Ruisrääkki 2015

Ruisrääkki on kuulunut aiempina vuosina oleellisena osana omaan syysohjelmaani. Viime vuonna vetäisin tiukan kisaputken, missä viiden viikon sisään juoksin Nuuksion maastomaran, Ruisrääkin ja Vaarojen Ultran. Nämä kaikki olivat itselleni maksimisuorituksia ja se kostautui ennen Vaaroja sairastumisena. Kuormaa kertyi Nuuksiosta ja Ruisrääkistä liikaa palautumiskykyyn nähden ja Vaaroille en sitten päässytkään parhaassa mahdollisessa kunnossa. Tänäkin vuonna juoksin Nuuksiossa ja ohjelmassa on myös Vaarat, joten päätin jo hyvissä ajoin, että Ruisrääkki jääköön väliin.  Vauhtiominaisuudet eivät tällä hetkellä ole myöskään sellaisella tolalla, että olisin voinut tosissani yrittää ennätystä Ruissalossa.

Keväällä oli kuitenkin ollut puhetta vanhan ystäväni Teemun kanssa, että mitä jos hän tulisi Ruissaloon laittamaan puolikkaan ennätyksensä uusiksi. Asia unohtui kesäksi, mutta viitisen viikkoa ennen kisaa otin aiheen uudelleen puheeksi ja Teemu lupautui kisaan mukaan. Kesätreenit ei Teemulla olleet ehkä ihan optimaalisia, mutta tein kuitenkin tiukan viiden viikon treeniohjelman, millä oli tarkoitus saada mies pika-aikataululla parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Ohjelma sisälsi reippaasti intervallijuoksua sekä hiukan viriteltyjä pitkiä lenkkejä. Tavoitteenani oli saada vauhtiherkkyyttä kaivettua esiin sekä kasvatettua henkistä kanttia kisan viimeisiä kilometrejä varten. Lisäksi Teemu juoksi 10km testijuoksun, minkä perusteella sorvattiin lopullinen aikatavoite.

Teemulla oli pohjilla keväällä juostu 1.55 loppuaika ja nyt olin sitä mieltä, että alle 1.45:n mennään. Testijuoksun tulos ei ihan tätä mielipidettä tukenut, vaan ennusti noin 1.47-1.48 aikaa. Ruissalon reittikään kun ei tunnetusti mikään nopein mahdollinen ole, niin hiukan kovaltahan tuon 1.45 tuntui. Noh, asetimme yhdessä tuumin kolme eri tavoitetta.

Minimi: alle 1.50
Realistinen: ~1.47
Optimistinen: 1.45

Lähdettäisiin siis 1.45 aikaa (keskivauhti 5min/km) juoksemaan ja katsotaan matkan varrella, pitääkö taktiikkaa sorvata. Kisapaikalle päästiin hyvissä ajoin, juoksusää oli täydellinen puolipilvinen ja noin 15 astetta lämmintä. Kamat päälle, hätäkakka ja lähtökarsinaan.

