle ja vakavissani mietin keskeyttämistä, mutta koska matkamittari kertoi, että vielä ei ollut edes maraton täynnä, niin ei antanut luonto myöden keskeyttämiselle.  Kymppi vielä ja laskin, että jos pääsisin edes 8 minuutin kilometrejä, niin sentään 6 tunnin alitus pitäisi onnistua.  Leukaa rintaan ja raahustaen eteenpäin.  Muutama juoksija tuli lennokkaalla askeleella ohi ja kateellisena vaan katselin perään itse töpöttessäni menemään.  Jalat oli ihan loppu.  Eivät erityisen kipeät, mutta täysin voimattomat. Muuten kropassa oli kaikki kunnossa, sykekin pysyi vielä kohtuullisen ylhäällä, mutta (kerroinko jo, että) jalat eivät vaan liikkuneet.  Reitin lopussa oli 7km alkaen kilsan välein kyltit, joissa ilmoitettiin matka maaliin ja niiden kohdilla aina laskeskelin paljonko aikaa olisi.  Välillä sain puuskutettua hiukan reippaammin jokusen sata metriä, mutta hidasta meno silti oli.  Viimeinen nousu Himoksen päälle ja sieltä kilsa maaliin.  Alamäkeen kinkkasin jotenkuten, enkä todellakaan ottanut mitään loppukiriä maalisuoralla.  Kello pysähtyi aikaan 5:45.40 ja sijoitus (maaliintulleissa) miehissä 13/59.

Tulokset
Garmin
Strava

Eihän se nyt tuloksellisesti mitenkään ihan penkin alle mennyt, mutta kokonaisuudessaan harmittaa silti.  Oli tuo hyytyminen sen verran raju, että hiukan vähempikin olisi riittänyt. Nyt on kahdessa kisassa käyty toteamassa, että enempi pitäisi juosta pystyäkseen ehjään suoritukseen.  Moottori tuntuu olevan ihan hyvässä kuosissa, mutta jalkojen iskunkestävyys ei vaan ole riittävällä tasolla.  Eihän tässä mitään ihmeellistä ole, jos ei treenaa juoksua, niin turha kai sitä on kuvitella juoksukilpailuissa pärjäävänsä.  Yksi  iso kisa olisi tälle vuodelle vielä jäljellä, joten jos edes sitä varten tekisi asiallisen valmistautumisjakson.

Himos Trail mainostaa itseään "matalan kynnyksen polkujuoksuna" ja vaikka itselleni siellä tuntui olevan vähän korkeampiakin kynnyksiä, niin todella monipuolinen matkavalikoima ja pääosin helpohko polkupohja tekevät tapahtumasta kyllä helposti lähestyttävän.  Reitti oli mukavan monipuolinen, järjestelyt toimivat, reitin varrella riitti kannustusta ja muutenkin meininki oli asiallinen.  Voin kyllä lämpimästi suositella tätä kisaa aloitteleville ja toki kokeennemmillekin polkujuoksijoille.

Nike Pegasus 36 Trail

The Weapon of Choice: Nike Pegasus 36 Trail
Itselleni hieman epätyypillinen kenkävalinta, sillä tämä on jonkinlainen hybridi polku- ja maantiekengästä.  Dropia on 10mm, mikä tekee kengästä hieman kiikkerän hankalassa maastossa, mutta tasaisemmalla polulla lenkkarimainen napakkuus tekee kengästä todella helpon juosta kovaa vauhtia.  Soveltuu kuiviin olosuhteisiin ja suht kovapohjaiselle alustalle. Märkään juurakkoon tai kalliolle tämän kanssa ei kannata lähteä.  Vaimennus on napakka, mutta silti riittävä pitkällekin matkalle.  Tähän kisaan siis sangen sopiva kenkä.