TahkoMTB 180km 2022

Kauan, kauan sitten ensimmäinen maastopyöräkisani oli 2013 Tahkon 180km ja silloin pyöränä fatbike, joka levisi n. 100km ajon jälkeen ja muutoin hyvin sujunut reissu jäi kesken.  Sittemmin olen ajanut 120km matkan kahteen kertaan yksivaihteisella, mutta nyt on tullut aika tarttua uudelleen 3 kierroksen matkaan ja tällä kertaa ilman kalustokompromisseja.  Eli ihan oikealla vaihteellisella ja etujousitetulla maastopyörällä.  Karhunkierroksen jälkeen en ole lenkkareita jalkaan vetänyt, vaan yhden kevyen viikon kautta kiskaisin 3 viikon pyöräilykuurin, minkä aikana ajoin reilut 1000km, josta puolet maasto- tai sorapyörällä ja loput sitten maantiellä.  Itselleni tuo oli ihan kunnon rypistys, vaikka oikeat ajomiehet tietty vaan tuhahtelee tuommoisille määrille.  Treenattu kuitenkin on, kunto vaikuttaa hyvältä ja pyörä tottelee kuskia hankalammissakin paikoissa.  Luottavaisin mielin lähdetään siis Tahkon yöhön, sillä startti on klo 00.00 ja tavoitteena on ehtiä hotelliin aamupalalle.  Olen hiukan laskeskellut mahdollisia kierrosaikoja ja kovana tavoitteena on ajaa kisa alle 10 tunnissa.  Realistisempi aikatavoite voisi olla 10,5h, mutta lähdetään nyt kuitenkin yrittämään vähän parempaa.  Sijoituksista on mahdoton sanoa mitään.  Top10 pitäisi tuommoisella tavoiteajalla ihan mahdollinen, mutta ei paineita tästä asiasta.

Kevyemmänkin lähestymisen lähtöviivalle olisi voinut ottaa, sillä nyt päädyin lähtemään Turusta perjantaina puolilta päivin ajamaan kohti Tahkoa.  Suht kiireettömän ajomatkan jälkeen alkuillasta Tahkolla, ilmohommat kuntoon, hiukan ruokaa, autoon huilaamaan pariksi tunniksi, kamat päälle ja viivalle.  Lähtöhetkellä olin siis ollut valveilla jo ~14 tuntia ja nyt olisi sitten tarkoitus pyöräillä läpi yön.  Himpun verran ryytynyt olo oli siinä starttia odotellessa, mutta eiköhän se siitä karisisi, kunhan matkaan päästään.  Yöksi luvattiin lämmintä ja kuivaa, joten lyhyissä ajokamoissa liikkeelle, enkä muuhun oikeastaan edes varautunut. Lähtöviivalla oli yhtä aikaa 180km ja Night 60km kisailijat, joten vajaat parisataa kuskia odotteli pääsyä hämärtyvään yöhön.

