NUTS Karhunkierros 80km 2018

Kevään pikamatkat on juostu ja seuraavaksi edessä olisi ensimmäinen vuoden päätavoitteista.  Suuntana siis Ruka ja NUTS Karhunkierros 80km (83km todellisuudessa)  polkujuoksukisa.  Viime vuonna osallistuin "perusmatkalle", mutta tänä vuonna nuo pidemmät seikkailut säästetään myöhemmäksi ja aloitetaan hiukan maltillisemmalla matkavaihtoehdolla.    Suoritus itsessään tulisi toki olemaan aivan erilainen, sillä viime vuonna kysymys oli lähinnä maaliinselviytymisestä, kun taas tänä vuonna lähdettäisiin liikkeelle sellaisella aikatavoitteella, että mihinkään retkeilyyn ei olisi aikaa, vaan juosta pitäisi ja vauhtikestävyys laitettaisiin kunnolla koetukselle.

Lähtökohdat kisaan pitäisivät ainakin olla kunnossa.  Koko alkuvuosi on treenattu enemmän ja paremmin kuin aikaisemmin, mitään (uusia) vaivoja ei ole ilmaantunut ja sääolosuhteet sekä reitin kunto pitäisi ainakin ennakkotietojen mukaan olla jotakuinkin optimaaliset.  Jos siis joku menee pieleen, on näistä lähtökohdista vaikea keksiä päteviä selityksiä epäonnistumiselle.  Semmoinen sopiva jännitys alkoi kisaviikolla hiipiä mieleen, sillä ihan en kuitenkaan ollut varma siitä, millaiseen vauhtiin pystyisin ja ennenkaikkea, kuinka pitkään pystyisin pitämään vauhtia yllä.  Aikatavoitteen lätkäisin kuitenkin suht optimistisesti 10 tunnin alitukseen. Sopiva tasaluku, jonka eteen joutuu tekemään tosissaan töitä, mutta ei kuitenkaan pitäisi olla nykykunnossa aivan mahdoton.  Sijoitustavoitetta oli hyvin vaikea asettaa, sillä lähtölistalla tuntui olevan aika monta tunnetusti kovaa tekijää ja lisäksi koko joukko hyvinkin potentiaalisia yllättäjiä.  Aikaisemmin 10h alituksella on oltu yleensä vähintäänkin top10:ssa, joten kaipa se tänäkin vuonna pitäisi kuitenkin top15-sijoitukseen riittää.  Melko pedantista luonteestani johtuen aikataulutin kisan huoltovälien mukaan hyvinkin jämptisti. Aikaisempien vuosien väliaikatietoihin nojaten suunnitelma pitäisi olla melko realistinen ja jos ei ole, niin se selvinnee jo hyvissä ajoin. Lyhyesti plääni olisi seuraavanlainen:

Startti -> Oulanka:  Maltillisesti, mutta silti riittävän kovaa. Antaa nopeampien mennä, eikä väkisin isketä perään.

Oulanka -> Basecamp:  Hiukan ensimmäisestä osuudesta kiristäen. Helpot osuudet kovaa.

Basecamp -> Konttainen:  Matka alkaa jo painaa, mutta vielä pitäisi sykkeet saada pidettyä ylhäällä ja eteneminen juoksuna.

Konttainen -> Maali:  Pelkkää ylös-alas etenemistä, missä ei säästellä enää yhtään.  Maalissa saa vaikka joutua tiputukseen.

Perjantai oli matkapäivä ja saavuimme Rukalle hyvissä ajoin iltapäivällä. Jäi mukavasti aikaa hoitaa kaikki hommat kuntoon ja ehdittiin illalla vielä Oulankaan kannustamaan kavereita, jotka tänä vuonna olivat erehtyneet osallistumaan 160km matkalle. Aikamoisia ihmisraunioita jo tuossa vaiheessa osa matkalaisista oli ja kuuma päivä oli tehnyt tehtävänsä. Onneksi lauantaille oli luvattu pari pykälää viileämpää, vaikkakin aurinkoista säätä.  Melko huonosti nukutun yön jälkeen herätyskello kilahti 4.45. Siitä aamiaiselle, aurinkorasvat pintaan, vaseliinit haaroihin ja kamat päälle. 5.45 istuttiin bussissa, joka veisi meidät lähtöpaikalle Hautajärvelle, eli Karhunkierroksen toiseen päähän. Startti oli kello 7.00.

