Kisakausi paketissa

Eiköhän sitten ala olla aika pistää kisakausi pakettiin.  Viime viikonloppuna oli vielä Kaarinan syysmaraton, mihin osallistumista harkitsin loppuun asti, mutta jätin kuitenkin lopulta väliin.  Tämän vuoden puolella ei enää lappua rintaan laiteta, joten voi hyvillä mielin kääntää katseen taaksepäin ja hiukan puntaroida, miten se kausi oikeastaan meni.

Lähtökohta kauteen oli, että tästä tulee ensimmäisen ultrakausi ja lyhyempiä matkoja ei juurikaan kisata.  Aloitetaanpa sillä, että käydään muutamalla lauseella kaikki kisat ensin läpi.

21.-22.2. Endurance 24h

Tänne tuli lähdettyä hiukan takki auki ja ensisijaisesti kokemusta hakemaan.  Leikki jäi kesken 12 tunnin jälkeen, mutta uskallan väittää, että mikäli kisa olisi ollut tavoitelistalla korkeammalla, niin olisin pystynyt ihan kohtuullisen tuloksen juoksemaan.  Nyt jäi käteen suht vaatimaton 12 tunnin tulos ja melko sekopäinen kokemus. Ihan just en ole menossa 24h kisaa sileälle, enkä varsinkaan sisätiloihin juoksemaan.

16.5. Kokkola Ultra Run 6h

Olin suunnitellut tämän valmistavaksi kisaksi kesän vuoriseikkailua varten ja ihan hyvä kisa se olikin.  Ihan helpolla tavoite ei täyttynyt, mutta täyttyi kuitenkin ja voitto tuli.  Ensimmäinen voitto, ikinä missään virallisessa kisassa. Ehdottomasti kauden 2. paras kokemus ja suoritus.

6.6. Suomi-juoksu 60km

Selkeä välikisa, joka ei ollut mitenkään suunnitelmissa, mutta koska palautuminen Kokkolasta oli nopeaa ja kisa järjestettiin viimeisen kerran tässä lähettyvillä, niin tulipahan lähdettyä. Juoksu meni vähän itseään säästellen ja muutenkin puolivaloilla, mutta tulos ja sijoitus olivat silti vallan mainiot. Kannatti lähteä.

26.6. Marathon du Mont Blanc 80km

Kauden ehdoton päätavoite ja huippukohta.  Tätä varten alkuvuoden aikana tehtiin kaikki se, mitä tehtiin.  Kisa oli mielettömän hieno kokemus ja meni kaikella tapaa odotettua paremmin.  Tällä reissulla kirkastui myös se, mitä tässä ainakin lähivuosina haluan pääasiallisesti harrastusrintamalla tehdä. Vuorijuoksu, kyllä!

5.9. Nuuksio Classic 42km

Tavoite oli selkeä, mutta syystä tai toisesta ei vaan mennyt odotetusti. Tuloksellisesti tämä oli selkeästi kauden heikoin kisa, mutta pakko kai niitä epäonnistumisiakin on välillä tulla.

19.9. Ruisrääkki 21km

Tällä kertaa Ruisrääkki oli todellinen hyvänmielen kisa. En ole aiemmin ollutkaan jänishommissa, mutta hupaista hommaa sekin oli, joten jatkossakin tämän tyyppistä toimintaa voisi kavereiden kanssa harrastaa.

3.10. Vaarojen Ultra 86km

Kovilla tavoitteilla tännekin lähdettiin, mutta ei mennyt tämäkään tuloksellisesti ihan putkeen. Toisaalta vähän kaksijakoiset fiilikset, sillä sijoitus oli oikeasti ihan huikean hyvä, mutta loppuaika ei.  Ihmetystä ja pientä harmitustakin aiheuttaa juoksun tietty "helppous",  jota en kuitenkaan saanut realisoitua paremmaksi vauhdiksi.

Pari lappua

Näin jälkikäteen voi todeta, että olihan siinä ultrastartteja noin niinku ekalle vuodelle ihan riittävästi ja ehkä vähemmälläkin olisi pärjännyt.  Mitään ylipitkiä kisoja en toisaalta käynyt, vaan pitäydyin tuommoisissa "miniultrissa", joten rasitus ei pääsyt pahasti kumuloitumaan ja varsinkin tuon kevään kisaputken ajan kuntokäyrä oli selkeästi noususuhdanteinen.