Vuorokausi vaihtui ja päästiin matkaan.  Ihan kuuminta kärkeä lukuun ottamatta, millään tolkuttomalla kiireellä ei liikkeelle lähdetty, vaan letka haki alun tieosuudella aika nopeasti muotonsa ja sitten alettiin puskemaan.  Vauhti oli ihan kiitettävää, syke paukkui pikkasen turhan korkealla ja Zorbas-pitsa haki vatsassa paikkaansa jotenkin väkivaltaisen tuntuisesti.  Onneksi ekan kympin jälkeen meno vähän rauhoittui, syke tasaantui ja olo helpottui.  Muorinmäen hiekkatieosuudella huomasin, että ylämäkijalkaa tuntui olevan ympäröiviä kuskeja paremmin, mutta maltoin mieleni ja pysyttelin letkassa mukana.  Olin päättänyt, että tänä vuonna ajan vihdoin Kinahmi I-nousun ylös, kun kerrankin alla on sellainen pyörä, millä se on mahdollista.  Nousuun lähdettäessä olin letkan puolivälissä ja jono oli sen verran harva, että kaikilla oli tilaa ähertää rauhassa mäkeä ylös.  Ihan hyvin se nousikin, kunnes juuri ennen jyrkintä kohtaa eturengas ajautui linjalta sivuun ja pyörä lennähti poikittain polulle.  "Sori pojat!", sillä siihen pysähtyi monen muunkin nousu.  Hyvitykseksi päästin aika monta kuski sitten ohi, talutin jyrkimmän kohdan ja takaisin polkemaan.  Ei menny vieläkään mäki ajamalla, mutta toisaalta ei tarvinnut työntää kuin n. 50m matka, joten aika paljon nopeammin mäki nousi kuin aikaisempina vuosina.  Mäen päällä jono hiukan hajosi ja matka jatkui pienemmissä muutaman kuskin ryppäissä.  Polku oli ilmeisesti vasta hiljattain niitetty ja pohja oli heinän peitossa, joten yön hämärässä oli valoista huolimatta hankala erottaa kiviä, joita polkurännissä on aika paljon.  Vauhtia oli pakko hieman himmata, että pysyisi pystyssä, eikä rikkoisi renkaita kiviin.  Vauhdikkaan ja puolisokkona tykitetyn alamäen jälkeen tuli Lampelan huolto, mihin aika moni tuntui pysähtyvän, kun itse ajoin tässä vaiheessa vain huollosta läpi.  Sitten pienen polkuosuuden kautta Kinahmi II-nousuun ja hämmästyksekseni pystyin ajamaan mäkeä pitkälle yli puurajan.  Jyrkintä osuutta ei aja kukaan, mutta ei tämäkään mäki enää niin pahalta tuntunut, kun talutettava osuus oli merkittävästi lyhyempi kuin jos olisi joutunut tunkkaamaan mäen lähes alusta asti, kuten esim. viime vuonna yksivaihteisen kanssa ajaessa tapahtui.  Itselleni tämä Kinahmi II:n selättäminen on aina kierroksen kulminaatiopiste, sillä alamäen jälkeen matka on puolivälissä ja reitin ikävimmät kohdat on takanapäin.  Riittäähän jälkimmäiselle puoliskollekin paljon mäkiä, mutta ne ovat kaikki ajettavia, joten mitään työntöhommia ei olisi enää edessä (paitsi tietysti seuraavilla kierroksilla).  Taisin tällä välillä ohittaakin muutaman kuskin, mutta en ole varma, olivatko samalla matkalla.  Kalkkiruukin huoltoon pysähdyin täyttämään juomapullon ja naukkailemaan hieman urheilujuomaa.  Matka eteni sujuvasti 2-3 hengen ryhmässä lähes koko ajan ja sijoitukset vaihtelivat vähän sen mukaan, kuka sattui ekana ajanottomatolle ajamaan.  Jyrkimmissä mäissä karistin muut ja pääsin Rahasmäen huollon jälkeen lähestymään El Granden loppunousua yksin.  Nousun alettua näkyi edellä kaksi kuskia, jotka hiljakseen ajoin kiinni, roikuin hetken perässä ja vaihdoin muutaman sanankin, kunnes kiskaisin ohi ja pääsin loirottelemaan loppulaskuun rauhassa.  Laskua oli muutettu viime vuodesta ja muutama keinotekoinen "välinousu" oli jätetty pois, mikä teki lopusta aiempaa nopeamman sekä huomattavasti mukavamman, kun nyt sai paineilla rakennettua alamäkireittiä bermeineen ja pöytineen alas asti.  Erinomainen reittimuutos tämä! Alhaalla vielä Tahkonlahden kierto tien reunaa sekä kuntorataa pitkin ja eka kierros valmiiksi.

