1.9. oli vuorossa ensimmäistä kertaa järjestettävä. Nuuksio Classic Trail Maraton. Lähtökohdat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, sillä palautuminen edellisen sunnuntain Myllyn pyöräilystä oli tavallista hitaampaa. Oikea pakara vihoitteli puoleen viikkoon asti, joten kävin juoksemassa ainoastaan lyhyen palauttavan lenkin ja yhden väkisin puristetun ja lähinnä kamojen testaamisen kuluneen maastojuoksun. Sääennusteetkin olivat torstaille asti sangen masentavia (reilusti vettä) ja oli jo lähellä etten joutunut kenkäkaupoille hakemaan nastalenkkareita, sillä nykyiset maastojuoksukengät eivät pidä märällä kalliolla tippaakaan.
Sääennuste parani ja jalat tokenivat jokseenkin kuntoon, joten ei ku juoksemaan. Lähtöviivalle asettui 212 juoksijaa. Tapahtuma veti puoleensa selkeästi kokeenempia juoksijoita, kuin tyypilliset kuntomaratonit yleensä. Porukasta näytti puuttuvan kokonaan "Mennään firmanporukalla juoksemaan maratoni 6 tuntiin" -tyyppiset osallistujat. Tämä lienee hyväkin asia, sillä maraton maastossa on vaativuudeltaan kuitenkin hiukan eri luokkaa kuin tasaisella asfaltilla.
Startti oli kello 10 ja täsmällisesti päästiin matkaan. Omasta vauhdista ei ollut oikein etukäteen käsitystä, joten olin lähtöviivalla suunnilleen porukan puolessa välissä. Edemmäskin olisi näköjään voinut mennä, sillä ensimmäisen 10km aikana ohituksia tuli tehtyä aika paljon.
 |
| (c) Ville Honkamäki |
Eka pätkä (0-11km) meni enemmän tai vähemmän letkassa juosten ja sopivissa paikoissa sijoituksia parannellen. Juoksuvauhti asettui jonnekin 6.00-6.30min/km tasolle. Jalat tuntuivat hyvältä, kunhan koneen sai käyntiin n. 5km jälkeen. Kilometrit 9-11 olivat alunperin mainostettu kisan raskaimmiksi. Ja olihan ne sitä. Tuolle pätkällä osui tolkuttoman pitkät alaspäin vievät puurappuset ja homma huipentui (kirjaimellisesti) Solvallan laskettelumäen päälle, missä sijaitsi ensimmäinen tankkauspiste Muistelisin, että jossain sanottiin, että tuolle pätkällä tuli nousumetrejä 170 ja laskumetrejä 50. Ihan riittävästi korkeusero sanoisin. Juomarepussa oli vettä riittävästi, joten tankkauspisteellä ei tarvinnut pysähtyä ja juoksu jatkui.
Toinen pätkä (12-26km) meni edelleen aika sujuvasti. Väki väheni poluilla ja pääsin juoksemaan ns. omaa juoksuani. Vauhti pysyi jotenkuten vakiona, vaikka maasto muuttui vaativammaksi jossain 20km tienoilla. Oli kalliota, juurakkoa ja lyhyitä, mutta jyrkkiä nousuja ja laskuja. Juoksu ei ollut mitenkään rullaavaa eikä sujuvaa maastosta johtuen, mutta kilometrit tuntuivat taittuvan tasaisella tahdilla. 26km kohdalla oli toinen huoltopiste, missä täytin juomarepun sillä ajatuksella, että kolmannella huoltopisteellä (n. 34km) ei tarvitse enää pysähtyä.
 |
| (c) Ville Honkamäki |
Kolmas pätkä (27-34km) oli synkkääkin synkempää taivaltamista. Huoltopisteen jälkeinen ensimmäinen kilometri oli pirun vaikeata maastoa ja tuntui, että juoksu ei lähtenyt kulkemaan lainkaan pienen tauon jälkeen. Toki tässä vaiheessa alkoi jalkakin jo vähän painaa ja kaikkien asioiden summana välille 29-32km osui todella paha vaihe. Vatsa alkoi oirehtia geelejen tankkaamisesta ja takareisissä alkoi tuntua orastavia kramppeja. Ensiapuna heitin huiviin kertalaakilla buranan, suolatabletin ja energiageelin, mikä aiheutti hetkellisen oksentamisen tarpeen, mutta meni suht nopeasti ohi, eikä varsinaisiin laattahommin tarvinnut ryhtyä. Sitten vain yritin lyllertää eteenpäin ja odottelin, että douppaus alkaisi vaikuttaa. Ja alkoihan se. 34km kohdalla fiilis oli jo merkittävästi parempi ja tässä kohtaa uskalsin alkaa vilkuilemaan kelloa ja räknäämään, josko 5 tunnin alitus olisi edelleen mahdollinen.