Kerrankin olin oikein sijoittunut lähtöviivalle, joten muutaman ohituksen jälkeen oma paikka löytyi ja matka alkoi. Ihan reippaasti lähdettiin liikkeelle, mutta sykemittari kertoi, että ei liian lujaa. Kärkimiehet hävisivät samantien, mutta seuraava porukka asettui kiltisti jonoon ja eteni hyvin tasavauhtisesti.  Huomasin, että oma vauhti riitti ryhmässä aivan hyvin, joten ei muuta kuin jonon jatkoksi ja eteenpäin. Yksin juostessa olisin ehkä juossut napsun kovempaa, mutta nyt siihen ei ollut mitään tarvetta, kun vauhti oli kuitenkin riittävän hyvää.  Tulipahan säästettyä voimia myöhempiä aikoja varten.   Joskus 15km paikkeilla vauhti alkoi vähän hiipua ja näytti siltä, että tässä kyydissä jään kuitenkin heti alkuunsa väliaikatavoitteesta jälkeen.  Letka vaihtoi kuitenkin vetomiestä ja vauhtikin kiristyi taas.  Parhaimmillaan porukassa oli varmaan 15 juoksijaa, mutta vauhdinlisäyksen jälkeen raot alkoivat kasvaa. Otimme kaverin kanssa pikku spurtin ja pysyttelimme vauhdissa mukana. Ei siinä mitään merkittäviä eroja ehtinyt kuitenkaan muodostua ja Oulangan (27,4km) huoltoon tultiin isolla porukalla ja kaikki huolsivat älyttömän nopeasti. Itse en mielestäni tehnyt muuta kuin täytin pullot ja söin pari palaa suklaata, mutta silti porukkaa ehti edelle vaikka kuinka paljon. Mittarin mukaan poistuin huollosta ajassa 2.44:48, kun tavoitteena oli 2.45. Melko jämpti startti, eikä tullut edes aloitettua liian kovaa. Hyvältä näyttää.

Reitti jatkui edelleen helppona, mutta nyt olin yksin. Porukkaa oli karannut edelle ja kaverinkin olin hukannut. Oli joko lähtenyt edellä tai jäänyt huollossa taakse. Tämä huoltoväli olisi todella pitkä (31,9km), reitti vaikeutuisi puolivälin paikkeilla ja meno siis väistämättä hidastuisi. Suunnitelman mukaan nostin hiukan sykkeitä ja annoin mennä. Juoksu kulki, maisemat olivat upeat, sää oli täydellinen ja kaikki tuntui hyvältä.  Puolimatkaan tulin reilussa neljässä tunnissa, eli kaikki näytti olevan aikataulunkin suhteen kunnossa. Näillä main reitti siirtyy kulkemaan jokirantaa pitkin, muuttuu erittäin juurakkoiseksi ja aiempaan verrattuna vaikeakulkuiseksi. Samaan aikaan aurinko alkoi porottaa täydellä terällä ja meinasi tulla kuuma. Siinä sitä sitten kompasteltiin juurakoissa eteenpäin ja äyskäröitiin lippiksellä joesta kylmää vettä päähän. Yritin sinnitellä varaamallani 1,5l juomaa, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Vaihtoehtoina oli siis joko ottaa riski vatsavaivojen kanssa juomalla jokivettä tai tuupertua nestehukassa ja ylikuumentuneena reitin varteen. Valitsin (mahdolliset) vatsavaivat ja kyllä vaan maistui kylmä jokivesi hyvältä. Virkistyminen tapahtui oikeastaan heti ja pystyin taas juoksemaan sujuvammin.  Vaikka ei notkahdus kovin paha ollutkaan, niin selvästi heikoin hetki reissusta osui kuitenkin juuri tähän puolivälin paikkeille.   Pitkän juurakkojumpan jälkeen reitti siirtyi pois jokivarresta ja muuttui kumpuilevammaksi, mutta toisaalta myös juostavammaksi.  Pääsi taas juoksemaan ja mutta seuraava huoltopiste ei vaan tuntunut tulevan.  Lopulta Basecampin huoltoon (59,3km) tultaessa juomat olivat taas loppu, joten ilman ylimääräistä tankkaamista joesta, olisi käynyt kyllä köpelösti. Nestettä taisi lopulta kulua tällä välillä yli 3 litraa, kun olin siis alunperin varannut sitä mukaan 1,5 litraa. Kaikki oli muuten hyvin, mutta mittarini oli edistänyt tällä välillä ja todellinen 31,9km matka oli mittari mukaan 33,2km. Koska olin etapin aikana seuraillut aikataulussa pysymistäni keskivauhdin perusteella, niin nythän olinkin siis ollut hitaampi kuin olin kuvittelut ja sen sijaan, että olisin ollut arvioimani 5-10 minuuttia aikatauluani edellä, olinkin siis 5 minuuttia jäljessä. Ei mikään katastrofi, mutta perin harmillista silti.