Positiivista kaudessa oli ehdottomasti se, että Mont Blancin reissu meni niin hyvin kuin meni. Se oli hiukan jopa odottamatonta, sillä maastoultrakokemus oli kuitenkin sangen vaatimaton ja vuorijuoksukokemusta ei ollut yhtään.  Lisäksi olen erittäin tyytyväinen sileän kisojen tuloksiin, vaikka ne eivät mitään maagisia olleetkaan. Tavoiteet kuitenkin täyttyivät ja kokemusta kertyi, mikä niiden kisojen tarkoitus olikin.  Myös se, että keskeytyksiä ei tullut muualla kuin Endurancessa ja kaikki kisat menivät ilman täydellistä romahdusta, pitää ehdottomasti laskea voitoksi. Kisojen ulkopuolisista asioista täytyy vielä todeta, että kauden aikana ei tullut minkäänlaisia vammoja eikä muutamaa lyhyttä flunssaa kummempia sairastamisjaksoja, joten ilmeisesti treenaaminenkin on ollut jossain mielessä järkevää. Tätä aihetta spekuloin ehkä tuonnempana tarkemmin.

Miinussarakkeeseen menee ehdottomasti syksyn kisojen odotettua heikompi tulostaso. Ranskan reissun jälkeen ei vaan motivaatio enää riittänyt suunnitelmalliseen harjoitteluun ja kunto kääntyi selkeään laskuun. Eihän ne kisat erityisen huonosti menneet, mutta kovin kisaliekki tuli ilmeisesti jo kesällä poltettua loppuun, eikä kisoihin löytynyt enää sellaista henkistä (eikä fyysistä) latausta, mitä olisi pitänyt löytyä.

Yleisesti ottaen tämä oli kuitenkin kaikella tapaa hieno ja onnistunut kausi.  Näiden kokemusten pohjalta olen sekä henkisesti että taidollisesti huomattavasti valmiimpi tuleviin koitoksiin. Kaikista hienointa oikeastaan on, että enää ei tarvitse pelätä edessä olevaa matkaa, vaan tiedän, että pystyn jatkossa selviytymään pidemmistäkin reissuista. Sellaisiahan nimenomaan on ensi vuonna luvassa, mutta spekuloidaan niitäkin sitten tuonnempana, kunhan nyt saadaan ensin muutama varmistus osallistumisoikeuksista. 

Endurance 24h 2015

21.-22.2. juostiin Espoon Esport-areenalla Endurance 24h -tapahtuma, missä nimensä mukaisesti juostiin 24 tuntia 390 metrin rataa niin monta kertaa kuin suinkin ehti. Mitäs mää sitten siellä tein? Vaarojen jälkeen päätin kyllä, että jatkossa panostan enempikin ultramatkoihin, mutta toisaalta lupasin kyllä itselleni, että en varmasti juokse ultraa sileällä, enkä varsinkaan sisällä. Niin sitä vaan mieli muuttuu.

Mitään pienintäkään järkeähän tuollaisessa touhussa ei ole, mutta siinä sen hienous varmaan tavallaan piileekin. Laitettuani ilmoittautumisen marraskuun lopulla sisään totesin kaverille, että ”Nyt hypätään kyllä suoraan syvään päähän!”. Käsittääkseni ultrailu alkaa niin, että eka juostaan vaikkapa 6h kisa, sitten 100km tai 12h ja sen jälkeen keräillään rohkeutta 24h koitokseen. Noh, mä juoksin Vaaroilla rapiat 11h, joten päätin skipata nuo väliaskeleet ja 5kk myöhemmin olla valmiina vuorokauden koitokseen. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin perimmäisenä tarkoituksena tässä oli (omien rajojen hakemisen lisäksi) testailla, miten kroppa ja pää reagoivat, kun siirrytään vuorokauden toiselle puoliskolle. Tästä ei nimittäin ole vielä kokemusta, sillä pisimmät juoksu- ja pyöräilyhommat ovat kestäneet sen 11-12h. Kesällä kauden pääkoitoksessa ollaan vuorilla liikkeellä varmaankin 17-20 tuntia, joten ihan kaikkia oppirahoja ei viitsisi siellä maksella. Tuo sisähalli on kuitenkin suht turvallinen ympäristö vetää itsensä rajalle (ja sen yli) sekä selvittää, mitä sitten tapahtuu. Mieluummin ensi kerta tuolla kuin jossain vuorenrinteellä.

