Turku Trail Cup 2018 - Länsikeskus Trail

Cupin toinen osakilpailu juostiin Turussa Länsikeskuksen maastoissa ja luvassa olisi aika tavalla teknisempää polkua sekä enemmän mäkeä kuin Paimiossa.  Matkavaihtoina oli tällä kertaa tarjolla 12,8km ja 7,4km, joista yllättäen valitsin pidemmän.  Viikkoa aikaisemmin oli Bodom, missä tuli vedettyä ns. "all out" ja helatorstaina kävin nakuttelemassa verttitreenin, missä kroppa hiukan ylikuumeni ja paukautin kauden maksimisyke-ennätykset tauluun.  Hieman keskimääräistä raskaampi viikko oli siis alla, mutta varsinaisesti ei tuntunut mitenkään tukkoiselta.  Onhan se nyt silti selvää, että kyllähän tuommoisesta ryskäämisestä rasitusta kertyy.  Garmin ainakin on ilmoitellut, että harjoituskuorma pyörii siellä ylikuormituksen rajalla ja vaikka en nyt hirveästi uskokaan, että mittari tietää kaiken, niin kyllä se suuntaa varmaan ainakin antaa.   Ei siis millään ihan tuoreilla jaloilla oltu viivalle lähdössä.

Mitään varsinaista kisataktiikkaa ei etukäteen ollut.  Vaihtoehtoja oli kaksi.  Joko lähteä kärjen tahdissa liikkeelle ja katsoa, pystyykö haastamaan tai sitten lähteä ihan alusta alkaen juoksemaan omaa juoksua.  Lähtöalueella pyörikin sitten sen verran kovia tekijöitä, että laitoin (toisinaan ylimitoitetun) egoni kuriin ja hylkäsin kärjen haastamisen heti suorilta.  Juoksisin vaan ensimmäisellä kahdella kilometrillä jalat itseltäni alta ja päätyisin 3km kohdalla istumaan kannon nokkaan.  No, hyvä.  Saisi siis ottaa hiukan iisimmin, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu, sillä sää oli aurinkoinen ja varmaan tämän kevään lämpimin.  Oikeasti lämpimissä olosuhteissa ei vielä ole juurikaan päässyt juoksemaan, eikä varsinkaan kovaa, joten varmaan kone keittäisi yli yhdellä jos toisella.

Sitten lähdettiin ja eka kilsa eteni kuntorataa ennen polkuosuutta.  Eka kilsa aikaan 4:12 ja siltikin kärki meni menojaan.  Polulla vauhti laski roimasti ja jonkinmoisessa letkassa juostiin menemään ekat 4km.  Hyvää juurakkoa, kalliopätkää ja lähes kokoajan ylösalas pumppaavia pieniä mäkiä, joten kyllä näissä lämmöissä itsensä sai nopeasti hapoille juostua.  Osalla porukasta alkoi menohalut vähentyä ja kuittasin jossain alamäessä useamman selän ja jatkoin kaverin perässä, jonka tiesin myös juoksevan pidemmän matkan.  Tavoitteena olisi ehkä toisella kierroksella pyrkiä ohitukseenkin, mutta nyt toistaiseksi pitäisi ensin pysyä edes perässä.  Ekalta kierrokselta lähtikin muutama edessä oleva kohti maalia ja pienen välitankkauksen jälkeen jatkettiin kaverin kanssa toiselle kierrokselle.  Edellä olevia ei näkynyt missään, eikä perässäkään näkynyt ketään, joten kahdestaan saatiin juosta koko toinenkin kierros.  Nyt laitettiin jo muutamassa ylämäessä kävelyksikin, eikä muutenkaan ihan täysillä tarvinnut juosta, sillä ei siinä nyt enää juostu kilpaa kuin toisiamme vastaan, eikä sitäkään kovin tosissaan.  Pysyin poluilla ihan hyvin perässä, mutta kuntorataosuuksilla kaveri meni menojaan.  Reitti tulisi päättymään about 700m kuntoratapätkään, joten eihän mulla olisi mitään jakoja ohitukseen.  Alistuin siis kohtalooni ja pyrin vain pitämään eron mahdollisimman pienenä.  Meinasin polun päättyessä huikata kaverille, että turha vedellä mitään loppukiriä, koska en mää ohi pääse kuitenkaan.  Kaveri lähti kuitenkin tykittelemään ja tekikin samantien yli 50m metrin eron.  Pidin vielä jonkinmoista vauhtia yllä ja noin 300m ennen maalia kaveria oli oksentamassa reitin sivussa.  Vähän liian aikaisin vatsa kramppasi ja siinä tarkistettuani kaverin voinnin jatkoin matkaa maaliin.  Onneksi siellä takana toivuttiin kuitenkin samantien ja tultiin vain muutaman sekunnin meikäläisen perässä maaliin.  Loppuaika oli 1.04:48 ja sijoitus miehissä 5/38.

Tulokset
Garmin
Strava

Ihan onnistunut juoksu ja muutaman ensimmäisen kilsan keulimisen jälkeen syke pysyi hyvin kurissa ja vauhti suht tasaisena.  Kuumuuskaan ei haittannut menoa juurikaan, ainakaan niin paljon kuin ilmeisesti monella muulla.  Top4 meni sen verran kovaa, että eihän siihen tosiaan ollut mitään sanottavaa.  Hyvä, että ei tullut edes kuviteltua moista, koska huonostihan siinä vaan olisi käynyt.

Kauhean kiva tämmöinen polkucuppi on.  Nyt kahden osakilpailun jälkeen tietää jo hiukan, että ketkä kaverit voi ihan sovinnolla antaa mennä karkuun ja ketkä taas pitäisi pitää takana.   Kesäkuussa jatketaan Piikkiössä.  

Inov-8 Trail Talon 250

The Weapon of Choice: Inov-8 Trail Talon 250. Nyt oli kuivaa ja kenkä toimi. Just sopiva kuivaan metsään, missä tarvii kuitenkin hiukan pitoa juurien ja kivien ylitykseen.