(c) ONEVISION.FI

Olin siis koko edellisen pätkän juossut yksin, vaikka tokihan lyhyempien kisamatkojen nopeita juoksijoita lappasi säännöllisesti ohi. Yksinäinen matkanteko jatkui edelleen ja reittiin alkoi myös tulla selkeästi lisää korkeuseroja, mutta aika hyvin pystyin kaikki tasaiset osuudet ja loivemmat ylämäet edelleen etenemään juosten. Näytti myös siltä, että pystyin pitämään hieman budjetoimaani parempaa vauhtia, mutta ihan 100% varma en ollut, koska olihan se mittari valehdellut aikaisemminkin. Tämä osuus kuitenkin meni suhteellisen vaivattomasti ja aloitinkin jo hyvissä ajoin henkisen valmistautumisen viimeisen osuuden mäkimyllytykseen.   Konttaisiin (76,2km) tulin hyvävoimaisena ja valtavaa tarmoa täynnä, sillä 10h alitus oli edelleen tehtävissä. Olin edelliseen 16,9km pätkään käyttänyt 2h17min, kun sitä oli budjetoitu 2h20min.  Olin siis saanut hiukan eroa kurottua umpeen, mutta Konttaisista lähtiessä olin joka tapauksessa 2 minuuttia aikatauluani jäljessä. Aikaa olisi 1h8min, matkaa vajaat 7km ja nousumetrejä paljon.

Suunnitelman mukaisesti nyt laitettiin sitten kaikki peliin. Mitään säästelemättä tunkkasin jyrkät pätkät, juoksin loivat ylämäet ja tasaiset, sekä aika kovalla riskillä tykitin alamäet täysiä. Nyt ei enää tullut lyhyempien matkojen edustajia ohi, vaan tilanne kääntyikin toisinpäin. Käänsin numerolapunkin perspuolelle, että näkevät, kuka sieltä huohottaen ja koristen puskee ohi. Täältä tullaan, *** tana! Kyltti kertoi, että 2km jäljellä ja aikaa taisi olla siinä vaiheessa reilut 25 minuuttia. Tiesin, että onnistun, mutta edelleenkään en hellittänyt yhtään. Viimeinen jyrkkä tunkkaus Rukatunturille, lopun loivempi osa juosten, urku auki alamäkeen ja maaliin punaiselle matolle. Tulostaulu kertoi, että loppuaika oli 9.49:05 ja sijoitus 10.  BUM!

Tulokset
Garmin
Strava

Enpä ole tainnut missään kisassa aiemmin pystyä näin tasaiseen suoritukseen. Toki aikataulutus ja suunnitelma oli näin jälkikäteen ajateltuna erinomaiset, mutta ehkä tärkeintä kuitenkin on, että pystyin puskemaan koko ajan vaadittavaa vauhtia. Välillä se tuli helpommin ja välillä piti pakottaa, mutta periksi ei annettu sekuntiakaan. Erityisen tyytyväinen olen tuohon viimeiseen osuuteen, johon kului lopulta 57:04, mikä on ihan objetiivisestikin arvioiden melko hyvä aika. Tuo on erityisen palkitsevaa myös siinä mielessä, että aikaisemmin ylämäet ovat olleet kirkkaasti huonoin osa-alue juoksemisessani.  Nyt taas jalka riitti aivan käsittämättömän hyvin, joten ei ole turhaan hinkattu sitä mäkeä pitkin kevättä.