Mitään erityistä ultratreeniä en ruvennut tätä varten tekemään, vaan jatkoin samalla tapaa kuin aiemminkin. Siis urheilua 8-10 tuntia viikossa, mistä 1/3 CrossFitia ja loput juoksua ja/tai pyöräilyä. Erehdyin tosin jossain vaiheessa lukaisemaan juoksufoorumin 24h-ketjua ja niiden keskustelujen pohjalta totesin, että treenaan liian vähän ja senkin vähän ihan väärin. Nuo oikeat ultraajathan juoksevat viikossa yhtä paljon kuin meikäläinen kuukaudessa. Mitäpä siitä, niillä mennään mitä on. Sinällään en kovin huolissani jaksanut olla, sillä sain loppuvuoden aikana tiristettyä kropasta ylimääräiset rasvat pois (=tehosuhde paranee), lihaksisto/voimatasot ovat kondiksessa (=mies pysyy ehjänä) ja ainakin etukäteen ajattelin, että vahvuuksiani ovat hyvä vatsa, kova pää ja korkea kipukynnys. Noilla kompensoidaan kuitenkin ainakin jonkin verran kenties puutteellista kestävyyttä.

Joku ultralaskuri ennusti mun tämän hetkisen (arvioidun) maratontuloksen ja ennenkaikkea Vaarojen tuloksen perusteella, että 200km pitäisi mennä. Tuo on oikeasti, varsinkin ensikertalaiselle, ihan hyvä tulos, joten päätin olla vähän armollisempi ja varsinaiseksi tavoitteeksi asetin 100 mailia, eli 168km. Ajatuksena oli, että ensimmäinen 100km menisi johonkin 11h paikkeille ja sen jälkeen mentäisiin sen verran kuin pystyy. Päätin myös jo etukäteen, että mikäli jalat menee huonoon kuntoon, niin keskeytän, sillä tämä kisa ei ole sen arvoinen, että seuraavat kaksi kuukautta menee vammoja parannellessa.

Eväät

Juoksutaktiikaksi päätin valita nopeatempoisen juoksu/kävely-tyylin. Tarkemmin ottaen 8/2-suhteella juoksua/kävelyä ja tämä siis heti alusta alkaen. Käytännössä Esportilla tämä tarkoittaisi 3,5 kierrosta juosten ja puolikas kävellen. Tavoitteena olisi pitää 4 kierroksen ajat melko vakioina, eli jossain 10-11 minuutin paikkeilla. Juoksuvauhtina tämä tarkoittaisi aluksi 6min/km (ja siitä sitten tasaisesti hyytyen) ja siihen nuo kävelyt päälle, joten tunnissa pitäisi edetä siis noin 9km. Tämä suunnitelma toimisi hyvällä säkällä puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen oltaisiin tuntemattomilla vesillä. Energiatankkaus oli se etukäteen ongelmallisin osuus, sillä suoriksen aikana kuluttaisin noin 12000 kcal, joten jottain tarttis syödä. Päätin hoitaa tankkauksen geeleillä, patukoilla ja paikanpäältä saatavalla lämpimällä ruoalla. Arvioin, että pystyisin tunnissa saamaan sisään noin 300-400kcal, jos energia uppoaisi ja vatsa kestäisi. Nähtäväksi jää.