Loppu (35-42km) sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Pientä sadetta alkoi tihkuttaa, mikä liukasti paljaat kalliot ja pakotti varomaan niillä pätkillä aikaisempaa enemmän. Kello kertoi, että mikäli pystyisin loppumatkan pitämään n. 7.20min/km vauhdin, niin viiden tunnin alitus pitäisi vielä olla mahdollinen. Tuo on sellainen vauhti, että kunhan jaksaisin juoksuaskeleita ottaa loppumatkan, niin siihen pystyy. Jos menee kävelyksi, niin ei pysty. Sain pidettyä riittävää vauhtia yllä ja voimat tuntuivat riittävän ihan hyvin. Toki vauhti putosi n. 30s/km alkumatkaaan verrattuna, mutta juoksu tuntui silti ihan hyvältä. Järjestäjät olivat olleet myös reittisuunnittelussaan fiksuja ja viimeiset 5km olivat sangen helppoa maastoa, joten vauhtia oli helppo pitää yllä. Viimeisessä mutkassa ennen 300m maalisuoraa meinasin tosin vetää märällä kalliolla ukemit, mutta sain akrobaattisten liikkeiden jälkeen pelastettua tilanteen ja sain juostua maaliin ilman kaatumisia. Kello pysähtyi aikaan 4.57:34, eli 5 tuntia alittui kirkaasti.
Hyvinhän se siis meni. Ajattelin etukäteen vaatimattomalla maastojuoksukokemuksellani, että aika asettuu johonkin 5-6 tunnin paikkeilla. 5.30 alitukseen päätin olla tyytyväinen. Siihen nähden juoksu onnistui siis erinomaisesti. Salaa myös toivoin ehtiväni 50-sakkiin, mutta ei ihan onnistunut, sillä sijoitus oli 53. Mitään poikkeuksellisia ongelmia ei matkalle osunut vatsan kramppaamista ja sukkien kastumista (jo 5km kohdalla) lukuunottamatta. Päköihin hiertyi märistä sukista melko messevät rakot, mutta nekään eivät merkittävästi häirinneet juoksemista. Repun viilleekket hiersivät kaulaan komeat fritsut, mutta aika vähillä vaurioilla tästä selvittiin. Tankkaukseen käytin 4 pussia geeliä, 1,5 energiapatukkaa ja reilut 2l vettä. Vettä meni hämmentävän paljon ottaen huomioon, että keli oli suht viileä (+15), mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Juomareppu tyhjeni 41km kohdalla, joten eipä sitä liikaakaan ollut mukana.
Hieno kokemus, hieno reitti ja erinomaiset järjestelyt. Ensi vuonna sitten 50. parhaan joukkoon!
 |
| Salomon Speedcrtoss 3 |
The weapon of choice: Salomon Speedcross 3. Erinomainen kuivan kelin maastojuoksukenkä, mutta ongelmana on märänkelin ominaisuudet. Metsässä tuppaa aika usein olemaan märkää tai ainakin märkiä paikkoja, joten ongelmia siis on. Kenkä on märällä kalliolla liukkaampi kuin jäällä ja päällikangas ei pidä yhtään vettä, joten päästää kosteuden heti kenkään sisällä ja kastelee sukat. Kengästä on tullut uudempi CS-versio, jossa kosteudenkesto on parempi, mutta mun kengissä sitä ei ole. Kenkä on omaan jalkaani sen verran napakka, että märkä sukkaa hiertää jalan välittömästi rakoille. Jatkossa juoksen tällä ainoastaan takuukuivassa maastossa, mutta muutoin "ei jatkoon" ja kenkäkauppa kutsuu (taas).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti