Bodom Trail 2016

Kisakausi jatkui aika pian maratonin jälkeen.  Pari päivää palauttelua ja muutama täsmäharjoitus ennen nyt kolmatta kertaa järjestettyä Bodom Trail polkupuolikasta.  Palautuminen tuntui onnistuneen aika hyvin, kun ihan täysillä maraa ei tarvinnut vetää, joten mukava oli lähteä juoksemaan oikeasti kovaa poluille.  Tämän kisan jälkeen ohjelmassa onkin sitten ultrahommia, joten jatkossa ei tarvitse enää kisoissa vauhdin suhteen hurjastella.  Revitellään nyt sitten senkin edestä.

Hirveästi ei talven ja kevään aikana poluilla ole kovia lenkkejä tullut juostua, vaan polkujuoksu on ollut pääasiassa hitaampaa pitkisten hölkkäilyä.  Tekniikkapuoli saattaa olla siis vähän hakusessa, mutta kunto ja perusvauhti pitäisi olla ihan kohdallaan, joten rohkeasti vaan kovaa liikkeelle.  Kaksi vuotta sitten osallistuin samaan kisaan ja silloin homma sujui ihan mukavasti.  Mitään kovin vahvaa muistikuvaa reitistä ei ole, mutta sen verran kuitenkin, että lenkin jälkimmäinen osuus on selkeästi alkuosaa hitaampi.  Taktiikkana siis juosta alku täysiä ja loppu parasta mahdollista vauhtia.  Viimeksi loppuosan teknisyys pääsi yllättämään ja vauhdit putosivat aika rajusti sillä osuudella.  Näin kävisi varmaan nytkin, mutta jos alussa saisi vähän kerättyä reserviä, niin kohtuulliseen loppuaikaan pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet.  Kärkiryhmä painaa tuolla 1.30 tuntumaan, mikä on ihan jäätävää kyytiä maasto huomioonottaen.  Tuollaiseen vauhtiin pääsen itse niukin naukin tasaisella, joten ihan kärkisijoja ei (yllättäen) tarvitse havitella. Viimeksi loppuaika oli 1.55, joten pientä parannusta tuohon pitäisi saada.  Laitetaan nyt tavoitteeksi sitten 1.50 alitus, mikä pitäisi varmaankin riittää johonkin 30-40 parhaan joukkoon.

Viikon verran ennen kisaa oli ollut sateetonta ja aurinkoista, joten toiveissa oli, että reitti olisi pääosin kuiva.  Loppuosan suopätkät nyt ovat märkiä ja upottavia joka tapauksessa, mutta erityisesti kalliopätkät ovat kuivina huomattavasti nopeampia kuin märkinä, jolloin liukastumista saa pelätä koko ajan ("juokse nastareilla" sanoisivat suunnistajat, mutta en juokse.). Edellisellä kerralla oli satanut viikon vettä ja vielä kisapäivän aamunakin satoi ja oli kylmä, joten olosuhteet olivat nyt aivan täydellisen erilaiset.  Aamulla klo 7 auton nokka kohti Espoota ja hyvissä ajoin kisapaikalle vetämään kamppeet päälle ja nauttimaan aamuauringosta.

Kisaajat oli jaettu (jollain perusteella?) lähtöryhmiin ja itse olin ykkösryhmässä, missä olivat kaikki kovat juoksijat ja lisäksi minä.  Lähtöryhmät ovat aivan ehdottomasti hyvä juttu, sillä vauhtierot ovat juoksijoiden välillä aika isot ja poluilla ohittaminen välillä vähän hankalaa, joten ainakin hiukan juoksijoita saatiin jo lähdössä ns. vauhtijärjestyksessä reitille.  Harmillista oli toisaalta se, että muutaman kaverin kanssa jouduttiin eri ryhmiin ja kunnon "mies miestä vastaan"-kisaa ei päästäisi juoksemaan.

