Varustespesiaali - Vaarojen Ultra

Aina toisinaan joku kyselee, että mitä tuommoisilla maasto-/vuoriultrilla pitää ja kannattaa olla mukana. Lähtökohtaisesti varustus riippuu kolmesta asiasta:

1) Olosuhteet
2) Järjestäjän määrittelemät pakolliset varusteet
3) Reitin varrella saatavilla oleva huolto

Olosuhteet vaikuttavat lähinnä kenkä- ja vaatevalintoihin, joten ei niistä sen enempää. Kisajärjestäjillä on kisan luonteesta riippuen pakollisten varusteiden lista, jonka suhteen olla hyvinkin tiukkoja tai sitten ei. Perusperiaatteena kuitenkin on, että järjestäjän määräämät varusteet kannattaa olla mukana. Reitin varrella oleva huolto määrittelee taas hyvinkin paljon, mitä kaikkea kannattaa alusta asti kantaa mukana. Mikäli tarjolla on kattava energiahuolto ja huoltopisteitä on riittävän usein, vähentää se merkittävästi mukana kannettavan energian ja juotavan määrää. Toinen oleellinen asia tässä on ns. dropbag, eli pidemmissä kisoissa on usein mahdollisuus jättää oma varustekassi järjestäjille ja se on saatavilla yleensä kisojen puolivälin paikkeilla. Tämä tarjoaa siis lähes rajattomat mahdollisuudet varusteiden suhteen, sillä dropbagiin voi jättää varavaatteita, lisäenergiaa, vaihtokengät yms.

Omana filosofiani varusteiden suhteen on "fast and light", eli mukana on vain pakollinen ja ehdottoman tarpeellinen. Pyrin siihen, että mitään ylimääräistä ei ole mukana, eikä varmuuden vuoksi mukana kanneta ainuttakaan tavaraa, poislukien ensiaputarvikkeet. Näin ollen oma varustukseni on aina hyvinkin minimalistinen, mutta jollain muulla saattaa olla hyvinkin erilainen lähestymistapa.

Seuraavaksi siis esittelen 1,5 viikon päästä kisattavan 86km mittaisen Vaarojen Ultran varustukseni. Varustus perustus edellä selvitettyihin lähtökohtiin.

1) Lämpötila 0-10 astetta, ehkä sataa, ehkä ei.
2) Pakolliset varusteet: avaruuslakana, puhelin, juomapussi/-pullo, ensiside, lamppu
3) Reitin varrella vain juomahuolto, puolivälissä dropbag ja ruokahuolto

Vaatetus

Buff-putkihuivi päähän. Pysyy kajuutta lämpinä ja hiki pois silmistä.

Nike Combat Pro kompressiopaita. Ei hierrä ja on riittävän lämmin.

Rab bambukäsineet. Sormet on aina jäässä, mutta nämä riittävät pitämään ne lämpiminä.

North Face BTN Long Haul sortsit. Kompressiokalsarit sisällä, hyvät taskut vyötäröllä.

Inov-8 Race Ultra kompressiosäärystimet. Suojaavat ja pitävät jalat lämpiminä.

Salomon Sense Ultra 3 SG. Paras ultrakenkä, riittävä pito märällä ja hyvä juostavuus kovalla.

Jotkut sukat jalkaan ja sortsien taskuihin 6 pussia energiageelejä ja "apteekki", eli suolatabletteja, magnesiumia ja särkylääkettä.

Juoksuliivi

Viime vuonna käytin juoksuliiviä, jossa oli juomapussi ja reilusti kuljetuskapasiteettiä. Tälle vuodelle hankin todella minimalistisen Salomon Sense Set 1-juoksuliivin, johon kuitenkin näyttäisi mahtuvan kaikki tarpeellinen.

Pullotaskuihin 2x500ml elektrolyyttijuomaa pehmytpulloissa. Pehmytpullot eivät hölsky tyhjentyessään ja niistä on helppo juoda.

Sivutaskuun oikealle Salomon Bonatti kuoritakki sateen varalle.

Sivutaskuun vasemmalle avaruuslakana, ensiside+teippi, Petzl Tikka XP otsalamppu

Etutaskuihin 4-6kpl energiapatukoita, suklaata, lakua tjms.

Ylätaskuihin puhelin, kuulokkeet ja elektrolyyttitabletteja juomatäydennystä varten.

