Lähtökohta kauteen oli, että tästä tulee ensimmäisen ultrakausi ja lyhyempiä matkoja ei juurikaan kisata. Aloitetaanpa sillä, että käydään muutamalla lauseella kaikki kisat ensin läpi.
21.-22.2. Endurance 24h
Tänne tuli lähdettyä hiukan takki auki ja ensisijaisesti kokemusta hakemaan. Leikki jäi kesken 12 tunnin jälkeen, mutta uskallan väittää, että mikäli kisa olisi ollut tavoitelistalla korkeammalla, niin olisin pystynyt ihan kohtuullisen tuloksen juoksemaan. Nyt jäi käteen suht vaatimaton 12 tunnin tulos ja melko sekopäinen kokemus. Ihan just en ole menossa 24h kisaa sileälle, enkä varsinkaan sisätiloihin juoksemaan.
16.5. Kokkola Ultra Run 6h
Olin suunnitellut tämän valmistavaksi kisaksi kesän vuoriseikkailua varten ja ihan hyvä kisa se olikin. Ihan helpolla tavoite ei täyttynyt, mutta täyttyi kuitenkin ja voitto tuli. Ensimmäinen voitto, ikinä missään virallisessa kisassa. Ehdottomasti kauden 2. paras kokemus ja suoritus.
6.6. Suomi-juoksu 60km
Selkeä välikisa, joka ei ollut mitenkään suunnitelmissa, mutta koska palautuminen Kokkolasta oli nopeaa ja kisa järjestettiin viimeisen kerran tässä lähettyvillä, niin tulipahan lähdettyä. Juoksu meni vähän itseään säästellen ja muutenkin puolivaloilla, mutta tulos ja sijoitus olivat silti vallan mainiot. Kannatti lähteä.
Kauden ehdoton päätavoite ja huippukohta. Tätä varten alkuvuoden aikana tehtiin kaikki se, mitä tehtiin. Kisa oli mielettömän hieno kokemus ja meni kaikella tapaa odotettua paremmin. Tällä reissulla kirkastui myös se, mitä tässä ainakin lähivuosina haluan pääasiallisesti harrastusrintamalla tehdä. Vuorijuoksu, kyllä!
5.9. Nuuksio Classic 42km
Tavoite oli selkeä, mutta syystä tai toisesta ei vaan mennyt odotetusti. Tuloksellisesti tämä oli selkeästi kauden heikoin kisa, mutta pakko kai niitä epäonnistumisiakin on välillä tulla.
19.9. Ruisrääkki 21km
Tällä kertaa Ruisrääkki oli todellinen hyvänmielen kisa. En ole aiemmin ollutkaan jänishommissa, mutta hupaista hommaa sekin oli, joten jatkossakin tämän tyyppistä toimintaa voisi kavereiden kanssa harrastaa.
3.10. Vaarojen Ultra 86km
Kovilla tavoitteilla tännekin lähdettiin, mutta ei mennyt tämäkään tuloksellisesti ihan putkeen. Toisaalta vähän kaksijakoiset fiilikset, sillä sijoitus oli oikeasti ihan huikean hyvä, mutta loppuaika ei. Ihmetystä ja pientä harmitustakin aiheuttaa juoksun tietty "helppous", jota en kuitenkaan saanut realisoitua paremmaksi vauhdiksi.
 |
| Pari lappua |
Näin jälkikäteen voi todeta, että olihan siinä ultrastartteja noin niinku ekalle vuodelle ihan riittävästi ja ehkä vähemmälläkin olisi pärjännyt. Mitään ylipitkiä kisoja en toisaalta käynyt, vaan pitäydyin tuommoisissa "miniultrissa", joten rasitus ei pääsyt pahasti kumuloitumaan ja varsinkin tuon kevään kisaputken ajan kuntokäyrä oli selkeästi noususuhdanteinen.
Positiivista kaudessa oli ehdottomasti se, että Mont Blancin reissu meni niin hyvin kuin meni. Se oli hiukan jopa odottamatonta, sillä maastoultrakokemus oli kuitenkin sangen vaatimaton ja vuorijuoksukokemusta ei ollut yhtään. Lisäksi olen erittäin tyytyväinen sileän kisojen tuloksiin, vaikka ne eivät mitään maagisia olleetkaan. Tavoiteet kuitenkin täyttyivät ja kokemusta kertyi, mikä niiden kisojen tarkoitus olikin. Myös se, että keskeytyksiä ei tullut muualla kuin Endurancessa ja kaikki kisat menivät ilman täydellistä romahdusta, pitää ehdottomasti laskea voitoksi. Kisojen ulkopuolisista asioista täytyy vielä todeta, että kauden aikana ei tullut minkäänlaisia vammoja eikä muutamaa lyhyttä flunssaa kummempia sairastamisjaksoja, joten ilmeisesti treenaaminenkin on ollut jossain mielessä järkevää. Tätä aihetta spekuloin ehkä tuonnempana tarkemmin.
Miinussarakkeeseen menee ehdottomasti syksyn kisojen odotettua heikompi tulostaso. Ranskan reissun jälkeen ei vaan motivaatio enää riittänyt suunnitelmalliseen harjoitteluun ja kunto kääntyi selkeään laskuun. Eihän ne kisat erityisen huonosti menneet, mutta kovin kisaliekki tuli ilmeisesti jo kesällä poltettua loppuun, eikä kisoihin löytynyt enää sellaista henkistä (eikä fyysistä) latausta, mitä olisi pitänyt löytyä.
Yleisesti ottaen tämä oli kuitenkin kaikella tapaa hieno ja onnistunut kausi. Näiden kokemusten pohjalta olen sekä henkisesti että taidollisesti huomattavasti valmiimpi tuleviin koitoksiin. Kaikista hienointa oikeastaan on, että enää ei tarvitse pelätä edessä olevaa matkaa, vaan tiedän, että pystyn jatkossa selviytymään pidemmistäkin reissuista. Sellaisiahan nimenomaan on ensi vuonna luvassa, mutta spekuloidaan niitäkin sitten tuonnempana, kunhan nyt saadaan ensin muutama varmistus osallistumisoikeuksista.
