Syksyn juoksujen piti päättyä Nuuksioon ja tarkoituksena oli enää syksyn aikana osallistua Mammuttimarssiin maastopyörällä. Mahdottomiksi muuttuneista aikatauluista johtuen joudun kuitenkin jättämään Mammutin väliin, joten jotain kisaa kalenteriin piti vielä saada. Näin ollen päätin, että juoksen vielä yhden asfalttimaran tälle syksylle. Todennäköisesti kisapaikkana on Hanko ja Itämeri-maraton tai Vantaan Maraton. Kattoo ny.
Noh, joka tapauksessa maratonille valmistavana treeninä olen aina juossut tavoitevauhtisen puolikkaan, joten Ruisrääkki osui aikatauluihin täydellisesti. Eihän sinne nyt tosin mitään maravauhtista puolikasta lähdetty juoksemaan, vaan optimistisena tavoitteena oli alittaa 1.30. Arvelin, että hyvänä päivänä tuo voisi alittua, sillä olin juossut muutaman rohkaisevan lenkin, jotka viittasivat siihen, että vauhtia saattaisi olla riittävästi.
Tiesin heti startista, että vaikeaa tulee olemaan. Juoksu kulki tavallaan ihan hyvin, mutta rentous, mikä ainakin alkumatkasta pitäisi olla, puuttui. Kilometriajat olivat alussa suunnilleen sellaisia kuin pitikin, mutta jo n. 7 km kohdalla huomasin, että alan jäädä tavoitevauhdista. Oman juoksutapani jo hyvin tuntien, tiesin myös, että tuskin saan aikatappiota kirittyä kiinni loppumatkasta. Tässä kohtaa alkoi jo ottamaan pannuun aika raskaasti ja jossain kympin kohdalla harkitsin vakavasti jättäväni leikin kesken. Juoksu tuntui tasaisen pahalta koko ajan, mutta mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, joten vaikea sitä keskeyttämistä olisi ollut muille tai itselleen selittää. Vauhti ei vaan riittänyt. Arvelin kyllä juoksevani oman ennätykseni, mutta jotenkin se ei tyydyttänyt, sillä olin selkeästi asennoitunut 1.30 alitukseen ja kaikki muu laskettaisiin epäonnistumiseksi.
Eihän se meno siitä parantunut, eikä loppukiriäkään irronnut, joten maaliin tullessa ei ollut tietoa loppuajasta enempää kuin, että varmastikaan 1.30 ei alittunut. Kuulluttajillakin oli just maaliintulon aikana monitori pimeänä ja oman ajanoton huomasin käynnistää vasta kilometrin kohdalla, joten loppuaika jäi hämärän peittoon. Oma kello pysähtyi lukemiin 20km/1.27, joten arvioin, että 21,1km olisi ollut noin 1.32. Tuloslistoista selvisi myöhemmin, että loppuaika oli 1.31.48, eli pari minuuttia parannusta viime vuotisesta ja oma ennätys. Jotenkin ei silti osaa olla oikein tyytyväinen. Sijoituksina yleisen sarjan 29. ja kokonaiskilpailun 48.
Kun ei sitä vauhtitreeniä ole juurikaan tullut tehtyä, niin ei vauhtiakaan näköjään ole. Saattaa olla, että nyt alkaa olla tällaiselle keski-ikäistyvälle pyöräilijäjuoksijalle tulokset ns. tapissa. Parantaminen on toki mahdollista, mutta arvelisin, että pitäisi alkaa panostamaan enemmän juoksuun ja vähentää pyöräilyä, mikäli selkeitä tulosparannuksia haluaa saada aikaiseksi. Ja se ei taas kiinnosta, sillä pyöräily on kuitenkin paljon mukavampaa kuin juoksemoninen. Toki, jos puolikkaan ajasta saisi tällaisella hitaalla kehityksellä joka vuosi 1-2 minuuttia pois, niin alle 40-vuotiaana se 1.30 saattaisi vielä alittua.
Järjestelyt Ruissalossa toimivat viime vuotta paremmin. Toki juoksun jälkeen olisi ollut mukava saada esim. keittolounasta. Nyt saadussa eväspussissa oli niinkin tähdellisiä eväitä kuin kahvinpuruja, muro- ja myslipaketit jne. Ehkä siinä muonapaketissa voisi olla jotakin muutakin sisältöä kuin se, mitä "sponsorit" sattuvat näytepakkauksissaan olevan halukkaita jakamaan.
 |
| Adidas Adios 2 |
The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Tällä on juostu maratonin maailmanennätys (kahdesti), joten pakko olla hyvä. Ja onhan se. Pirun napakka, rullaava ja jäykkä. Tuntuu aivan toivottomalta jos vauhti on 5 min/km tai hitaampaa, mutta kun aletaan mennä 4.30 min/km ja kovempaa, niin kenkä tuntuu oikein vievän askelta eteenpäin. Huippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti