Kisakausi paketissa

Eiköhän sitten ala olla aika pistää kisakausi pakettiin.  Viime viikonloppuna oli vielä Kaarinan syysmaraton, mihin osallistumista harkitsin loppuun asti, mutta jätin kuitenkin lopulta väliin.  Tämän vuoden puolella ei enää lappua rintaan laiteta, joten voi hyvillä mielin kääntää katseen taaksepäin ja hiukan puntaroida, miten se kausi oikeastaan meni.

Lähtökohta kauteen oli, että tästä tulee ensimmäisen ultrakausi ja lyhyempiä matkoja ei juurikaan kisata.  Aloitetaanpa sillä, että käydään muutamalla lauseella kaikki kisat ensin läpi.

21.-22.2. Endurance 24h

Tänne tuli lähdettyä hiukan takki auki ja ensisijaisesti kokemusta hakemaan.  Leikki jäi kesken 12 tunnin jälkeen, mutta uskallan väittää, että mikäli kisa olisi ollut tavoitelistalla korkeammalla, niin olisin pystynyt ihan kohtuullisen tuloksen juoksemaan.  Nyt jäi käteen suht vaatimaton 12 tunnin tulos ja melko sekopäinen kokemus. Ihan just en ole menossa 24h kisaa sileälle, enkä varsinkaan sisätiloihin juoksemaan.

16.5. Kokkola Ultra Run 6h

Olin suunnitellut tämän valmistavaksi kisaksi kesän vuoriseikkailua varten ja ihan hyvä kisa se olikin.  Ihan helpolla tavoite ei täyttynyt, mutta täyttyi kuitenkin ja voitto tuli.  Ensimmäinen voitto, ikinä missään virallisessa kisassa. Ehdottomasti kauden 2. paras kokemus ja suoritus.

6.6. Suomi-juoksu 60km

Selkeä välikisa, joka ei ollut mitenkään suunnitelmissa, mutta koska palautuminen Kokkolasta oli nopeaa ja kisa järjestettiin viimeisen kerran tässä lähettyvillä, niin tulipahan lähdettyä. Juoksu meni vähän itseään säästellen ja muutenkin puolivaloilla, mutta tulos ja sijoitus olivat silti vallan mainiot. Kannatti lähteä.

26.6. Marathon du Mont Blanc 80km

Kauden ehdoton päätavoite ja huippukohta.  Tätä varten alkuvuoden aikana tehtiin kaikki se, mitä tehtiin.  Kisa oli mielettömän hieno kokemus ja meni kaikella tapaa odotettua paremmin.  Tällä reissulla kirkastui myös se, mitä tässä ainakin lähivuosina haluan pääasiallisesti harrastusrintamalla tehdä. Vuorijuoksu, kyllä!

5.9. Nuuksio Classic 42km

Tavoite oli selkeä, mutta syystä tai toisesta ei vaan mennyt odotetusti. Tuloksellisesti tämä oli selkeästi kauden heikoin kisa, mutta pakko kai niitä epäonnistumisiakin on välillä tulla.

19.9. Ruisrääkki 21km

Tällä kertaa Ruisrääkki oli todellinen hyvänmielen kisa. En ole aiemmin ollutkaan jänishommissa, mutta hupaista hommaa sekin oli, joten jatkossakin tämän tyyppistä toimintaa voisi kavereiden kanssa harrastaa.

3.10. Vaarojen Ultra 86km

Kovilla tavoitteilla tännekin lähdettiin, mutta ei mennyt tämäkään tuloksellisesti ihan putkeen. Toisaalta vähän kaksijakoiset fiilikset, sillä sijoitus oli oikeasti ihan huikean hyvä, mutta loppuaika ei.  Ihmetystä ja pientä harmitustakin aiheuttaa juoksun tietty "helppous",  jota en kuitenkaan saanut realisoitua paremmaksi vauhdiksi.

Pari lappua

Näin jälkikäteen voi todeta, että olihan siinä ultrastartteja noin niinku ekalle vuodelle ihan riittävästi ja ehkä vähemmälläkin olisi pärjännyt.  Mitään ylipitkiä kisoja en toisaalta käynyt, vaan pitäydyin tuommoisissa "miniultrissa", joten rasitus ei pääsyt pahasti kumuloitumaan ja varsinkin tuon kevään kisaputken ajan kuntokäyrä oli selkeästi noususuhdanteinen.