Siinäpä se. Vaaroilla juostaan 2x43km kierros ja oletuksena on, että kierrokseen menee aikaa noin 5 tuntia. Noilla energioilla pitäisi siis pärjätä se aika. Juomatäydennystä otetaan reitin varrelta tarpeen mukaan. Otsalamppu on pakollinen vain toisella kierroksella ja silloinkin kaiken mennessä suunnitelman mukaan, maalissa pitäisi olla ennen pimeää, joten tästä johtuen lamppu on aika pieni ja otetaan mukaan välihuollosta. Kuoritakki saattaa olla päällä tai jäädä kokonaan pois. Riippuu täysin kisapäivän kelistä, mutta hyvinpä se näyttäisi tuonne taskuunkin mahtuvan. Jos yllättäen keli onkin semmoinen, että on pakkasta ja lumi maassa, niin sitten menee osa vaatetuksesta ja kengät uusiksi. Lisäksi mukaan tulee tietty rannetietokone matkan, nopeuden ja ajanseurantaan sekä järjestäjiltä tuleva GPS-mokkula kisaseurantaa varten. 

Dropbagiin laitan vaihtopaidan, -sukat, -hanskat ja Buffin. Ehkä myös varakengät varmuuden vuoksi. Lisäksi sinne tulee otsalamppu, valmiiksi täytetyt uudet juomapullot ja toinen samanlainen energiasatsi mukaanotettavaksi.

Näillä pitäisi siis pärjätä. Kaikki energiat (ja osa pillereistä) on tarkoitus vetää matkan varrella, ensiaputarvikkeita ja otsalamppua ei toivottavasti tarvita ja kuoritakki kulkee mukana tai sitten ei. Mitään ylimääräistä ei siis ole mukana ja näillä mennään.

Ruisrääkki 2015

Ruisrääkki on kuulunut aiempina vuosina oleellisena osana omaan syysohjelmaani. Viime vuonna vetäisin tiukan kisaputken, missä viiden viikon sisään juoksin Nuuksion maastomaran, Ruisrääkin ja Vaarojen Ultran. Nämä kaikki olivat itselleni maksimisuorituksia ja se kostautui ennen Vaaroja sairastumisena. Kuormaa kertyi Nuuksiosta ja Ruisrääkistä liikaa palautumiskykyyn nähden ja Vaaroille en sitten päässytkään parhaassa mahdollisessa kunnossa. Tänäkin vuonna juoksin Nuuksiossa ja ohjelmassa on myös Vaarat, joten päätin jo hyvissä ajoin, että Ruisrääkki jääköön väliin.  Vauhtiominaisuudet eivät tällä hetkellä ole myöskään sellaisella tolalla, että olisin voinut tosissani yrittää ennätystä Ruissalossa.

Keväällä oli kuitenkin ollut puhetta vanhan ystäväni Teemun kanssa, että mitä jos hän tulisi Ruissaloon laittamaan puolikkaan ennätyksensä uusiksi. Asia unohtui kesäksi, mutta viitisen viikkoa ennen kisaa otin aiheen uudelleen puheeksi ja Teemu lupautui kisaan mukaan. Kesätreenit ei Teemulla olleet ehkä ihan optimaalisia, mutta tein kuitenkin tiukan viiden viikon treeniohjelman, millä oli tarkoitus saada mies pika-aikataululla parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Ohjelma sisälsi reippaasti intervallijuoksua sekä hiukan viriteltyjä pitkiä lenkkejä. Tavoitteenani oli saada vauhtiherkkyyttä kaivettua esiin sekä kasvatettua henkistä kanttia kisan viimeisiä kilometrejä varten. Lisäksi Teemu juoksi 10km testijuoksun, minkä perusteella sorvattiin lopullinen aikatavoite.

Teemulla oli pohjilla keväällä juostu 1.55 loppuaika ja nyt olin sitä mieltä, että alle 1.45:n mennään. Testijuoksun tulos ei ihan tätä mielipidettä tukenut, vaan ennusti noin 1.47-1.48 aikaa. Ruissalon reittikään kun ei tunnetusti mikään nopein mahdollinen ole, niin hiukan kovaltahan tuon 1.45 tuntui. Noh, asetimme yhdessä tuumin kolme eri tavoitetta.

Minimi: alle 1.50
Realistinen: ~1.47
Optimistinen: 1.45

Lähdettäisiin siis 1.45 aikaa (keskivauhti 5min/km) juoksemaan ja katsotaan matkan varrella, pitääkö taktiikkaa sorvata. Kisapaikalle päästiin hyvissä ajoin, juoksusää oli täydellinen puolipilvinen ja noin 15 astetta lämmintä. Kamat päälle, hätäkakka ja lähtökarsinaan.

