Turku Trail Cup 2018 - Hirvensalo Trail

Trail Cup jatkui Hirvensalossa ja yhden osakilpailun tauon jälkeen pääsin taas lähtöviivalle.  Tämä oli osakilpailu 5/6 ja itselleni siis neljäs.  Pohjilla oli 3 viikon tiukka treenijakso, joten kroppa oli suht finaalissa jo valmiiksi ja varsinkin pohkeet kipuilivat ja jumittivat vielä edellisistä treeneistä.  Mielenkiinnolla odotin kuitenkin reittiä, sillä 10km kierrokselle (joka juostaisiin siis kahdesti) oli saatu Turun mittakaavassa melko messevät nousumetrit ja muutenkin Hirvensalossa olisi hienoa polkua tarjolla.  Mitään kummempia tavoitteita ei ollut, kunhan nyt kunnialla pääsisi maaliin.

Sää oli sopivan viileä ja startissa paistoi vielä aurinkokin, mutta aika pian se kyllä meni siitä pilveen.  Olosuhteissa ei siis ollut mitään valittamista.  Paukusta lähdettiin painamaan vanhaa mäkiautorataa pitkin rinnettä ylös.  Tuo mäki on about 50m korkea ja aikamoista pihinää ja puuskutusta ympäriltä kuului jo puolivälin jälkeen.  Sen verran monta kertaa tuo rinne on tullut tunkattua ylös, että osasin ottaa sen maltilla, vaikkakin poikkeuksellisesti juoksuaskelin menin ylös asti.  Porukkaa ehti edelle aika paljon, mutta väliäkös tuolla.  Siellä olisi 10km juoksijoita ja 20km kärki, jotka menisivät joka tapauksessa menojaan.  Ekat 3-4km oli semmoista oman paikan hakemista, mutta sen jälkeen homma alkoi asettua uomiinsa ja pääsin juoksemaan omaa tahtiani.  Pohkeet panivat sen verran hanttiin, että kaikissa ylämäissä jaloista loppui voima ennenkuin pumppu alkoi hakkamaan kurkussa asti, joten jonkinlainen rajoitin päällä tuli juostua oikeastaan koko ajan.  Jossain 6km paikkeilla juoksin ojan yli menevää lautasiltaa pitkin ja sehän rysähti poikki (tai paikoiltaan) kesken kaiken.  Onneksi on riittävän pitkät jalat ja nopeat reaktiot, sillä kerkesin ottaa käsillä reunasta tukea ja jaloillakin vähän vastaan, sillä muuten olisin ollut munat edellä lankulla. Jotain osumaa tuli polveen ja sääreen, mutta ei mitään pintanaarmua kummempaa.  Eteenpäin vaan.  Tässä kohtaa saattoi tulla pieni hiipuminen vauhtiin, sillä loppukierroksella tuli useampikin juoksija ohi, mutta suurin osa taisi onneksi olla kympin juoksijoita.  Pudottelin ekan kierroksen samaa mäkiautorataa alas ja ei muuta kuin uudelle kierrokselle, joka aloitettiin nousemalla hissilinjaa ylös.  Tuo linja on sen verran jyrkempi, että en edes harkinnut sen juoksemista.  Tässä olikin hyvä tehdä kisasuunnitelmaa toiselle kierrokselle, sillä edellä näkyi 3 tai 4 juoksijaa about parin minuutin sisällä.  Eiköhän noista ainakin muutaman saisi kiinni toisen kierroksen aikana.  Aika tasaisena sain vauhdin pidettyä toisenkin kierroksen ajan, mutta ketään en siitä huolimatta tavoittanut kilometrien 10-14 välillä.  Jos pohkeet eivät olisi olleet niin juntturassa, niin kutsuisin juoksua jopa rennoksi, mutta nyt se on kyllä liioittelua.  Ihan mukavasti se matka kuitenkin taittui ja sitten niitä selkiäkin alkoi tulla vastaan.  Yksi kerrallaan poimin kilpakumppaneita kiinni ja viimeisen vitosen aikana taisin ohittaa neljä juoksijaa, eikä meikäläistä tokan kierroksen aikana ohittanut kukaan, joten ihan mukavasti sijoitus koheni turhia kiristelemättäkään.  Eikä kyllä hirveästi olisi ollut varaa kiristäkään, sillä jalat alkoivat olla melkoiset pökkelöt jo loppuvaiheessa.  Bensaa olisi kyllä ollut tankissa vielä vaikka mihin urotekoihin, mutta näillä jaloilla ei nyt kovempaa menty.  Maaliin ihan riittävällä marginaalilla eteen ja taakse ajassa 1.50:22 ja sijoitus oli 10/31. 

Tulokset
Garmin
Strava

Olipa kyllä kova reitti.  Nousua tuli omaan mittariin 650m ja monen muun mittariin jopa yli 700m, joten totuus on jossain noilla paikkeilla. Tasaisia pätkiä ei reitillä paljoa ollut, vaan tuntui että koko ajan mentiin ylös tai alas. Enimmäkseen ylös.  Oma meno oli odotetun tukkoista, mutta pysyipä ainakin sykkeet kurissa, eikä ihan punaisella tarvinnut painaa.  Kärki meni johonkin 1:30h paikkeille, joten melko paljon tuli tällä kertaa pataan. Mutta kuten todettua, ei se näillä jaloilla mikään ihme ollut.

Trail Cupin kokonaispisteissä huomioidaan neljä parasta tulosta, joten omalta osaltani tämä oli nyt tässä.  Viimeinen osakilpailu on viikkoa ennen seuraavaa ultrastarttia, joten silloin en enää lähde revittelemään.  Kokonaiskilpailussa taidan olla tällä hetkellä kuudentena, joten jos ei mitään ihmeitä viimeisessä kisassa tapahdu, niin tuskin top10:n ulkopuolelle enää putoan.  Eli ihan hyvä sijoitus kokonaiskisassakin. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä lopettaakin cup omalta osalta, sillä kuten pisteistä näkyy (pisteet lasketaan suhteessa voittajan aikaan), on pistemäärä pudonnut joka kisassa, eli toisin sanoen olen koko ajan hävinnyt enemmän kärkimiehille.  Hienoja tapahtumia ja hyvinkin erilaisia reittejä on cupiin mahtunut, joten monipuolista polkujuoksua on ollut tarjolla pitkin kautta.  Ilahduttavasti porukka on myös löytänyt kisat ja nyt Hirvensalossa taisi tulla taas osallistujaennätys.  Kiitos tästä kaudesta omalta osaltani ja ensi vuonna ehkä sitten lisää.

Salomon Speed

The Weapon of Choice: Salomon Speed.  Tällaiselle reitille, matkalle ja olosuhteisiin suht täydellinen.  Vetopitoa riittää pehmeällä alustalla ja kalliolaskuissa pohjakumin pitoon voi luottaa ja mäkiin uskaltaa rallatella turvallisin mielin. Lisäksi pohja on sopivan jäykkä reippaampaan vauhtiin, joten ei mitään moitteen sanaa tästä kengästä tällä kertaa.