Triatlon, ei ihan lähivuosina

Vuosien mittaan multa on useammankin kerran kysytty, että "Mites se triatlon?".  Oletuksena ilmeisesti on, että kun kerran juoksu ja pyöräily kulkevat kohtuullisesti, niin tiettyhän sitä triatloniakin pitäisi kokeilla.  Pakko myöntää, että kiinnostaisi kyllä, mutta koska uimataitoni rajoittuu lähinnä altaassa pulikoimiseen ja hädän alla ehkä pelastautumisuimiseen, on vakavampi haaveilu asiasta jäänyt aika vähälle.

Luin jokunen viikko sitten jutun tyypistä, joka vetäisi 50 täysmatkan triatlonia 50 päivässä 50 eri osalvaltiossa. Ja siitähän se ajatus sitten taas lähti. Ihan tuollaista urakkaa en tosin ole harkinnut, mutta jossain takaraivossa on silti kummittelut ajatus siitä, että jonain päivänä saisi sen täysmatkan suoritettua. Toistaiseksi tämä on tavoitelistalla aika häntäpäässä, mutta silti.  Ajattelin sellaista rauhallista lähestymistapaa, että kävisin aina toisinaan uimassa ja opettelisin sen pikku hiljaa.

Homma lähtee käyntiin tietysti varusteiden hankinnalla. Ostin siis uudet uimahousut ja uimalasit. Kokonaisinvestointi oli noin 25e, eli halvalla pääsi. Lisäksi katsoin pari videota youtubesta, että miten se uiminen teoriassa tapahtuu.  Kaikki kunnossa, ei muuta kuin altaaseen.  Samppalinnan maauimala on tuossa työpaikan vieressä, joten hyppytunnin aikana sinne ehtii hyvin puoleksi tunniksi räpiköimään.  Sinne siis.  Kamat päälle ja liikkeelle. 10 metriä meni ihan hyvin, 20 metriä lisää vähän heikommin ja sitten pitikin kellua jo vähän välissä. Vielä 20m ja vihdoin YKSI altaanmitta uituna. Ei helevetti. Pieni puhaltelu ja takaisin. Nyt pääsin jo jotenkuten koko altaanmitan kerralla, mutta 100 metrin jälkeen olin ihan loppu. Ei tule mitään. Käsittämätön laji, sillä vaikka jonkinlaisessa kunnossa kuvittelisin olevani, niin uimisessa ei näköjään pitkälle pötkitä, jos tekniikka ei ole kunnossa, tai kun sitä ei ole lainkaan. Ei paljon youtube-videoista ollut hyötyä, vaikka suunnilleen muistinkin mitä niissä neuvottiin. Nousin altaasta, nielin tappioni ja se siitä.

takaisin kaapin perälle

Varmaan tuo tekniikkakin olisi mahdollista saada siedettävälle tasolle, jos kävisi jonkin tekniikkakoulun tai saisi muuten osaavaa opastusta, mutta nyt se saa kyllä jäädä. Toistaiseksi ei mielenkiinto, eikä aika riitä siihen, että alkaisin uhraamaan tarvittavia tunteja uinnin harjoitteluun. Tämä projekti taitaa olla kirjaimellisesti upoksissa niin kauan, että saan jonkun rasitusvamman tjms. mikä estää juoksemisen. Päivän selvää on, että omin voimin tästä ei tule mitään, joten olkoot. Palaan asian pariin ehkä taas muutaman vuoden kuluttua ja harkitsen triatlonia vaikka sitten M50-sarjassa.

Vaikka triatlonkisoja ei käsittääkseni uintiosuudella vielä ratkaista, tarvii siitäkin silti selviytyä, joten ei muuta kuin hattua päästä vaan kaikille, jotka puolimatkan kisankin kunnialla vetävät läpi, täysmatkasta puhumattakaan.