Startti

Olen riittävän monta kertaa itse käynyt vetäisemässä päärooliin tässä kärsimysnäytelmässä, joten mulla oli aika tarkka suunnitelma sille, miten kisa juostaan. Ensimmäiset 6km ovat lähes jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, joten alkumatkasta ei todellakaan kannata hirveästi revitellä. Lähdettiin juoksemaan kaikessa rauhassa ja taktiikkana oli ottaa ylämäet kevyesti ja rullailla alamäissä parasta mahdollista vauhtia. Teemun alamäkitekniikka on onneksi selkeästi useimpia samanvauhtisia juoksijoita parempi, joten saimme melko kevyesti ylämäissä ohi puuskuttaneet kilpakumppanit kuitattua alamäissä. Olin ajatellut, että, että ekan 6km meillä olisi varaa olla noin minuutti jäljessä aikatavoitteesta. 6km kohdalla tappiota oli noin 35s, joten alku meni hyvin ja Teemu oli hyvissä voimissa. Ajatuksenani oli juosta tappio kiinni tasaisemmilla kilometreillä 7-13 ja sen jälkeen kerätä reserviä kilometreillä 14-17. 15km kohdalla olimme parikymmentä sekunttia tavoitetta edellä, mutta tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi, että Teemun vauhtireservi ei riitä helpoillakaan kilometreillä puristamaan juurikaan 5min/km kovempaa. Tämän huomasi siitä, että kiristäessäni vauhtia 4:50:sta lähemmäs 4:40:ä alkoi hengitys takanani muistuttaa höyryveturia. Vauhtia oli siis pakko pitää hillitympänä, vaikka reitin puolesta nyt juostiin niitä kilometrejä, joilla olisi pitänyt pystyä takomaan kovia kilometriaikoja. Noin 17km kohdalla käännyttiin kohti Kuuvannokkaa, mikä on melko mäkinen noin 3km kierros ennen loppusuoraa. Vauhti oli hidastunut jo edellisellä kilometrillä yli 5min/km, joten pahalta näytti. Nämä olisivat kuitenkin ne kilometrit, milloin ratkaistaisiin, tuleeko  toivottu tulos vai ei. Hidastin edelleen vauhtia ylämäkiin ja yritin saada Teemun nostamaan vauhtia alamäissä. Ei se oikein noussut ja muutenkin kaikki alkoi viittamaan siihen, että vaikeaa alkoi olla. Kuuvasta selvittiin, mutta tässä vaiheessa tiesin jo, että 1.45 tuskin alittuisi, ellei Teemusta irtoasi ilmiömäistä loppukiriä. En tosin sanonut Teemulla tästä mitään, vaan koitin tsempata riittävää kiukkua loppukiriä varten esiin. 19,5km jälkeen loppumatka on alamäkeä ja tasaista, joten sanoin Teemulle, että siinä vaiheessa nostan vauhtia reilusti ja sitten juostaan loppu niin paljon kuin ikinä lähtee. Ja sitten juostiin. Yritystä, kuolonkorinaa ja kirosanoja kyllä riitti, mutta vauhti ei vaan pieniä pyrähdyksiä lukuunottamatta noussut riittävästi. Yritin vielä viimeisellä 500 metrillä käskyttää Teemua ottamaan yhden edessä olevan juoksijan kiinni, mutta tämä käsky tuskin edes meni Teemun komentokeskukseen. Maalissa maassa makasi varmasti kaikkensa antanut mies ja loppuaika oli 1.45:50.

Maali

Ei mennyt alle 1.45, mutta oltiin silti hemmetin tyytyväisiä tulokseen. 9 minuutin parannus keväästä raskaalla reitillä, joten ihan loistavastihan se meni. Teemun sykekäyrä näytti jälkikäteen tarkasteltuna, että kyllä miehestä otettiin kaikki ulos, mitä otettavissa oli. Ei tarvi siis paljon jossitella.