Myönnettävä on, että tarvitsin tästä kisasta tällaisen tuloksen. Aikatavoite toteutui selvästi ja sijoituskin oli osallistujamäärään (207 miestä tuli maaliin) sekä kärjen tulostasoon nähden aika hyvä.  Töitä on tehty koko alkuvuosi aika kovasti, joten mahdollisen epäonnistumisen jälkeen olisi kyllä ollut vaikea löytää motivaatiota ja syytä niinkin kovalle harjoittelulle kuin mitä nyt on tehty.  Onneksi tämä siis meni näin.  Perusvauhti on parantunut ja ennenkaikkea mäennousukyky on aivan muuta kuin aiemmin. Oikealla tiellä ollaan ja hommat jatkuu pienen palauttelutauon jälkeen.

Karhunkierroksen reitti on kyllä huikean hieno ja NUTSin porukka osaa järjestää kunnon karkelot. Lisäksi, kun Rukalle on suhteellisen vaivatonta matkustaa (vaikka matka onkin pitkä) ja Ruka-kylä tarjoaa kaikki tarvittavat fasiliteetit, niin tästä kisasta on aivan ansaitusti muodostunut Suomen ykköstapahtuma tämän lajin tiimoilta. Jos kaikki raajat on paikoillaan ja toimintakykyiset, niin eiköhän ensi vuonnakin jollain matkalla olla taas mukana.

Inov-8 Trail Talon 275

The Weapon of Choice:  Inov-8 Trail Talon 275.  Ei mikään herkin maastotuntuma, mutta riittävä pito ja hyvä vaimennus tämmöiselle pitkälle matkalle.  Tällaiseen maastoon ja vauhtiin sopi kuin nyrkki silmään.

Turku Trail Cup 2018 - Länsikeskus Trail

Cupin toinen osakilpailu juostiin Turussa Länsikeskuksen maastoissa ja luvassa olisi aika tavalla teknisempää polkua sekä enemmän mäkeä kuin Paimiossa.  Matkavaihtoina oli tällä kertaa tarjolla 12,8km ja 7,4km, joista yllättäen valitsin pidemmän.  Viikkoa aikaisemmin oli Bodom, missä tuli vedettyä ns. "all out" ja helatorstaina kävin nakuttelemassa verttitreenin, missä kroppa hiukan ylikuumeni ja paukautin kauden maksimisyke-ennätykset tauluun.  Hieman keskimääräistä raskaampi viikko oli siis alla, mutta varsinaisesti ei tuntunut mitenkään tukkoiselta.  Onhan se nyt silti selvää, että kyllähän tuommoisesta ryskäämisestä rasitusta kertyy.  Garmin ainakin on ilmoitellut, että harjoituskuorma pyörii siellä ylikuormituksen rajalla ja vaikka en nyt hirveästi uskokaan, että mittari tietää kaiken, niin kyllä se suuntaa varmaan ainakin antaa.   Ei siis millään ihan tuoreilla jaloilla oltu viivalle lähdössä.

Mitään varsinaista kisataktiikkaa ei etukäteen ollut.  Vaihtoehtoja oli kaksi.  Joko lähteä kärjen tahdissa liikkeelle ja katsoa, pystyykö haastamaan tai sitten lähteä ihan alusta alkaen juoksemaan omaa juoksua.  Lähtöalueella pyörikin sitten sen verran kovia tekijöitä, että laitoin (toisinaan ylimitoitetun) egoni kuriin ja hylkäsin kärjen haastamisen heti suorilta.  Juoksisin vaan ensimmäisellä kahdella kilometrillä jalat itseltäni alta ja päätyisin 3km kohdalla istumaan kannon nokkaan.  No, hyvä.  Saisi siis ottaa hiukan iisimmin, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu, sillä sää oli aurinkoinen ja varmaan tämän kevään lämpimin.  Oikeasti lämpimissä olosuhteissa ei vielä ole juurikaan päässyt juoksemaan, eikä varsinkaan kovaa, joten varmaan kone keittäisi yli yhdellä jos toisella.