Positiivista kaudessa oli ehdottomasti se, että Mont Blancin reissu meni niin hyvin kuin meni. Se oli hiukan jopa odottamatonta, sillä maastoultrakokemus oli kuitenkin sangen vaatimaton ja vuorijuoksukokemusta ei ollut yhtään.  Lisäksi olen erittäin tyytyväinen sileän kisojen tuloksiin, vaikka ne eivät mitään maagisia olleetkaan. Tavoiteet kuitenkin täyttyivät ja kokemusta kertyi, mikä niiden kisojen tarkoitus olikin.  Myös se, että keskeytyksiä ei tullut muualla kuin Endurancessa ja kaikki kisat menivät ilman täydellistä romahdusta, pitää ehdottomasti laskea voitoksi. Kisojen ulkopuolisista asioista täytyy vielä todeta, että kauden aikana ei tullut minkäänlaisia vammoja eikä muutamaa lyhyttä flunssaa kummempia sairastamisjaksoja, joten ilmeisesti treenaaminenkin on ollut jossain mielessä järkevää. Tätä aihetta spekuloin ehkä tuonnempana tarkemmin.

Miinussarakkeeseen menee ehdottomasti syksyn kisojen odotettua heikompi tulostaso. Ranskan reissun jälkeen ei vaan motivaatio enää riittänyt suunnitelmalliseen harjoitteluun ja kunto kääntyi selkeään laskuun. Eihän ne kisat erityisen huonosti menneet, mutta kovin kisaliekki tuli ilmeisesti jo kesällä poltettua loppuun, eikä kisoihin löytynyt enää sellaista henkistä (eikä fyysistä) latausta, mitä olisi pitänyt löytyä.

Yleisesti ottaen tämä oli kuitenkin kaikella tapaa hieno ja onnistunut kausi.  Näiden kokemusten pohjalta olen sekä henkisesti että taidollisesti huomattavasti valmiimpi tuleviin koitoksiin. Kaikista hienointa oikeastaan on, että enää ei tarvitse pelätä edessä olevaa matkaa, vaan tiedän, että pystyn jatkossa selviytymään pidemmistäkin reissuista. Sellaisiahan nimenomaan on ensi vuonna luvassa, mutta spekuloidaan niitäkin sitten tuonnempana, kunhan nyt saadaan ensin muutama varmistus osallistumisoikeuksista. 

Suomi-juoksu 60km 2015

6.6. Perniössä juostiin 44. Suomi-juoksu, mutta viimeinen tällä erää Perniön reitillä ja Endurancen järjestämänä, joten pitihän sinne sitten lähteä. Päämatka tuolla on 100km, mutta nyt ei rahkeet riittäneet siihen, vaan matkaksi valikoitui 60km, eli tuommoinen miniultra. Kokkolasta on vasta kolme viikkoa, joten joku voisi oikeutetusti kysyä, että onko tuo nyt sitten fiksua? Ei välttämättä, mutta selitin itselleni, että a) palauduin Kokkolasta todella nopeasti b) kauden päätavoitteeseen on vielä kolme viikkoa c) tuommoinen ylipitkä lenkki pitäisi kuitenkin tehdä. Ja ainahan voi keskeyttää, jos tuntuu, että kroppa ei kestä.

Näillä perusteilla siis ilmo sisään ja tavoitteita asettelemaan. Tavoite oli hyvinkin selkeä, sillä Kokkolassa juoksin 60km välitulokseksi 5.08, joten alle viiden tunnin pitäisi ehdottomasti päästä. Keskivauhtina tämä tarkoittaisi jämptiä 5.00 min/km. Mikäli aikatavoite toteutuisi, olisin tod.näk. kolmen parhaan joukossa, joten sijoitustavoitteena oli siis paikka podiumilla. Kisa juostaan 3,333 km pitkällä radalla, joten kierroksia pitäisi kerätä 18 ja muutenkin kierroksen mitta olisi sellainen, että omaa etenemistä ja tankkaamista on helppo kontrolloida kierroksittain. Kuulosti taas etukäteen helpolta.

Miesten kisaan oli ilmoittautunut 22 juoksijaa, mutta oliko syynä sitten huono sääennuste, vai mikä, mutta lähtöviivalla oli lopulta 19 kisailijaa. Ennakkospekulaatiossa voitajaksi veikkailtiin Halmetta ja pikainen tulostarkistus osoitti, että kaveri lienee hiukan meikäläistä nopeampi. Hyvänä päivänä saattaisin pysyä kyydissä, mutta tuskin kuitenkaan.

