tiistai 6. syyskuuta 2016

Kisakausi ohi?

Nyt kävi sitten niin, että kisakausi 2016 taisi loppua Tierraan.  Ilmoittautuminen Vaarojen 87:lle oli jo sisällä ja lisäksi haaveissa oli juosta vielä Nuuksion maastomara ja yksi sileän maratoni. Nuuksion hylkäsin samantien Tierran jälkeen ja nyt peruin myös Vaarojen osallistumisen. Tuota sileän maraa pitää vielä tutkailla, josko sinne lokakuun loppupuolella ehtisi. Jos ei, niin ei se mitään.


Keväästä asti vaivannut oikea akilles äityi nyt niin kipeäksi, että juokseminen on pelkkää tuskaa. Tierra piti vielä hoitaa, joten sinne mentiin hammasta purren ja hyvillä lääkkeillä. Nyt ei enää ole "pakko" kisata, joten parempi varmaan hoitaa paikat tässä vaiheessa vuotta kuntoon. Onhan tässä nyt melkein 5 vuotta juostu ilman vammoja, koko ajan tulostasoa parantaen ja määriä kasvattaen, joten tavallaan tämä oli väistämättä jossain vaiheessa tullakseen.  Diagnoosi oli tietty rasitusvammalle tyypillinen, eli mitään ei ole rikki, mutta lepoa ja korvaavaa harjoittelua parantuminen vaatii. Ortopedi oli tosin sitä mieltä, että juostakin voi sen verran kuin jalka kestää.  Olen toisaalta jo kesän mittaan osoittanut, että kestäähän se vaikka pari 120km maastoultraa, mutta parantumaan se ei ikinä tule ilman kunnon taukoa.  Ajattelin siis pitää nyt 3-4 viikon täystauon juoksemisesta ja sen jälkeen varovasti alkaa kokeilemaan jalan kestävyyttä. Ei tässä kiirettä ole. Joulukuun alussa pitäisi olla juoksukunnossa taas, joten on tässä tarvittaessa 2 kuukautta aikaa parantua.

Harmittaahan se tietty, että kisoja jää väliin ja varsinkin, kun ei pysty ylipäätään juoksemaan. Juoksusta on kuitenkin muodostunut ykköslaji ja aika oleellinen osa elämää, joten pientä uudelleen asennoitumista tämä tauon pitäminen vaatii.  Toisaalta tilanne voisi olla aika paljon huonompikin. Nyt on kuitenkin UTMB-pisteet kasassa, mikä oli tämän vuoden ehdoton ykköstavoite. Lisäksi tänäkin vuonna on hienoja ja onnistuneita kisoja takana, eli hyvä vuosi tämä on tähän mennessä ollut. Helpottavinta on tietty se, että juokseminen on ainoa mihin en pysty. Pyöräily, voimaharjoittelu yms. onnistuu kivuitta, joten ei tässä onneksi tarvi sohvan pohjalle vajota, alkaa tosissaan tutustumaan Netflixin sarjatarjontaan ja Alkon olutvalikoimiin.  Ja nythän on vasta syyskuu aluillaan, joten seuraavan vuoden pk-kauden aloittamiseenkin on vielä useampi kuukausi aikaa.

Nyt lataillaan akkuja, nostetaan vähän voimatasoja, boulderoidaan, ajetaan polkupyörällä ja muuta sellaista. Fillarointi on ollut aika vähissä viime vuosina, joten siitäkin jaksaa ihan aidosti innostua ja nauttia.  Tiedä vaikka innostuisi tässä jopa uimakouluun menemään ja ottamaan senkin lajin edes välttävästi haltuun. Joka tapauksessa vuonna 2017 käydään entistä ehompana aiempaa kovempien haasteiden kimppuun. Pum!