Vaarojen Ultra 86km 2015

3.10. ja Vaarojen Ultra Kolilla. Viime vuonna tämä oli ensimmäinen kisaultrani ja vaikka kisa menikin ihan hyvin, jäi siitä silti aika paljon hampaankoloon. Joten nyt siis toinen yritys ja (kunnon) tulosta tekemään. Edellinen kerta oli enempi vähempi oppirahareissu, vaikka silloin ajattelinkin, että kyllähän minä nämä hommat osaan. Nyt fundeerasin etukäteen asioita, jotka pitää tehdä toisin

1) Älä hyydy viimeiselle kympille!
2) Tasaisempi vauhdinjako. Eka kierros sellaista vauhtia, että toinen kierros ei ole yli tuntia hitaampi.
3) Monipuolisemmat eväät. Viimeksi patukat lakkasivat 8 tunnin jälkeen maistumasta, vaikka hyviä olivatkin. Tosin mukana oli vaan yhtä makua :)
4) Harkitumpi välihuolto. Kamat valmiiksi järjestykseen, nopeasti mukaan ja eteenpäin.
5) Älä hyydy viimeiselle kympille!

Noilla teeseillä pitäisi kyllä viime vuoden ajan parantua, mutta eri asia on, kuinka kohtien 1) ja 5) toteutus onnistuu. Kohdat 2-4 ovat helpompia.  Aikatavoite on jossain 10,5 ja 11 tunnin välillä, mutta minimitavoite olisi ehdottomasti 11h alitus. Sijoitus oli viime vuonna 20., joten mikäli aikatavoite toteutuisi, paranisi sijoituskin varmaan muutaman pykälän. Se on nyt kuitenkin toissijaista, sillä mitaleista tai TOP10-sijoituksista ei meikäläisen vauhdilla tarvitse kamppailla. Viimeksi juoksin ekan kierroksen 5 tuntiin, 13 minuutin välihuolto ja toinen kierros kesti reilut 6 tuntia. Aikatavoitteen toteutuminen vaatisi, että ensimmäinen kierros menisi alle viiden tunnin (4.40-4.50), välihuolto pitäisi vetää n. 10 minuuttiin ja toinen kierros kestäisi maksimissaan 5h30min. Ratkaisevaa tuloksen teon kannalta olisi siis toisen kierroksen juokseminen ja sielläkin ehdottomasti tuo viimeinen 10 kilometriä hiekkatietä pitkin. Viimeksi katkesin sillä pätkällä aivan totaalisesti.

Tälle vuodelle tarjolla oli myös 130km ultramatka, mikä selkeästi karsi osallistujamäärää 86:lla. Ultramatkoille myytiin yhteensä 100 paikkaa, jotka jakautuivat 86:n ja 130:n kesken n. 60/40. Paikanpäällä tuli kuitenkin tieto, että 130km kisa on peruttu Valio-myrskyn vuoksi. Kisan startti olisi ollut samaan aikaan kuin myrskyn ennustettiin olevan pahimmillaan, joten varmastikin ihan fiksu päätös. Tämä tarkoitti kuitenkin, että 130:n osallistujat siirtyisivät 86km matkalle, eli startissa olisi siis edellisvuosien tapaan satakunta kilpailijaa.

Ruskaretkeläiset startissa

Lämpötila oli aamulla n. 5 astetta ja päiväksi se lämpenisi muutaman asteen. Lisäksi reitti oli edellisvuotta kuivempi, joten sekä sääolosuhteet että reitin kunto olivat täydelliset. Klo 7 startti ja menoksi. Taktiikkaana oli juosta eka kierros reippaasti, mutta maltilla. Ylämäet menivät kävellen ja tieosuuksillakin  pidin vauhdin ja sykkeen kontrollissa. Jos jotain viime vuodesta opin, niin sen, että kisan onnistuminen/epäonnistuminen ratkaistaan pääosin viimeisellä 10km tieosuudella. Ensimmäisen kierroksen ajan riitti juoksuseuraakin koko matkaksi. Välillä joku ohitti ja joku ohitettiin. Sijoituksesta ei ollut pienintäkään käryä, mutta varmaan jossain 20 paikkeilla oltiin. Ensimmäinen kierros meni hyvällä fiiliksellä ja suht freeseillä jaloilla aikaan 4.55. Hiukan tavoitetta jäljessä, mutta ihan riittävän kovaa. Huollosta valmiiksi täytetyt pullot liiviin, energiageelejä ja suklaata taskuihin ja kuiva buffi päähän. Lisäksi vetäisin puoli pullollista kolaa ja pikkupussillisen sipsejä naamaan. Eteenpäin. Huolto kesti 5min20s ja tämän myötä sijoitus nousi varmaan 10 pykälää, sillä suuri osa kilpakumppaneista vaikutti huoltavan huomattavasti perusteellisemmin.

