NUTS Karhunkierros 80km 2018

Kevään pikamatkat on juostu ja seuraavaksi edessä olisi ensimmäinen vuoden päätavoitteista.  Suuntana siis Ruka ja NUTS Karhunkierros 80km (83km todellisuudessa)  polkujuoksukisa.  Viime vuonna osallistuin "perusmatkalle", mutta tänä vuonna nuo pidemmät seikkailut säästetään myöhemmäksi ja aloitetaan hiukan maltillisemmalla matkavaihtoehdolla.    Suoritus itsessään tulisi toki olemaan aivan erilainen, sillä viime vuonna kysymys oli lähinnä maaliinselviytymisestä, kun taas tänä vuonna lähdettäisiin liikkeelle sellaisella aikatavoitteella, että mihinkään retkeilyyn ei olisi aikaa, vaan juosta pitäisi ja vauhtikestävyys laitettaisiin kunnolla koetukselle.

Lähtökohdat kisaan pitäisivät ainakin olla kunnossa.  Koko alkuvuosi on treenattu enemmän ja paremmin kuin aikaisemmin, mitään (uusia) vaivoja ei ole ilmaantunut ja sääolosuhteet sekä reitin kunto pitäisi ainakin ennakkotietojen mukaan olla jotakuinkin optimaaliset.  Jos siis joku menee pieleen, on näistä lähtökohdista vaikea keksiä päteviä selityksiä epäonnistumiselle.  Semmoinen sopiva jännitys alkoi kisaviikolla hiipiä mieleen, sillä ihan en kuitenkaan ollut varma siitä, millaiseen vauhtiin pystyisin ja ennenkaikkea, kuinka pitkään pystyisin pitämään vauhtia yllä.  Aikatavoitteen lätkäisin kuitenkin suht optimistisesti 10 tunnin alitukseen. Sopiva tasaluku, jonka eteen joutuu tekemään tosissaan töitä, mutta ei kuitenkaan pitäisi olla nykykunnossa aivan mahdoton.  Sijoitustavoitetta oli hyvin vaikea asettaa, sillä lähtölistalla tuntui olevan aika monta tunnetusti kovaa tekijää ja lisäksi koko joukko hyvinkin potentiaalisia yllättäjiä.  Aikaisemmin 10h alituksella on oltu yleensä vähintäänkin top10:ssa, joten kaipa se tänäkin vuonna pitäisi kuitenkin top15-sijoitukseen riittää.  Melko pedantista luonteestani johtuen aikataulutin kisan huoltovälien mukaan hyvinkin jämptisti. Aikaisempien vuosien väliaikatietoihin nojaten suunnitelma pitäisi olla melko realistinen ja jos ei ole, niin se selvinnee jo hyvissä ajoin. Lyhyesti plääni olisi seuraavanlainen:

Startti -> Oulanka:  Maltillisesti, mutta silti riittävän kovaa. Antaa nopeampien mennä, eikä väkisin isketä perään.

Oulanka -> Basecamp:  Hiukan ensimmäisestä osuudesta kiristäen. Helpot osuudet kovaa.

Basecamp -> Konttainen:  Matka alkaa jo painaa, mutta vielä pitäisi sykkeet saada pidettyä ylhäällä ja eteneminen juoksuna.

Konttainen -> Maali:  Pelkkää ylös-alas etenemistä, missä ei säästellä enää yhtään.  Maalissa saa vaikka joutua tiputukseen.

Perjantai oli matkapäivä ja saavuimme Rukalle hyvissä ajoin iltapäivällä. Jäi mukavasti aikaa hoitaa kaikki hommat kuntoon ja ehdittiin illalla vielä Oulankaan kannustamaan kavereita, jotka tänä vuonna olivat erehtyneet osallistumaan 160km matkalle. Aikamoisia ihmisraunioita jo tuossa vaiheessa osa matkalaisista oli ja kuuma päivä oli tehnyt tehtävänsä. Onneksi lauantaille oli luvattu pari pykälää viileämpää, vaikkakin aurinkoista säätä.  Melko huonosti nukutun yön jälkeen herätyskello kilahti 4.45. Siitä aamiaiselle, aurinkorasvat pintaan, vaseliinit haaroihin ja kamat päälle. 5.45 istuttiin bussissa, joka veisi meidät lähtöpaikalle Hautajärvelle, eli Karhunkierroksen toiseen päähän. Startti oli kello 7.00.