Startti

Olen riittävän monta kertaa itse käynyt vetäisemässä päärooliin tässä kärsimysnäytelmässä, joten mulla oli aika tarkka suunnitelma sille, miten kisa juostaan. Ensimmäiset 6km ovat lähes jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, joten alkumatkasta ei todellakaan kannata hirveästi revitellä. Lähdettiin juoksemaan kaikessa rauhassa ja taktiikkana oli ottaa ylämäet kevyesti ja rullailla alamäissä parasta mahdollista vauhtia. Teemun alamäkitekniikka on onneksi selkeästi useimpia samanvauhtisia juoksijoita parempi, joten saimme melko kevyesti ylämäissä ohi puuskuttaneet kilpakumppanit kuitattua alamäissä. Olin ajatellut, että, että ekan 6km meillä olisi varaa olla noin minuutti jäljessä aikatavoitteesta. 6km kohdalla tappiota oli noin 35s, joten alku meni hyvin ja Teemu oli hyvissä voimissa. Ajatuksenani oli juosta tappio kiinni tasaisemmilla kilometreillä 7-13 ja sen jälkeen kerätä reserviä kilometreillä 14-17. 15km kohdalla olimme parikymmentä sekunttia tavoitetta edellä, mutta tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi, että Teemun vauhtireservi ei riitä helpoillakaan kilometreillä puristamaan juurikaan 5min/km kovempaa. Tämän huomasi siitä, että kiristäessäni vauhtia 4:50:sta lähemmäs 4:40:ä alkoi hengitys takanani muistuttaa höyryveturia. Vauhtia oli siis pakko pitää hillitympänä, vaikka reitin puolesta nyt juostiin niitä kilometrejä, joilla olisi pitänyt pystyä takomaan kovia kilometriaikoja. Noin 17km kohdalla käännyttiin kohti Kuuvannokkaa, mikä on melko mäkinen noin 3km kierros ennen loppusuoraa. Vauhti oli hidastunut jo edellisellä kilometrillä yli 5min/km, joten pahalta näytti. Nämä olisivat kuitenkin ne kilometrit, milloin ratkaistaisiin, tuleeko  toivottu tulos vai ei. Hidastin edelleen vauhtia ylämäkiin ja yritin saada Teemun nostamaan vauhtia alamäissä. Ei se oikein noussut ja muutenkin kaikki alkoi viittamaan siihen, että vaikeaa alkoi olla. Kuuvasta selvittiin, mutta tässä vaiheessa tiesin jo, että 1.45 tuskin alittuisi, ellei Teemusta irtoasi ilmiömäistä loppukiriä. En tosin sanonut Teemulla tästä mitään, vaan koitin tsempata riittävää kiukkua loppukiriä varten esiin. 19,5km jälkeen loppumatka on alamäkeä ja tasaista, joten sanoin Teemulle, että siinä vaiheessa nostan vauhtia reilusti ja sitten juostaan loppu niin paljon kuin ikinä lähtee. Ja sitten juostiin. Yritystä, kuolonkorinaa ja kirosanoja kyllä riitti, mutta vauhti ei vaan pieniä pyrähdyksiä lukuunottamatta noussut riittävästi. Yritin vielä viimeisellä 500 metrillä käskyttää Teemua ottamaan yhden edessä olevan juoksijan kiinni, mutta tämä käsky tuskin edes meni Teemun komentokeskukseen. Maalissa maassa makasi varmasti kaikkensa antanut mies ja loppuaika oli 1.45:50.

Maali

Ei mennyt alle 1.45, mutta oltiin silti hemmetin tyytyväisiä tulokseen. 9 minuutin parannus keväästä raskaalla reitillä, joten ihan loistavastihan se meni. Teemun sykekäyrä näytti jälkikäteen tarkasteltuna, että kyllä miehestä otettiin kaikki ulos, mitä otettavissa oli. Ei tarvi siis paljon jossitella.

Mutta vähän ehkä kuitenkin. Mitä meikäläinen olisi voinut tehdä toisin? Ei paljoa, mutta ehkä kilometreillä 7-13 alun tappion olisi voinut juosta hiukan rauhallisemmin kiinni ja näin paukut olisivat ehkä riittäneet hiukan paremmin loppumatkaan. Lisäksi Teemulle olisi voinut syöttää yhden energiageelin jossain 14km paikkeilla, mutta enpä tiedä olisiko se vaikuttanut. Ei tuossa mitään romahdusta kuitenkaan tullut, joten energiat kyllä riittivät koko matkan. Taidan siis antaa itsellenikin tästä puhtaat paperit. Itse sain tästä mukavan pitkän lenkin, yhden numerolapun lisää kokelmiini ja hemmetin hyvän mielen. Hyvä Teemu, hyvä minä!

Garmin data
Tulokset

Juoksujen lähtö- ja maalialue oli muutaman vuoden kylpylävierailun jälkeen siirretty takaisin Saarronniemen leirintäalueelle. Oikein. Nyt maalisuora on suora ja muutenkin tilaa oheispalveluille on enemmän. Muutenkin kisajärjestelyt ovat aina toimineet ja niin tänäkin vuonna, joten kyllä Ruissalojuoksut edelleen ovat itselleni Turun ykkösjuoksutapahtuma.

Adidas Adios 2

The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Ei ole enää paljon vaimennusta eikä pohjakuviota jäljellä, mutta edelleen tämä on suosikkikenkäni. Harmi, että valmistus on lopetettu, sillä loppu alkaa tällä parilla vääjäämättömästi häämöttää.