(c) Jari Tomppo

Startti oli illalla klo 19 ja sääennuste lupasi sadetta. Kuivassa kelissä päästiin kuitenkin liikkeelle, mutta tuuli oli melkoinen jo alkuillasta. Heti startista satasen kärkimiehet lähtivät kovaa ja em. Halme porukan mukana. Pari kierrosta kaverit pysyivät näköetäisyydellä, mutta sitten menivät menojaan. En edes yrittänyt pysyä perässä, sillä vauhti oli jo valmiiksi n. 4.30 min/km, mikä oli aika paljon kovempaa kuin tavoitevauhtini. Edelle karkasi siis 4 juoksijaa, joista arvelin kaksi olevan 100:n ja kaksi 60:n kilpailijoita. Olisin siis kisassa kolmantena. Juoksu kulki hyvin ja nakuttelin n. 4.40min/km vauhtia vaivatta menemään. Noin tunnin juoksun jälkeen tuli lyhyt, mutta kova sadekuuro, mikä ei menoa muuten haitannut, mutta kastuneet sukat tekisivät pidemmän päälle kyllä pahaa jaloille. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.38, eli olin noin 7 minuuttia tavoitetta edellä. 30km täyttyi ajassa 2.21, joten marginaalia oli kertynyt jo vallan mukavasti. Tässä kohtaa päätin ottaa vauhdit pois ja kroppaa säästääkseni hölkätä kevyemmin maaliin. Hyytymisvaraa oli kertynyt ihan riittävästi ja sijoituksista ei tarvinnut taistella, joten mitäpä sitä itseään suotta äärirajoille puskemaan. Maraton tuli täyteen ajassa 3.22, eli hyvältä näytti edelleen, vaikka olinkin keventänyt juoksua. 13. kierroksella yht´äkkiä joku pyyhkäisi heittämällä meikäläisestä ohi ja tässä kohtaa iski pieni masennus, sillä omien laskujeni mukaan putosin kisassa neljänneksi. Tilanne kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti, sillä 15. kierroksella minut ohitti kierroksella yksi kärkijuoksijoista ja toisin kuin olin kuvitellut, hän olikin 100:n kilpailija. Samalla kierroksella juoksin myös tuon aikaisemmin minut ohittaneen juoksijan kiinni, kun kaveri käveli pitkin radan reunaa, joten samalla kierroksella (kuviteltu) sijoitukseni parani siis kaksi pykälää ja tiesin olevani toisena. 50km saavutin ajassa 4.04, joten viimeiselle kympille olisi aikaa 56 minuttiia, mikä onnistuisi varmasti. Jatkoin tasaisen hidasta hölkkääni ja turhia pinnistelemättä tulin maaliin ajassa 4.56.02, eli riittävän reilusti tavoitteen alle. Sijoitus oli toinen, kuten olin laskeskellutkin. Hyvähyvä.

Kisa meni siis kuten pitikin. Tavoitteet täyttyivät ja on tavallaan hienoa tietää, että tuossa olisi ollut kiristämisen varaa vielä reilustikin, joten uskon, että 4.50 alitus olisi ollut mahdollinen. Tämä oli kuitenkin tämmöinen välikisa, joten oleellisempaa oli riittävän hyvä tulos ja mielellään nopea palautuminen kuin maksimaalinen suoritus.

Tulokset
Garmin data

Sääolosuhteet olivat aika haastavat, sillä vastatuuli oli takasuoralla varsinkin myöhemmin illalla todella raju ja kaksi kovaa sadekuuroa pitivät huolen siitä, että sukat pysyivätkin märkinä. Kisajärjestelyt toimivat ihan hyvin, mutta urheilujuhlan tuntu jäi puuttumaan. Minkäänlaisia kuulutuksia ei tullut ja väliaikataulu oli sen verran pieni, että sitä ei pysähtymättä pystynyt lukemaan. Olisi ollut mukava kuulla välillä väliaikatiedotteita ja esim. tilanne viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Tältä osin toiminta oli melko vaisua. Mutta juoksemaanhan tuonne mentiin ja sen suhteen ei ole valittamista. Reitti on vaihteleva, nopea sekä juuri sopivan mittainen ja huolto toimi, joten muu on lähinnä kosmetiikkaa.

Nike Flyknit Lunar 1

The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Viimeinen kisa tällä kengällä. Toimi, kuten aiemminkin. Taas on rakkoja varpaiden alla, mutta ne johtunevat enempi märästä sukasta. Taidan ostaa uudet tämmöiset.