Bodom Trail 2018

Perinteinen kisakauden avaus taas Bodom Traililla.  Tulihan tuossa jo pari viikkoa sitten käytyä toki Paimiossa juoksemassa, mutta ei sitä nyt kuitenkaan lasketa, kun rajoitin päällä mentiin.  Bodomilla ei ole yleensä juurikaan säästelty, eikä ollut tarkoitus nytkään niin tehdä.  Ainoa tavoite oli oikeastaan olla juoksematta jalkoja alta heti alussa, sillä helposti on tullut reviteltyä vähän liikaa alussa ja sitten loppulenkki on mennyt aika hitaaksi möyrimiseksi suossa ja mudasssa.  Edellä mainittuja elementtejä olisi huhujen mukaan tänäkin vuonna tarjolla, jopa aiempaa enemmän.  Ainahan tuolla märkää on ollut, mutta nyt maasto olisi kuulemma aivan poikkeuksellisen kosteaa.  Samapa tuo.  Kevään treenit viittaisivat siihen, että vauhtipuoli pitäisi olla aiempaa parempi, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon parempi.  Joka vuosi olen minuutin tai pari parantanut aikaani, joten tälle putkelle olisi tietty mukava saada jatkoa.  Taktiikkana olisi kuitenkin vähän säästellä voimia ekalla vitosella ja pyrkiä olemaan loppulenkillä hiukan paremmassa iskussa kuin aiempina vuosina.  Mitään ihmeellistä valmistautumista kisaan ei tehty, vaan aika perustreeniviikko oli alla.  Perjantaina söin vähän lakua ja kävin vain lyhyellä lenkillä, mutta siihenpä ne kisavirittelyt sitten jäikin.

(c) Juha Saastomoinen / ONEVISION.fi

Aamulla Turusta lähtiessä paistoi aurinko, mutta kuten niin usein aikaisemminkin Varsinais-Suomesta poistuttaessa, loppui myös auringonpaiste.  Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin värjöttelemässä toppatakki päällä ja vähän arvelutti lähteä t-paidassa juoksemaan.  Siitäpä se sää kuitenkin kirkastui ja lähtöhetkellä paistoi taas aurinko.  Vaikka olinkin ensimmäisessä lähtöryhmässä, niin jotenkin jäin aivan liian taakse ja olin aikamoisessa sumpussa alkumatkasta. Tarkoitus olikin ottaa rauhallinen startti, mutta ei ihan näin rauhallista.  Ohi ei kuitenkaan oikein päässyt, sillä kyllähän kaikilla nyt alkumatkasta jalkaa vielä riittää.  Oikeastaan vasta ekalla juomapisteellä 6km kohdilla aloin päästä itselleni sopivaan vauhtiin.  Juoksin niillä main kaverin kiinni ja jatkettiin matkaa peräkanaa. Tässä on aika monessa kisassa otettu toisistamme mittaa ja olen tällä hetkellä valitettavassa tappioputkessa, joka ehdottomasti pitäisi saada poikki.   Oli siinä koko ajan muutakin porukkaa ja ohituksia tapahtui molempiin suuntiin.  Mittari piippaili kilometrin välein kierrosaikoja ja jo alkumatkasta oli tullut aika paljon pataan viime vuoteen nähden.  Ajattelin kuitenkin, että ehkä hitaampi alkuvauhti maksaa itsensä takaisin jälkimmäisellä kierroksella.  Maasto oli ekalla kierroksella kosteaa, mutta ei muutamia upottavia paikkoja mitenkään poikkeuksellisen märkää, joten hyvällä jalalla homma eteni.  Ekaan lenkkiin meni aikaa 1.02:40, eli about 2,5min hitaammin kuin viime vuonna.  Välihuollosta mukillinen urheilujuomaa huiviin ja kohti loppulenkkiä.