Valmiina lähtöön

Startti oli klo 12 ja on olin pelipaikalla hiukan vaille klo 11. Tuppauduin Matin huoltopöydälle eväineni, vedin kamat päälle ja olin valmiina lähtöön. Ja sitten juostiin. Toiset juoksi kovaa, toiset hiljaa ja meikäläinen jossain siellä välimaastossa.  Suunniteltu vauhti löytyi helposti ja erinomaisesta näyttötaulusta oli helppo seurata kierrosaikoja. Taktiikan toteutus piti täydellisesti ja ensimmäiset 6 tuntia sain nakuteltua 4 kierroksen satsit täsmälleen 10 minuuttiin. Pidin myös säntillisesti kiinni tankkauksesta, eli tasatunnein patukka ja puolituntisin geeli sisään. Väliaikoina hiukan karkkia, sipsiä, suolakeksiä yms. ja jatkuvasti nestettä. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja oikeastaan ainoa matalapaineenalue iski jossain 4 tunnin paikkeilla, kun alkoi olla vähän tylsää. Se meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja 6-tunnin suunnanvaihdossa fiilis oli korkealla. Suunnanvaihdon jälkeen meni puolisen tuntia, että pääsin hyvään rytmiin kiinni, mutta sitten meno olikin hämmästyttävän kevyttä. Nakuttelin jopa nopeampia kierrosaikoja kuin alussa ja ainoa muutos oli, että pidensin kävelyosuutta n. 50 metrillä.  7 tunnin kohdalla pysähdyin (VIRHE!) syömään lautasellisen pastaa, mikä teki oikein hyvää, mutta liikkeellelähtö oli aika kivulias. Seuraavat kaksi tuntia menivät vaivattomasti, mutta 9 tunnin kohdalla vasemmasta päkiästä puhkesi ensimmäinen verirakko ja punainen värjäsi komeasti valkoisen kengän. Ei se ihmeemmin sattunut, eikä haitannut juoksua, mutta otin sen kuitenkin varoituksena tulevasta. 10 tunnin jälkeen puhkesi samasta jalasta toinen rakko ja nyt alkoi jo hiukan ***uttaa. Juoksu ei häiriintynyt mitenkään, mutta tällä menolla jalat olisivat kisan lopussa melkoista lihamureketta. Otin seuraavaksi tavoitteeksi 100km saavuttamisen ja se tulikin täyteen niukin naukin alle 11 tunnin. Aikataulullisesti kaikki oli täydellisesti kunnossa. Kaikesta huolimatta joskus 11,5 tunnin kohdalla tein päätöksen, että tämä homma loppuu 12 tuntiin. Jalkaterät olivat liian rikki jatkaakseni vielä toisen mokoman. Juoksu kulki kyllä loppuun saakka ja olisi varmaan kulkenut vielä useamman tunnnin, mutta vaurioennuste alkoi vaikuttaa siltä, että jatkamalla loppuun asti juoksisin itseni useammaksi viikoksi varikolle. Ja koska kyseessä ei ollut kauden 1. (eikä edes 2.) tavoite, niin katsoin parhaaksi keskeyttää mieluummin kuin rikkoa itseäni enempää. 12 tunnin tulos oli 108,8km, mikä on itse asiassa oikein hyvä. Sijoituskin oli keskeytyshetkellä noussut mukavasti  ja oli 15. Harmi vaan, että tämä ei ollut 12h-juoksu.

Harmittaahan se keskeyttäminen silti. Pakko myöntää, että on tuo 24h aika kova pala. Kuvittelisin, että kyllä se ulkona menisi (ja maastossa varsinkin), mutta nyt Esportin mondo osoittautui liian kovaksi ja sisäratajuoksu liian tylsäksi meikäläisen makuun. Ihan heti en tämmöiseen leikkiin lähde uudestaan, mutta jonkun 6h- tai 100km-kisan voisin kuvitellakin juoksevani. No, tulipahan koitettua ja oppirahareissuna tuo oli oikein hyvä. Ennenkaikkea tankkaamisesta ja sen onnistumisesta tuli arvokasta tietoa tuleviin koitoksiin. Lisäksi ohjeet "ÄLÄ PYSÄHDY" ja "KENGÄT PYSYY JALASSA" on syytä pitää mielessä myös jatkossa. Ensimmäistä rikoin ja sen tunsi kyllä kivuliaasti nivelissä liikkeellelähdön jälkeen. Kengät pysyivät jalassa keskeytykseen asti, mutta jos olisin ne aiemmin ottanut pois, niin en olisi niitä enää vetänyt jalkaan. Oikein hyvä ohje siis sekin.

Kisa numeroina

42,2km 4:32:25

6h 55,8km

100km 10:59

12h 108,8km

Garmin data

Tulokset

Kisajärjestelyt, väliaikaseuranta ja kannustus oli ensiluokkaista, eli kyllä Endurance kisat osaa järjestää. Jos tämmöinen sekoilu kiinnostaa, niin parempia puitteita on vaikea kuvitella.

Puma Faas500

The Weapon of Choice: Puma Faas500. Ostin nämä monta vuotta sitten, mutta osoittautuivat hiukan liian isoiksi ja jäivät noin 100km jälkeen kaapin perälle odottelemaan parempia aikoja. Nyt ne sitten koittivat. Kenkä on suht hyvin vaimennettu, joten ajattelin sen sopivan hyvin Esportin kovalle mondo-alustalle. Lisäksi lesti on leveä ja koska nuo tosiaan ovat 1/2-kokoa liian isot, on jalalla mukavasti tilaa turvota kengässä.Paitsi, että ei sitten kuitenkaan. Vaimennus kyllä riitti ja kenkä oli hyvä juostava tuommoiseen hitaaseen vauhtiin, mutta kymmenkunta isoa rakkoa päkiöissä ja varpaissa kertovat, että ei sitä tilaa ollut riittävästi. Kynnet sentään pysyivät paikoillaan, joten sen puoleen isompi koko kyllä toimi.