Toiselle kierrokselle sain seuraksi hyvin samanvauhtisen juoksijan, jonka kanssa vedettiin yhdessä melkein puolet kierroksesta. Juoksu kulki edelleen hyvin ja Kiviniemen vesistönylityksessä/väliaikapisteessä oltiin about 3 minuuttia 10.45-loppuaikaa edellä. Huoltopisteen väki oli sitä mieltä, että sijoitukset ovat seitsemäs ja kahdeksas. Hyvältä näyttää ja tuntuu. Kaikki meni oikein mukavasti Ryläykselle asti, mutta sitten alkoi meno aika yllättäenkin takkuamaan. Juoksukaveri lähti karkuun jo alkuvaiheessa ja huomasin, että oma nousuteho ei riitä mihinkään. Ylämäet, vaikka eivät pitkiä olleetkaan, olivat todella hitaita. Lisäksi alamäetkin ovat sen verran teknisesti hankalia, että juoksusta alkoi rytmi hävitä ja meno hidastui koko ajan. Selvisin polulta ulos kuitenkin ihan kohtuullisessa ajassa ja arvioin, että 11h alitus voisi edelleen olla haarukassa. Ryläyksen aikana olin hävinnyt vain yhden sijoituksen, joten ei se ehkä niin huonosti lopulta mennyt kuin miltä se tuntui.

Sitten oli jäljellä enää lopun tieosuus. Viime vuonna tämä oli silkkaa murhaa, enkä päässyt yksinkertaisesti mihinkään. Nyt tuntui ihan hyvältä ja jaksoin ylämäkiä lukuunottamatta juosta koko pätkän. Vauhti nyt ei taaskaan kummoinen ollut, mutta juoksu tuntui aivan eriltä kuin edellisvuonna. Semmoinen ongelma alkoi tosin ilmetä että vaihtaessani hölkästä kävelyksi, alkoi silmissä sumeta ja askel horjua. Oli siis turvallisempaa koittaa vaan juosta, niin pysyisi tajuissaan. Jotain häikkää siis oli, vaikka mielestäni olin saanut energiaa alas ihan tasaisella syötöllä.  Vielä n. 3km ennen maalia ohitseni meni naisten sarjan tuleva voittaja, mutta muuten ei kilpakumppaneita näkynyt edessä eikä takana. Loppunousuun lähtiessäni tiesin, että 11h ei alittuisi, mutta koitin silti puskea nousun parasta mahdollista vauhtia. Maaliin tulin ajassa 11.03.50.

Aikatavoite ei siis täyttynyt, mutta siitä huolimatta sijoitus oli miesten sarjassa 9/53 mistä olen kyllä todella ylpeä. Kympin joukkoon tällaisessa kisassa. Jes! Kokonaiskilpailussa sijoitus oli 10/62.  Yli 30 kilpailijaa siis keskeytti tänä vuonna. Aikamoista.

Tulokset
Garmin data

Mites se nyt sitten meni? Toki vähän närästää, että aikatavoite ei täyttynyt, mutta nyt on pakko sekä Nuuksion että tämän kisan perusteella todeta, että en ole niin hyvässä kunnossa kuin kuvittelin olevani. Tämän vuoden aikaparannus oli lähinnä supernopean huollon ja paremman juoksutaktiikan ansiota. Näköjään puuttuvan vauhdin voi korvata hyvällä taktiikalla, sillä huollossa saavuttamistani sijoitusparannuksista menetin vain yhden sijoituksen toisen kierroksen aikana. Ainoa "juoksemalla" hävitty sijoitus oli tuo naisten sarjan voittajan ohitus. Paranihan se loppuaikakin tietysti vajaan vartin, mutta oleellisempaa kuin itse lopputulos, oli se miltä juoksu tuntui. Vuoden aikana hankittu ultrakokemus näkyi ja tuntui juoksussa tietynlaisena helppoutena. Ei tullut hätiköityä väärissä paikoissa ja näin sai säästettyä kroppaa. Jos kertyneen kokemuksen ja parantuneen juoksutekniikan lisäksi saisi ensi vuodeksi vielä nostettua kuntoa, niin eiköhän se tulostasokin siitä paranisi. Alussa listaamistani teeseistä muut kohdat paitsi 2):n oikeastaan sain toteutettua. Tänä vuonna toisen kierroksen hitaus johtui menon hyytymisestä Ryläyksen ylä- ja alamäissä. Viime vuonna taas takkusin lopun tiepätkällä. Aina se hyytyminen näköjään jossain kohdassa tulee.

Kisajärjestelyt ja -fiilis oli taas erinomaisella tasolla. Reitin merkkauksen ja liikenteenohjauksen suhteen oli tieosuudella vähän sählinkiä, mutta tästä järjestäjät saavat varmaan palautetta muiltakin. Ehdoton klassikko tämä Suomen polkujuoksukisojen joukossa on. Kannattaa käydä, niin tietää mistä puhutaan.

Salomon Sense Ultra 3 SG

The Weapon of Choice: Salomon Sense Ultra 3 SG. Juoksin Mont Blancilla tämän kengän normiversiolla ja totesin istuvuuden ja juostavuuden lähes täydelliseksi. Tämä on muutoin sama kenkä, mutta pohjakuvio on hiukan rajumpi ja Suomi-poluille sopivampi. Salomonin pohjakumin pito ei ole yhtä hyvä kuin Inov-8:lla, mutta pitoa on kuitenkin riittävästi, kun osaa vaan tiedostaa pidon rajallisuuden.