Kuten ennakoissa luvattiin, märkää oli.  Vaikka "polku" useissa paikoissa meni umpisuossa ja upotti polveen asti, sain pidettyä vauhtia kuitenkin yllättävän hyvin yllä.  Uskoisin myös jättäneeni tällä loppuosalla enemmän kilpakumppaneita taakseni kuin päästäneeni ohi, joten vahvalla luottamuksella painelin viimeisiä kilometrejä kohti.  Kaverikin oli koko pysynyt n. 50m päässä edellä ja mielessäni suunnittelin jo skenaariota, jossa jäätävällä loppukirillä esittelen kaverille kantapäitäni ja otan makoisan voiton muutaman sekunnin marginaalilla.  Vaikka todella pahasti punaisella tulikin painettua, niin silti tuntui, että vielä saattaisi olla paukkuja edellä kuvatun tapahtumasarjan toteuttamiseen.  Noin 19,5km kohdalla kivikkoisessa alamäessä muljautin kuitenkin nilkkani astuessani huonosti kivien väliin ja muutaman varovaisemman askeleen ja pikaisen tilannearvion aikana kaveri kerkesi karata jo seuraavan mutkan taakse ja peli oli siltä osin pelattu.  Ei siinä mitenkään pahasti käynyt, mutta pikkaisen varoen tuli viimeinen kilometri juostua, eikä loppukiriinkään enää ollut oikein mielenkiintoa, joten taisin hävitä vielä viimeisen 200 metrin aikana ainakin kaksi sijoitusta.  Loppuaika 1.54:32 ja sijoitus miehissä 54/439.

Tulokset
Garmin
Strava

Semmoista sitten juu.  Loppuaika oli 50s hitaampi kuin viime vuonna ja sijoituksessakin tuli laskua ihan reilusti.  Ei mennyt ihan odotusten mukaan, joten nyt on tietysti meriselitysten vuoro...

Mitä tarkoittaa sanonta "mennä punaisella"?

Tuntuma koko juoksun ajan oli hyvä, vaikka todella kovilla sykkeillä mentiinkin.  Lisäksi jaksoin puskea oikeastaan kaikki ylämäet juosten, kun aiempina vuosina isommat nousut on menneet kävelyksi.  Myös lopun suo-osuudella voimaa jaloissa riitti, eivätkä kilometriajat kyykänneet niin pahasti kuin aiemmin, joten olihan tässä paljon positiivisia juttuja ja nimenomaan niillä osa-alueilla, joissa pahimmat heikkoudet on olleet, on selkeästi menty eteenpäin.  Miten hemmetissä aika sitten huononi, vaikka juoksu oli kaikella tapaa "parempaa"?  Tarkempi vertailu tämän ja viime vuoden kilometriaikojen välillä osoittaa, että juoksin tänä vuonna ensimmäisen vitosen 3 minuuttia hitaammin.  Olisin varmasti kyennyt ilman sen suurempaa puristamista pystynyt tuolla alkuosuudella menemään hiukan lujempaakin, mutta nyt olin siis jumissa hitaamman porukan takana.  Tuon vitosen jälkeen, kun pääsin juoksemaan omaa juoksuani, pistelinkin loppuosan ekasta kierroksesta hiukan viime vuotta lujempaa ja tappio kaventui ekan lenkin loppuun mennessä siis noin 2,5 minuuttiin.  Kuten tuntuma juoksun aikana kertoi, niin myös väliaikavertailusta selviää, että jälkimmäinen lenkki kulki oikeinkin mukavasti ja se taittui aiempaa 1min42s nopeammin, joten tuosta päästään siis kokonaisuudessaan jo aiemmin mainittuun 50s aikatappioon viime vuoteen nähden.

Eihän tuo ketään kiinnosta, mutta kiitos että sain jakaa tämän kanssanne.  Koko kisan aikana en katsonut kokonaisaikaa, joten olin itse aidosti hämmästynyt, kun näin loppuaikani, sillä olin varma, että ainakin marginaalinen parannus tulokseen on tuloillaan.  Eipä tullut, mutta tuo tarkempi vertailu avaa ainakin itselleni, että miksi kävi kuin kävi.  Homma tuli mokattua siis jo startissa, eikä siinä sen enempää jossittelua.

Kuten aina aiemminkin Bodomilla kaikki toimii, tunnelma on valtavan positiivinen ja suihkuista lämmin vesi loppu.  Nämä ovat asioita, joihin voi tämän kisan osalta luottaa.  Kaverit ja tuttavat tekivät todella hienoja juoksuja, joten onnitteluja vähän joka suuntaan.  Kyllähän tämä kisa jokaiseen toukokuuhun kuuluu, vaikka aina ilmoittautumisen auetessa vähän tuleekin arvottua, että jaksaisko sitä kuitenkaan.

Salomon S-lab Speed

The Weapon of Choice: Salomon S-lab Speed. Paras nastaton pito, mihin olen juoksemistani kengistä törmännyt. Isot nappulat, napakka istuvuus ja jäykähkö rakenne, joten just täydellinen kenkä märkiin ja pehmeisiin olosuhteisiin, missä pitää silti koittaa mennä kovaa. Vähän niinku Bodomilla.