Jätin lampun varustekassiin, sillä päivä alkoi valkenemaan ja pikaisessa huollossa mussuttelin vain hiukan suolakekeksejä ja tankkasin urheilujuomaa.  Loppunousussa ohittamani kaksikko tuli huoltoon 1-2 minuuttia perässä, joten pyrin palamaan reitille pikaisesti ja ajamaan karkuun.  Ai niin. Mites se eka kierros menikään? Virallinen väliaika 3.03:21 ja siihen 1,5 minuutin huolto päälle, joten vähintäänkin hyvältähän tämä näyttää.  Toinen kierros tulisi väistämättä olemaan hitaampi, sillä enää ei tieosuuksilla olisi vetoapuja ja kyllähän se 60km ajaminen jo hiukan jaloissa painaa.  Lähdin kuitenkin puskemaan ihan kunnon vauhdilla ja tietoisena siitä, että kaikilla nopeilla osuuksilla pitäisi ajaa oikeasti kovaa, tai muuten 2. kierroksen aika venyisi ja vanuisi ihan reilusti hitaammaksi.  Suunnilleen 5km ajettuani eturenkaasta alkoi kuulua pätkittäistä suhinaa ja pelkäsin, että nyt se pettää.  Pysähdyinkin hetkeksi tarkastamaan renkaan, mutta mitään ei löytynyt ja paineet tuntuivat pysyvän, joten päätin murehtia asiasta vasta sitten, jos tilanne kehkeytyisi merkittävästi huonompaan suuntaan.  Suunnilleen 10km kohdalla reitissä oli myös muutos aikaisempiin vuosiin verrattuna ja vaikka olin jo kertaalleen paikan ajanut, niin onnistuin kuitenkin kääntymään yhdestä risteyksestä, mistä olisi pitänyt ajaa suoraan.  Ehdin aika pitkällekin, ennenkuin tajusin erheeni ja ymmärsin palata reitille. 2-3 minuuttia tuossa sekoilussa vähintään meni hukkaan, mutta ilmeisesti kukaan ei takaa tullut ohi.  Muuten ei tokan kierroksen aikana ennen Tuulivaaran huoltoa (~42km)  juuri mitään tapahtunutkaan. Ajoin koko ajan yksin, ilman näköhavaintojakaan kanssakilpailijoista. Polkuajo oli hiukan huonoa ja aamuyön auringon paiste tuntui pehmittävän päätä jopa niin paljon, että Kinahmi II:n päällä hiljensin vauhtia ja nautiskelin maisemista pienen ohi kiitävän hetken.  Lampelan huollossa ystävälliset huoltotytöt osasivat kertoa, että olisin kisassa neljäntenä ja kärki aika kaukana edellä.  Neljäntenä, mitäs hemmettiä!   Joo, kuten sanoin niin Tuulivaaran huollossa tankkaillessa tuli ekan kierroksen lopussa ohittamani kaksikko lentämällä ohi ja siinähän lensi urheilujuomat rinnuksille, kun piti rynnätä liikkeelle ja ehtiä kyytiin mukaan. Kaksikko ajoi alamäet todella kovaa ja niissä aina jäin, mutta ylämäissä olin huomaavinani, että meikäläisellä jalkaa riitti paremmin.  Taktisesti kuitenkin himmailin, pysyttelin kaksikon mukana taas loppunousun alkuosaan saakka ja sitten rykäisin karkuun.  Toisen kierroksen loppu oli siis toisinto ensimmäisestä.  Välihuollossa vaihdoin  aurinkolasit päähän sekä mutustelin reilusti banaania ja suolakeksejä, sillä vatsassa alkoi olla hieman ontto olo pelkän geeli- ja urheilujuomatankkauksen jälkeen.  Kierroksen väliaika 3:21:07, eli ihan kelpo, kun alkukierroksen pummiin kuitenkin tuhraantui jokunen minuutti.  Aivotoiminta oli tässä vaiheessa ilmeisen vajavaista, sillä jotenkin laskeskelin päässäni, että ehtiäkseni alle 10 tunnin, aikaa viimeiseen kierrokseen ei olisi kuin alle 3,5h ja arvelin hyytyväni enemmän kuin 10 minuuttia 2. kierrokseen nähden.  Päätin olla katselematta kelloa ja keskittyä vain pitämään sijoitukseni.