Mutta vähän ehkä kuitenkin. Mitä meikäläinen olisi voinut tehdä toisin? Ei paljoa, mutta ehkä kilometreillä 7-13 alun tappion olisi voinut juosta hiukan rauhallisemmin kiinni ja näin paukut olisivat ehkä riittäneet hiukan paremmin loppumatkaan. Lisäksi Teemulle olisi voinut syöttää yhden energiageelin jossain 14km paikkeilla, mutta enpä tiedä olisiko se vaikuttanut. Ei tuossa mitään romahdusta kuitenkaan tullut, joten energiat kyllä riittivät koko matkan. Taidan siis antaa itsellenikin tästä puhtaat paperit. Itse sain tästä mukavan pitkän lenkin, yhden numerolapun lisää kokelmiini ja hemmetin hyvän mielen. Hyvä Teemu, hyvä minä!

Garmin data
Tulokset

Juoksujen lähtö- ja maalialue oli muutaman vuoden kylpylävierailun jälkeen siirretty takaisin Saarronniemen leirintäalueelle. Oikein. Nyt maalisuora on suora ja muutenkin tilaa oheispalveluille on enemmän. Muutenkin kisajärjestelyt ovat aina toimineet ja niin tänäkin vuonna, joten kyllä Ruissalojuoksut edelleen ovat itselleni Turun ykkösjuoksutapahtuma.

Adidas Adios 2

The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Ei ole enää paljon vaimennusta eikä pohjakuviota jäljellä, mutta edelleen tämä on suosikkikenkäni. Harmi, että valmistus on lopetettu, sillä loppu alkaa tällä parilla vääjäämättömästi häämöttää.

Nuuksio Classic 2015

Taas Nuuksioon. Kisa järjestettiin neljättä kertaa ja neljättä kertaa olin myös mukana.  Ajatuksena oli, että tämä olisi myös viimeinen kerta, sillä vaikkakin kisa on ehdottomasti suosikkini, niin aikansa kutakin ja neljä kertaa putkeen saisi luvan riittää. Tähän ei vaadittaisi kuin se, että nyt mentäisiin riittävän kovaa, ettei aikaa tarvitsisi enää seuraavana vuonna tulla parantelemaan.  Viime vuonna piti jo painaa alle nelosen, mutta aika oli 4.08 ja näin jälkikäteen ajatellen se ei ehkä ollut realistinen tavoite, vaikka hyvässä kunnossa olinkin. Taidot eivät vaan riittäneet siihen vauhtiin. No, mutta nyt on jumankauta vuosi reenattu ylä- ja alamäkeä, sekä ylipäätään kovaa juoksemista poluilla ja kuntokin pitäisi olla ihan kohdallaan. Eli nyt siis ainoa tavoite oli päästä alle neljän tunnin. Jos se onnistuisi, niin sijoituskin olisi varmaan ihan hyvä, mutta se oli nyt toissijaista.

Valmistautuminen meni muuten suunnitellusti ja viimeiset lenkit viittasivat siihen, että vauhti pitäisi riittää. Tietysti pari päivää ennen kisaa iski kevyt syysflunssa, minkä takia viimeinen lenkki jäi väliin ja muutenkin fiilis oli vähän matalalla. Myös kenkävalinta oli tavallista hankalampi, kun ensinnäkin kerrankin kaapissa on valinnanvaraa ja toisekseen reitin märkyydestä ei oikein tiennyt. Koko elokuuhan oli kuivaa, mutta juuri kisaa edeltävällä viikolla tuli tietysti kunnon sateet ja kisapäiväksikin luvattiin sadetta. Päätin pakata nastarit sekä nappulat mukaan ja päättää vasta kisapaikalla, kummalla juoksen.

Sääennuste lupasi lopulta kisapäiväksi sopivaa lämpötilaa, mutta kovia sadekuuroja. Kisakeskuksessa starttia odotellessa välillä tuli vettä kaatamalla ja sitten taas ei. Vedin jo nappulakengät jalkaan, mutta kävin vielä 20 minuuttia ennen lähtöä vaihtamassa nastarit. Sitten lähtöviivalle ja menoksi.

