Turku Trail Cup 2018 - Piikkiö Trail

TTC:n kevään kolmas ja samalla viimeinen osakilpailu ennen kesätaukoa miteltiin Piikkiö Traililla. Reitti kulkee Linnavuorella ja tarjolla on 4km, 7,5km ja 11km matkat, eli siis yksi, kaksi tai kolme kierrosta nyppylää ympäri. Tämä olisi itselleni ensimmäinen vauhdikkaampi juoksu sitten Karhunkierroksen, joten ehkä kaksikin kierrosta riittäisi, mutta päädyin nyt kuitenkin iloittelemaan taas koko rahan edestä.  En ole Linnavuorella koskaan juossut, mutta reitillä on kyllä muuten tullut ulkoiltua, joten pieni käsitys reitin tarjonnasta oli olemassa. Hapokkaita nousuja ja hankalia juurakoita olisi tarjolla, mutta pääosin reitti on aika nopeaa baanaa.  Oman suorituskyvyn suhteen odotukset eivät olleet erityisen korkealla, sillä KK:n jälkeiset 2 viikkoa ovat menneet lähinnä peekoota hölkkäillessä ja pyöräillessä.  Nyt otettaisiin siis ensimmäistä kertaa taas kunnolla tehoja ulos, mutta epäselvää tosiaan oli, paljonko sitä ulosmitattavaa olisi.  Kisataktiikaksi valitsin tasaisesti kiihtyvän omavauhtisen juoksun. Eli joka kierroksella lyötäisiin vähän löylyä lisää ja perisuomalaiseen tyyliin "katsotaan mihin se riittää".

(c) Susanna Aalto

Lähtö tapahtui keskeltä peltoa ja ensimmäiset parisataa metriä juostiin heinikossa keräten kaikki punkit mukaan.  Sitten polulle ja jonkinlaisessa porukassa siinä mentiin.  Kärkiryhmä näytti karkaavan jo ekalla kilometrillä, kuten näköjään näissä kisoissa on tavaksi tullut.  Sinnepä menivät ja itse yritin löytää järkevää matkavauhtia ja sykettä.  Heti ekalle kilometrille osui myös reitin pisin nousu, joten sykkeethän tärähti iloisesti punaiselle jo pari minuuttia startista. Just suunnitelman mukaanhan tämä lähti siis tälläkin kertaa kulkemaan.  Sain jotenkin silti sykkeen pysymään kurissa alkurutistuksen jälkeen ja semmoisessa ehkä viiden hengen porukassa taitettiin matkaa.  Kierrokselle osui pari teknisempää ja pidempää alamäkeä, joissa vauhtini näytti olevan muita parempaa, joten niissä kuittasin selät edestäni ja toiselle kierrokselle lähdin ryhmän kärjessä.  Nyt pääsin juoksemaan omaa vauhtiani ja porukka selkäni takana jäi pikkuhiljaa taaemmas.  Lähinnä ero varmaan tehtiin ylä- ja alamäissä, sillä tasaisen vauhtini ei irtiottoihin kyllä edelleenkään riitä.   Alkuperäinen ajatus sykkeen nostamisesta kierros kierrokselta oli mennyt pieleen jo parin kilsan jälkeen, joten nyt vain pyrin pitämään vauhdin tasaisena ja sykkeen jotenkin kurissa.  Siellä 92% tienoilla se näytti pyörivän ja kyllähän se nyt sillä tasolla näin lyhyen matkan pitäisi pysyäkin. Kolmannelle kierrokselle lähdin ilman näköhavaintoja kilpakumppaneista edessä tai takana.  Ehkä tässä vähän tuli höllättyä vauhtia, mutta pidin kuitenkin huolta, että kilsavauhti pysyy alle 5:00 min/km, sillä mihinkään lepsuiluun ei ole varaa, kun erot ovat kuitenkin todella pienet, vaikka ketään ei takana näköetäisyydellä ollutkaan.  Useampikin hitaampi 7,5km tai 11km kilpailija tuli ohitettua kierroksella ja siinä huudellessa tsemppejä ja "Ylämäki on ystävä"-kannustuksia kierros taittuikin kuin itsestään. Loppusuoralle kaartaessani huomasin, että takaahan tulee kohta joku meikäläisen kiinni.  Olen niin monta sijoitusta hävinnyt loppukirikamppailuissa, että nyt päätin pitää puoleni ja juoksin pellon poikki maaliin sen minkä pääsin. Ei tullut ohi.  Loppuaika 51:54 ja sijoitus miehissä 9/34.

Tulokset
Garmin
Strava

Olipas aika hauska juoksu.  Alkuun kroppa tuntui selvästi järkyttyvän kovasta menosta, mutta siitä se sitten asettui ja juoksu oli lopulta yllättävänkin helppoa.  Kisataktiikka meni persiilleen heti paukusta, mutta jos ei nyt ihan kiihtyvänä kisaa tullutkaan juostua, niin suhteellisen onnistunut kova tasavauhtinen lenkki tästä kuitenkin tuli.  Jos kolmannella kierroksella olisi ollut enemmän kamppailua sijoituksista, niin uskoisin, että vielä olisi paukkuja löytynyt kiristääkin. Nyt jäi panokset piippuun, kun ei ollut käyttöä.  Olen oikein tyytyväinen kykyyni ylläpitää vauhtia ja sykettä, vaikkakaan tuolla vauhdilla ei nyt kovin korkealle tuloslistalla päästy.  Sen verran kovia tekijöitä oli tällä kertaa useampikin mukana, että mitään jakoa tämän korkeammalle ei ollut.  Oikeastaan ainoa vauhdillinen vertailukohta on kaverini, jolle hävisin Länsikeskuksessa 12,8km matkalla reilut 3 minuuttia ja nyt 11 kilometrillä noin 2 minuuttia.  Tuolta pohjalta arvioisin, että vauhti on jotakuinkin tallella, vaikka tässä yksi ultastartti nyt onkin jo välissä.  Tästä jatketaan taas kohti ultratouhuja ja palataan cupin pariin toivottavati syksyllä ainakin yhden osakilpailun merkeissä.

Inov-8 Trail Talon 250

The Weapon of Choice: Inov-8 Trail Talon 250. Luottokenkä näihin kisoihin. Alkoi olla parhaimmillaan juuri tällaisella reitillä, missä on teknistä haastetta, mutta maasto on kuivaa.