Noh, mutta starttikello kilisi ja tuttuun tapaan kärki lähti kuin tykin suusta ensimmäisen kilometrin hiekkatieosuudelle.  Kärjen vauhtiin ei ollut mitään mahdollisuutta vastata, vaikka omaa täysiä starttasinkin (eka kilsa 3:47).  Alun hiekkatien jälkeen poluille suht siistissä letkassa. Märät paikat olivat märkiä, mutta pääosin polut ja kalliot olivat kuivat, joten matka eteni hyvää vauhtia. 6km huoltopiste tuli aika nopeasti vastaan ja vähän tuntui, että pikkasen ehkä liian kovaa tuli avattua peli.  Tuli vedettyä laikka punaisena heti alusta asti ja olisi vain ajan kysymys, milloin kone leikkaisi kiinni. Otin pykälän verran vauhtia pois, mutta ei se sykkeisiin tuntunut paljon vaikuttavan. Porukkakin oli tässä vaiheessa jakautunut pienempiin ryhmiin, eikä mitään kiivasta ohittelua tapahtunut suuntaan eikä toiseen.  Ekan kierroksen loppuun tultiin viiden hengen porukassa, missä oltiin juostu jo pari edellistä kilsaa. Eka 12km täyttyi aikaan 1:01:23, eli aivan hyvä vauhti.  Huollosta lennossa geeli naamaan ja vettä perään. Porukka hajosi heti kierroksen alussa, yksi kaveri lähti karkuun ja muut jäi taakse. Seuraavat 5km oli aika yksinäistä taivaltamista. Ohituksia taisi tapahtua yksi molempiin suuntiin ja juurikaan ei kilpakumppaneita edes näkynyt.  Polku oli sellaista "epäpolkua" kuin muistelinkin ja suo-osuuksia oli aivan riittävästi. Välillä tuli kahlattua polvia myöten turpeessa ja eihän tuollaisessa maastossa mitään vauhtia pysty pitämään yllä.  Jotenkin kävi niin, että juoksurytmi hajosi sen verran pahasti, että helpommillakaan osuuksilla vauhdin nosto ei onnistunut. 15km kohdalla katselin mittarista, että aikaa oli kulunut 1.20, joten viimeinen 6km pitäisi vetää alle 5min/km keskivauhdilla, jotta 1.50 alittuisi. Ei tulisi onnistumaan ja pieni pelko iski, että näinköhän edes saisin uutta ennätystä aikaiseksi.  Suunnilleen 17km kohdillla tuttu kaveri rupesi huutelemaan takaa ja pakkohan sitä vauhtia oli koittaa kiristää.  Koville otti, mutta sain vielä pari kisailijaa kuitattua loppumatkan aikana ja kaverikin pysyi takana, joten hirvittävällä loppukirillä sykkeet tapissa maaliin. Loppuaika 1.54.22 ja sijoitus miesten sarjassa 33/409.

Ei mennyt ihan niin hyvin kuin toivoin.  Olosuhteet olivat täydelliset ja juoksukin kulki, mutta ei tuo 1.50 olisi kyllä alittunut millään, vaikka juoksun olisi jotenkin eri tavalla rytmittänytkin.  Nyt vedin kyllä alun aivan liian lujaa, mutta toisaalta helpoilla osuuksilla pitikin mennä kovaa.  Enpä sitten tiedä.  Positiivista oli kuitenkin, että ennätys parani (vaikkakin vähän), pahimmat kilpakaverit pysyivät takana ja sain kyllä ulosmitattua kaiken vauhdin, mitä irtosi.  Olen vähän valitellut, että koneesta ei oikein irtoa kierroksia, mutta nyt irtosi.  Keskisyke oli 166 ja maksimi 177.  Tuollaisella keskisykkeellä en ole ikinä vetänyt 10km pidempää kisaa ja viime aikoina ylipäätään 170 sykkeen ylittäminen on ollut todella harvinaista.  Lähti se vanhakin kone vielä näköjään kunnolla käyntiin.

Garmin data
Tulokset

Mitäs muuta vielä.  Bodom, kuten Nuuksiokin ovat todellisia hyvän mielen kisoja.  Kaikki kilpailijat näyttävät viihtyvän, järjestelyt pelaavat ja reitti on mahtava.  Kyllähän täällä Bodomilla loppuosan hitaus tympäisee, kun hyvä alkumatkan keskivauhti romahtaa, mutta toisaalta se kuuluu reitin luonteeseen.  Vähän niinkuin Vaaroilla loppunousu.  Kyllä ensi vuonna varmaan taas.

Inov-8 X-Talon 190

The Weapon of Choice:  Inov-8 X-Talon 190. Toinen pari tätäkin kenkää jo menossa ja edelleen ehdoton suosikkini pehmeälle alustalle.  Tautinen pito, superkevyt ja matala pohja takaavat loistavan tuntuman maastoon.  Mitään suojauksia kengässä ei ole, joten jokainen huolimaton potku kiviin tai huonosti astuttu askel tuntuvat kyllä läpi.