Viime vuonna kiskaisin ensimmäiset 11km Swinghillin laskettelumäessä olevalle väliaika- ja huoltopisteelle aivan liian lujaa, joten nyt ensimmäinen tavoite välttää liian kova alku. Lähdin sykkeiden mukaan menemään ja vauhti asettui johonkin 5.00-5.20min/km paikkeille. Nyt, kun jätin repäisemättä täysiä heti startista, johti se siihen, että polulle ehti aika paljon itseäni hitaampaa porukkaa eteen. Ohitukset sujuivat kuitenkin aika vaivattomasti ja jossain 5km kohdalla pahin sumppu oli purkautunut ja pääsi juoksemaan omaa vauhtia.  11km meni just alle tuntiin, eli ihan tavoitteen mukaan.  Kilometrit 15-23 on teknisesti aika vaikeita ja hitaita, joten odotettavissa oli, että vauhti hiipuu. Juoksu kulki kuitenkin ihan hyvin ja puolimatkassa olin vajaan minuutin tavoitetta jäljessä. Tämä ei haitannut, sillä tiesin, että viimeiset 8km ovat helppoja, joten siellä saan kurottua tappion kiinni. Mutta sitten 25km kohdalla meno alkoi hidastua. Kevyesti heikotti, mutta ei mitään kummempaa, kunnes jossain 29km paikkeilla alkoi vähän päässä heittää ja silmissä sumeta. Pysähdyin, vedin särkylääke-, suola-, geeli-, juomamikstuuran naamaan ja jatkoin matkaa. Heikotus meni ohi, mutta meno ei hirveästi parantunut. Viimeistään 33km huollossa tuli selväksi, että 4 tuntia ei tänään alittuisi, mutta ajattelin, että oma ennätys nyt kuitenkin tulisi. Nyt alkoi se helppo osuus ja juoksu sujui, mutta en vaan saanut piiskattua riittävästi vauhtia irti itsestäni. Jossain 38km kohdalla tajusin, että eihän tästä nyt tule edes ennätystä ja siinä se fiilis sitten meni lopullisesti. Hölkkäsin maaliin ja se siitä. Loppuaika oli 4.11.07 ja sijoitus miestensarjassa 39/291.

(c) Petri Louhelainen

En oikein osaa sanoa, että miksi, mutta tuon 25km jälkeen oli kovin vaikeaa.  Jos nyt spekuloi, niin varmaan tuo flunssa vähän painoi, vaikka sainkin sen jotakuinkin kuriin. Ja olihan reitti raskas, kun kenkä upposi soisiin kohtii kunnolla ja söi vauhdin. Tämä tosin on aika huono selitys, kun Henri Ansio paransi reittiennätykstä 5 minuutilla ja juoksi aivan käsittämättömän ajan 3.07.59. Kenkävalinta osui varmaan oikeaan, sillä nastarin kanssa ei tarvinnut pitkoksilla, eikä alamäissä varoa, vaan sai losotella kaikessa rauhassa menemään. Nappulakengällä olisi ehkä päässyt kovempaa, mutta veikkaisin, että olisin siinä tapauksessa ainakin muutaman kerran ollut turpeessa turvallani. Fakta kuitenkin on, että teknisesti olen pirun paljon parempi maastojuoksija kuin vuosi sitten, joten heitän nyt sellaisen arvauksen, että tämä ultrien nylkyttäminen on syönyt meikäläisestä ne vähätkin vauhdit, joten tekniikan parantuminen ja vauhtiominaisuuksien heikkeneminen jotakuinkin kumoavat toisensa. Laitetaan sitten se 3 minuuttia, minkä viime vuoden ajastani jäin, olosuhteiden ja flunssan piikkiin. Case closed.

Tulokset
Garmin data

Nuuksiossa taso kovenee vuosi vuodelta ja hyvä niin. Mahtavaa nähdä, kuinka kovaa nuo isot pojat oikeasti pystyy tuolla poluilla puskemaan. Muutenkin Nuuksio Classic on kaikella tapaa loistokisa. Sinne on (eteläisestä Suomesta) lyhyt matka, reitti on kaunis ja riittävän haastava ja kisajärjestelyt toimivat vuosi toisensa jälkeen moitteettomasti. Omalta osaltani Nuuksio taitaa olla nyt ainakin muutamaksi vuodeksi juostu, mutta edelleen suosittelen kisaa varauksettomasti.

Inov-8 Oroc 280

The Weapon of Choice: Inov-8 Oroc 280 nastari.  Ei tullut rakkoja, hiertymiä, eikä kynsivaurioita, vaikka sukat olivat märät koko matkan ja kengät puolillaan turvetta. Sen suhteen aika jees siis. Kenkä piti märässä juurakossa ja kallioilla joka kohdassa, joten toimi niinkuin nastarin pitääkin. Ainoa moite on huono rullaavuus ja juostavuus helpossa maastossa ja hiekkateillä. Tämä tosin saattaa johtua siitäkin, että en ole juurikaan nastareilla yrittänyt koskaan kovaa juosta, mutta märälläkin kelillä pääsen kyllä nappuloilla helpossa maastossa huomattavasti kovempaa.