Sitten lähdettiin ja eka kilsa eteni kuntorataa ennen polkuosuutta.  Eka kilsa aikaan 4:12 ja siltikin kärki meni menojaan.  Polulla vauhti laski roimasti ja jonkinmoisessa letkassa juostiin menemään ekat 4km.  Hyvää juurakkoa, kalliopätkää ja lähes kokoajan ylösalas pumppaavia pieniä mäkiä, joten kyllä näissä lämmöissä itsensä sai nopeasti hapoille juostua.  Osalla porukasta alkoi menohalut vähentyä ja kuittasin jossain alamäessä useamman selän ja jatkoin kaverin perässä, jonka tiesin myös juoksevan pidemmän matkan.  Tavoitteena olisi ehkä toisella kierroksella pyrkiä ohitukseenkin, mutta nyt toistaiseksi pitäisi ensin pysyä edes perässä.  Ekalta kierrokselta lähtikin muutama edessä oleva kohti maalia ja pienen välitankkauksen jälkeen jatkettiin kaverin kanssa toiselle kierrokselle.  Edellä olevia ei näkynyt missään, eikä perässäkään näkynyt ketään, joten kahdestaan saatiin juosta koko toinenkin kierros.  Nyt laitettiin jo muutamassa ylämäessä kävelyksikin, eikä muutenkaan ihan täysillä tarvinnut juosta, sillä ei siinä nyt enää juostu kilpaa kuin toisiamme vastaan, eikä sitäkään kovin tosissaan.  Pysyin poluilla ihan hyvin perässä, mutta kuntorataosuuksilla kaveri meni menojaan.  Reitti tulisi päättymään about 700m kuntoratapätkään, joten eihän mulla olisi mitään jakoja ohitukseen.  Alistuin siis kohtalooni ja pyrin vain pitämään eron mahdollisimman pienenä.  Meinasin polun päättyessä huikata kaverille, että turha vedellä mitään loppukiriä, koska en mää ohi pääse kuitenkaan.  Kaveri lähti kuitenkin tykittelemään ja tekikin samantien yli 50m metrin eron.  Pidin vielä jonkinmoista vauhtia yllä ja noin 300m ennen maalia kaveria oli oksentamassa reitin sivussa.  Vähän liian aikaisin vatsa kramppasi ja siinä tarkistettuani kaverin voinnin jatkoin matkaa maaliin.  Onneksi siellä takana toivuttiin kuitenkin samantien ja tultiin vain muutaman sekunnin meikäläisen perässä maaliin.  Loppuaika oli 1.04:48 ja sijoitus miehissä 5/38.

Tulokset
Garmin
Strava

Ihan onnistunut juoksu ja muutaman ensimmäisen kilsan keulimisen jälkeen syke pysyi hyvin kurissa ja vauhti suht tasaisena.  Kuumuuskaan ei haittannut menoa juurikaan, ainakaan niin paljon kuin ilmeisesti monella muulla.  Top4 meni sen verran kovaa, että eihän siihen tosiaan ollut mitään sanottavaa.  Hyvä, että ei tullut edes kuviteltua moista, koska huonostihan siinä vaan olisi käynyt.

Kauhean kiva tämmöinen polkucuppi on.  Nyt kahden osakilpailun jälkeen tietää jo hiukan, että ketkä kaverit voi ihan sovinnolla antaa mennä karkuun ja ketkä taas pitäisi pitää takana.   Kesäkuussa jatketaan Piikkiössä.  

Inov-8 Trail Talon 250

The Weapon of Choice: Inov-8 Trail Talon 250. Nyt oli kuivaa ja kenkä toimi. Just sopiva kuivaan metsään, missä tarvii kuitenkin hiukan pitoa juurien ja kivien ylitykseen.