Kerrankin olin oikein sijoittunut lähtöviivalle, joten muutaman ohituksen jälkeen oma paikka löytyi ja matka alkoi. Ihan reippaasti lähdettiin liikkeelle, mutta sykemittari kertoi, että ei liian lujaa. Kärkimiehet hävisivät samantien, mutta seuraava porukka asettui kiltisti jonoon ja eteni hyvin tasavauhtisesti.  Huomasin, että oma vauhti riitti ryhmässä aivan hyvin, joten ei muuta kuin jonon jatkoksi ja eteenpäin. Yksin juostessa olisin ehkä juossut napsun kovempaa, mutta nyt siihen ei ollut mitään tarvetta, kun vauhti oli kuitenkin riittävän hyvää.  Tulipahan säästettyä voimia myöhempiä aikoja varten.   Joskus 15km paikkeilla vauhti alkoi vähän hiipua ja näytti siltä, että tässä kyydissä jään kuitenkin heti alkuunsa väliaikatavoitteesta jälkeen.  Letka vaihtoi kuitenkin vetomiestä ja vauhtikin kiristyi taas.  Parhaimmillaan porukassa oli varmaan 15 juoksijaa, mutta vauhdinlisäyksen jälkeen raot alkoivat kasvaa. Otimme kaverin kanssa pikku spurtin ja pysyttelimme vauhdissa mukana. Ei siinä mitään merkittäviä eroja ehtinyt kuitenkaan muodostua ja Oulangan (27,4km) huoltoon tultiin isolla porukalla ja kaikki huolsivat älyttömän nopeasti. Itse en mielestäni tehnyt muuta kuin täytin pullot ja söin pari palaa suklaata, mutta silti porukkaa ehti edelle vaikka kuinka paljon. Mittarin mukaan poistuin huollosta ajassa 2.44:48, kun tavoitteena oli 2.45. Melko jämpti startti, eikä tullut edes aloitettua liian kovaa. Hyvältä näyttää.

Reitti jatkui edelleen helppona, mutta nyt olin yksin. Porukkaa oli karannut edelle ja kaverinkin olin hukannut. Oli joko lähtenyt edellä tai jäänyt huollossa taakse. Tämä huoltoväli olisi todella pitkä (31,9km), reitti vaikeutuisi puolivälin paikkeilla ja meno siis väistämättä hidastuisi. Suunnitelman mukaan nostin hiukan sykkeitä ja annoin mennä. Juoksu kulki, maisemat olivat upeat, sää oli täydellinen ja kaikki tuntui hyvältä.  Puolimatkaan tulin reilussa neljässä tunnissa, eli kaikki näytti olevan aikataulunkin suhteen kunnossa. Näillä main reitti siirtyy kulkemaan jokirantaa pitkin, muuttuu erittäin juurakkoiseksi ja aiempaan verrattuna vaikeakulkuiseksi. Samaan aikaan aurinko alkoi porottaa täydellä terällä ja meinasi tulla kuuma. Siinä sitä sitten kompasteltiin juurakoissa eteenpäin ja äyskäröitiin lippiksellä joesta kylmää vettä päähän. Yritin sinnitellä varaamallani 1,5l juomaa, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Vaihtoehtoina oli siis joko ottaa riski vatsavaivojen kanssa juomalla jokivettä tai tuupertua nestehukassa ja ylikuumentuneena reitin varteen. Valitsin (mahdolliset) vatsavaivat ja kyllä vaan maistui kylmä jokivesi hyvältä. Virkistyminen tapahtui oikeastaan heti ja pystyin taas juoksemaan sujuvammin.  Vaikka ei notkahdus kovin paha ollutkaan, niin selvästi heikoin hetki reissusta osui kuitenkin juuri tähän puolivälin paikkeille.   Pitkän juurakkojumpan jälkeen reitti siirtyi pois jokivarresta ja muuttui kumpuilevammaksi, mutta toisaalta myös juostavammaksi.  Pääsi taas juoksemaan ja mutta seuraava huoltopiste ei vaan tuntunut tulevan.  Lopulta Basecampin huoltoon (59,3km) tultaessa juomat olivat taas loppu, joten ilman ylimääräistä tankkaamista joesta, olisi käynyt kyllä köpelösti. Nestettä taisi lopulta kulua tällä välillä yli 3 litraa, kun olin siis alunperin varannut sitä mukaan 1,5 litraa. Kaikki oli muuten hyvin, mutta mittarini oli edistänyt tällä välillä ja todellinen 31,9km matka oli mittari mukaan 33,2km. Koska olin etapin aikana seuraillut aikataulussa pysymistäni keskivauhdin perusteella, niin nythän olinkin siis ollut hitaampi kuin olin kuvittelut ja sen sijaan, että olisin ollut arvioimani 5-10 minuuttia aikatauluani edellä, olinkin siis 5 minuuttia jäljessä. Ei mikään katastrofi, mutta perin harmillista silti.