Bodom Trail 2018

Perinteinen kisakauden avaus taas Bodom Traililla.  Tulihan tuossa jo pari viikkoa sitten käytyä toki Paimiossa juoksemassa, mutta ei sitä nyt kuitenkaan lasketa, kun rajoitin päällä mentiin.  Bodomilla ei ole yleensä juurikaan säästelty, eikä ollut tarkoitus nytkään niin tehdä.  Ainoa tavoite oli oikeastaan olla juoksematta jalkoja alta heti alussa, sillä helposti on tullut reviteltyä vähän liikaa alussa ja sitten loppulenkki on mennyt aika hitaaksi möyrimiseksi suossa ja mudasssa.  Edellä mainittuja elementtejä olisi huhujen mukaan tänäkin vuonna tarjolla, jopa aiempaa enemmän.  Ainahan tuolla märkää on ollut, mutta nyt maasto olisi kuulemma aivan poikkeuksellisen kosteaa.  Samapa tuo.  Kevään treenit viittaisivat siihen, että vauhtipuoli pitäisi olla aiempaa parempi, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon parempi.  Joka vuosi olen minuutin tai pari parantanut aikaani, joten tälle putkelle olisi tietty mukava saada jatkoa.  Taktiikkana olisi kuitenkin vähän säästellä voimia ekalla vitosella ja pyrkiä olemaan loppulenkillä hiukan paremmassa iskussa kuin aiempina vuosina.  Mitään ihmeellistä valmistautumista kisaan ei tehty, vaan aika perustreeniviikko oli alla.  Perjantaina söin vähän lakua ja kävin vain lyhyellä lenkillä, mutta siihenpä ne kisavirittelyt sitten jäikin.

(c) Juha Saastomoinen / ONEVISION.fi

Aamulla Turusta lähtiessä paistoi aurinko, mutta kuten niin usein aikaisemminkin Varsinais-Suomesta poistuttaessa, loppui myös auringonpaiste.  Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin värjöttelemässä toppatakki päällä ja vähän arvelutti lähteä t-paidassa juoksemaan.  Siitäpä se sää kuitenkin kirkastui ja lähtöhetkellä paistoi taas aurinko.  Vaikka olinkin ensimmäisessä lähtöryhmässä, niin jotenkin jäin aivan liian taakse ja olin aikamoisessa sumpussa alkumatkasta. Tarkoitus olikin ottaa rauhallinen startti, mutta ei ihan näin rauhallista.  Ohi ei kuitenkaan oikein päässyt, sillä kyllähän kaikilla nyt alkumatkasta jalkaa vielä riittää.  Oikeastaan vasta ekalla juomapisteellä 6km kohdilla aloin päästä itselleni sopivaan vauhtiin.  Juoksin niillä main kaverin kiinni ja jatkettiin matkaa peräkanaa. Tässä on aika monessa kisassa otettu toisistamme mittaa ja olen tällä hetkellä valitettavassa tappioputkessa, joka ehdottomasti pitäisi saada poikki.   Oli siinä koko ajan muutakin porukkaa ja ohituksia tapahtui molempiin suuntiin.  Mittari piippaili kilometrin välein kierrosaikoja ja jo alkumatkasta oli tullut aika paljon pataan viime vuoteen nähden.  Ajattelin kuitenkin, että ehkä hitaampi alkuvauhti maksaa itsensä takaisin jälkimmäisellä kierroksella.  Maasto oli ekalla kierroksella kosteaa, mutta ei muutamia upottavia paikkoja mitenkään poikkeuksellisen märkää, joten hyvällä jalalla homma eteni.  Ekaan lenkkiin meni aikaa 1.02:40, eli about 2,5min hitaammin kuin viime vuonna.  Välihuollosta mukillinen urheilujuomaa huiviin ja kohti loppulenkkiä.

Kuten ennakoissa luvattiin, märkää oli.  Vaikka "polku" useissa paikoissa meni umpisuossa ja upotti polveen asti, sain pidettyä vauhtia kuitenkin yllättävän hyvin yllä.  Uskoisin myös jättäneeni tällä loppuosalla enemmän kilpakumppaneita taakseni kuin päästäneeni ohi, joten vahvalla luottamuksella painelin viimeisiä kilometrejä kohti.  Kaverikin oli koko pysynyt n. 50m päässä edellä ja mielessäni suunnittelin jo skenaariota, jossa jäätävällä loppukirillä esittelen kaverille kantapäitäni ja otan makoisan voiton muutaman sekunnin marginaalilla.  Vaikka todella pahasti punaisella tulikin painettua, niin silti tuntui, että vielä saattaisi olla paukkuja edellä kuvatun tapahtumasarjan toteuttamiseen.  Noin 19,5km kohdalla kivikkoisessa alamäessä muljautin kuitenkin nilkkani astuessani huonosti kivien väliin ja muutaman varovaisemman askeleen ja pikaisen tilannearvion aikana kaveri kerkesi karata jo seuraavan mutkan taakse ja peli oli siltä osin pelattu.  Ei siinä mitenkään pahasti käynyt, mutta pikkaisen varoen tuli viimeinen kilometri juostua, eikä loppukiriinkään enää ollut oikein mielenkiintoa, joten taisin hävitä vielä viimeisen 200 metrin aikana ainakin kaksi sijoitusta.  Loppuaika 1.54:32 ja sijoitus miehissä 54/439.