(c) ONEVISION.FI

Olin siis koko edellisen pätkän juossut yksin, vaikka tokihan lyhyempien kisamatkojen nopeita juoksijoita lappasi säännöllisesti ohi. Yksinäinen matkanteko jatkui edelleen ja reittiin alkoi myös tulla selkeästi lisää korkeuseroja, mutta aika hyvin pystyin kaikki tasaiset osuudet ja loivemmat ylämäet edelleen etenemään juosten. Näytti myös siltä, että pystyin pitämään hieman budjetoimaani parempaa vauhtia, mutta ihan 100% varma en ollut, koska olihan se mittari valehdellut aikaisemminkin. Tämä osuus kuitenkin meni suhteellisen vaivattomasti ja aloitinkin jo hyvissä ajoin henkisen valmistautumisen viimeisen osuuden mäkimyllytykseen.   Konttaisiin (76,2km) tulin hyvävoimaisena ja valtavaa tarmoa täynnä, sillä 10h alitus oli edelleen tehtävissä. Olin edelliseen 16,9km pätkään käyttänyt 2h17min, kun sitä oli budjetoitu 2h20min.  Olin siis saanut hiukan eroa kurottua umpeen, mutta Konttaisista lähtiessä olin joka tapauksessa 2 minuuttia aikatauluani jäljessä. Aikaa olisi 1h8min, matkaa vajaat 7km ja nousumetrejä paljon.

Suunnitelman mukaisesti nyt laitettiin sitten kaikki peliin. Mitään säästelemättä tunkkasin jyrkät pätkät, juoksin loivat ylämäet ja tasaiset, sekä aika kovalla riskillä tykitin alamäet täysiä. Nyt ei enää tullut lyhyempien matkojen edustajia ohi, vaan tilanne kääntyikin toisinpäin. Käänsin numerolapunkin perspuolelle, että näkevät, kuka sieltä huohottaen ja koristen puskee ohi. Täältä tullaan, *** tana! Kyltti kertoi, että 2km jäljellä ja aikaa taisi olla siinä vaiheessa reilut 25 minuuttia. Tiesin, että onnistun, mutta edelleenkään en hellittänyt yhtään. Viimeinen jyrkkä tunkkaus Rukatunturille, lopun loivempi osa juosten, urku auki alamäkeen ja maaliin punaiselle matolle. Tulostaulu kertoi, että loppuaika oli 9.49:05 ja sijoitus 10.  BUM!

Tulokset
Garmin
Strava

Enpä ole tainnut missään kisassa aiemmin pystyä näin tasaiseen suoritukseen. Toki aikataulutus ja suunnitelma oli näin jälkikäteen ajateltuna erinomaiset, mutta ehkä tärkeintä kuitenkin on, että pystyin puskemaan koko ajan vaadittavaa vauhtia. Välillä se tuli helpommin ja välillä piti pakottaa, mutta periksi ei annettu sekuntiakaan. Erityisen tyytyväinen olen tuohon viimeiseen osuuteen, johon kului lopulta 57:04, mikä on ihan objetiivisestikin arvioiden melko hyvä aika. Tuo on erityisen palkitsevaa myös siinä mielessä, että aikaisemmin ylämäet ovat olleet kirkkaasti huonoin osa-alue juoksemisessani.  Nyt taas jalka riitti aivan käsittämättömän hyvin, joten ei ole turhaan hinkattu sitä mäkeä pitkin kevättä.

Myönnettävä on, että tarvitsin tästä kisasta tällaisen tuloksen. Aikatavoite toteutui selvästi ja sijoituskin oli osallistujamäärään (207 miestä tuli maaliin) sekä kärjen tulostasoon nähden aika hyvä.  Töitä on tehty koko alkuvuosi aika kovasti, joten mahdollisen epäonnistumisen jälkeen olisi kyllä ollut vaikea löytää motivaatiota ja syytä niinkin kovalle harjoittelulle kuin mitä nyt on tehty.  Onneksi tämä siis meni näin.  Perusvauhti on parantunut ja ennenkaikkea mäennousukyky on aivan muuta kuin aiemmin. Oikealla tiellä ollaan ja hommat jatkuu pienen palauttelutauon jälkeen.

Karhunkierroksen reitti on kyllä huikean hieno ja NUTSin porukka osaa järjestää kunnon karkelot. Lisäksi, kun Rukalle on suhteellisen vaivatonta matkustaa (vaikka matka onkin pitkä) ja Ruka-kylä tarjoaa kaikki tarvittavat fasiliteetit, niin tästä kisasta on aivan ansaitusti muodostunut Suomen ykköstapahtuma tämän lajin tiimoilta. Jos kaikki raajat on paikoillaan ja toimintakykyiset, niin eiköhän ensi vuonnakin jollain matkalla olla taas mukana.

Inov-8 Trail Talon 275

The Weapon of Choice:  Inov-8 Trail Talon 275.  Ei mikään herkin maastotuntuma, mutta riittävä pito ja hyvä vaimennus tämmöiselle pitkälle matkalle.  Tällaiseen maastoon ja vauhtiin sopi kuin nyrkki silmään.