Tulokset
Garmin
Strava

Semmoista sitten juu.  Loppuaika oli 50s hitaampi kuin viime vuonna ja sijoituksessakin tuli laskua ihan reilusti.  Ei mennyt ihan odotusten mukaan, joten nyt on tietysti meriselitysten vuoro...

Mitä tarkoittaa sanonta "mennä punaisella"?

Tuntuma koko juoksun ajan oli hyvä, vaikka todella kovilla sykkeillä mentiinkin.  Lisäksi jaksoin puskea oikeastaan kaikki ylämäet juosten, kun aiempina vuosina isommat nousut on menneet kävelyksi.  Myös lopun suo-osuudella voimaa jaloissa riitti, eivätkä kilometriajat kyykänneet niin pahasti kuin aiemmin, joten olihan tässä paljon positiivisia juttuja ja nimenomaan niillä osa-alueilla, joissa pahimmat heikkoudet on olleet, on selkeästi menty eteenpäin.  Miten hemmetissä aika sitten huononi, vaikka juoksu oli kaikella tapaa "parempaa"?  Tarkempi vertailu tämän ja viime vuoden kilometriaikojen välillä osoittaa, että juoksin tänä vuonna ensimmäisen vitosen 3 minuuttia hitaammin.  Olisin varmasti kyennyt ilman sen suurempaa puristamista pystynyt tuolla alkuosuudella menemään hiukan lujempaakin, mutta nyt olin siis jumissa hitaamman porukan takana.  Tuon vitosen jälkeen, kun pääsin juoksemaan omaa juoksuani, pistelinkin loppuosan ekasta kierroksesta hiukan viime vuotta lujempaa ja tappio kaventui ekan lenkin loppuun mennessä siis noin 2,5 minuuttiin.  Kuten tuntuma juoksun aikana kertoi, niin myös väliaikavertailusta selviää, että jälkimmäinen lenkki kulki oikeinkin mukavasti ja se taittui aiempaa 1min42s nopeammin, joten tuosta päästään siis kokonaisuudessaan jo aiemmin mainittuun 50s aikatappioon viime vuoteen nähden.

Eihän tuo ketään kiinnosta, mutta kiitos että sain jakaa tämän kanssanne.  Koko kisan aikana en katsonut kokonaisaikaa, joten olin itse aidosti hämmästynyt, kun näin loppuaikani, sillä olin varma, että ainakin marginaalinen parannus tulokseen on tuloillaan.  Eipä tullut, mutta tuo tarkempi vertailu avaa ainakin itselleni, että miksi kävi kuin kävi.  Homma tuli mokattua siis jo startissa, eikä siinä sen enempää jossittelua.

Kuten aina aiemminkin Bodomilla kaikki toimii, tunnelma on valtavan positiivinen ja suihkuista lämmin vesi loppu.  Nämä ovat asioita, joihin voi tämän kisan osalta luottaa.  Kaverit ja tuttavat tekivät todella hienoja juoksuja, joten onnitteluja vähän joka suuntaan.  Kyllähän tämä kisa jokaiseen toukokuuhun kuuluu, vaikka aina ilmoittautumisen auetessa vähän tuleekin arvottua, että jaksaisko sitä kuitenkaan.

Salomon S-lab Speed

The Weapon of Choice: Salomon S-lab Speed. Paras nastaton pito, mihin olen juoksemistani kengistä törmännyt. Isot nappulat, napakka istuvuus ja jäykähkö rakenne, joten just täydellinen kenkä märkiin ja pehmeisiin olosuhteisiin, missä pitää silti koittaa mennä kovaa. Vähän niinku Bodomilla.