Lämpötila nousi kohisten ja vaikka ei yölläkään palella tarvinnut, niin nyt oli kuuma. Pysähdyinkin kierroksen aikana jokaiseen huoltoon juomaan ja samalla kiittelemään henkilöstöä alati ystävällisestä huollosta.   Ajaminen oli teknisesti parempaa kuin 2. kierroksella, mutta matka teki tehtävänsä ja jalka alkoi painaa.  Ylämäet meni pääosin kihnutellessa pienimmällä vaihteella, eikä vääntöä hirveästi enää löytynyt.  Molemmat Kinahmit nousivat kuitenkin yhtä hyvin (mutta ei helposti) kuin aikaisemmillakin kierroksilla ja näissä kohdissa myös takana näkyi kanssakilpailija.  Hirveästi ei siis löysäilyyn olisi varaa, sillä eroa ei paljon minuuttia enempää ollut, joten koko jälkimmäisen puoliskon kierroksesta ajoin mitään säästelemättä.  Tai vähän säästellen, että jaksaisi viimeiset Rahasmäen ja El Granden mäet vielä ajaa, mutta ei sen enempää.  Rahasmäen huollosta on vajaa 10km maaliin ja siellä rupesin katselemaan kelloa.  En enää muista, mitä se näytti, mutta laskeskelin, että kunhan en täysin sippaa viimeiseen mäkeen, niin ehkä se 10h alitus olisi kuitenkin tehtävissä.  Sitten vaan ketjua kireälle, mäki ylös ja loppulaskun tulin varmasti kovempaa kuin aikaisemmilla kierroksilla.  Alhaalla rannassa aikaa näytti olevan vielä jokunen minuutti, takana ei näkynyt ketään, joten mitään loppukiriä ei onneksi tarvinnut repiä.  Olin jo valmistautunut tuulettelemaan maalikameralle, mutta 60km matkan lähtöryhmä oli juuri asettunut lähtöviivalle ja heidän starttiaan hehkuteltiin toimitsijoiden puolesta, joten ilman kameroita ja kuulutuksia rullailin kenenkään huomioimatta maaliviivan yli.  Pakko sanoa, että viimeisellä kilometrillä jopa hiukan herkistyin, sillä aikatavoite täyttyi ja sijoituskin olisi komea, mutta itse maaliintulo oli kyllä varovaisestikin sanottuna lattea.  Noh, loppuaika oli 9:55:55 ja sijoitus maaliintulleissa 4/32, eli ei se pöllömmin mennyt.

Garmin
Strava
Tulokset

Eipä tästä juurikaan jää spekuloitavaa.  Eka kierros ehkä hiukan liian kovaa, mutta kuitenkin porukoissa mukana pysytellen.  Toka kierros oli selkeästi hankalin ja ajaminen puolivälin paikkeilla vähintäänkin huonoa ja liian varovaista.  Parani kuitenkin loppua kohden ja kolmannen kierroksen ajoin (mielestäni) järkevästi voimia jakaen, mutta silti lähes kaikkeni antaen.  Olen erittäin tyytyväinen!

Kisajärjestelyt jälleen toimivat moitteettomasti ja erityiskiitoksen ansaitsee huoltojen väki, joka jaksoi keskellä yötä seisoskella teltoilla.  Tuo oma ja muutamien seuraavien kuskien maaliintulon täydellinen huomiotta jättäminen oli järjestäjältä kyllä melkoinen moka, sillä itse kullakin oli takana melko pitkä reissu, joten pieni maaliintulohehkutus olisi ihmeesti nostanut tunnelmaa.  Annetaan tämä nyt kuitenkin anteeksi.  Reittimuutokset olivat jälleen onnistuneita, erityisesti loppulasku oli viime vuoteen verrattuna huomattavasti parempi.  Ensi vuonna olisi sitten tarjolla 240km matka...

Stanton Sherpa gen3

The Weapon of Choice: Stanton Sherpa
On niitä nopeampiakin pyöriä, mutta olen viehtynyt teräsrunkoihin. Keväästä asti ollaan tutustuttu toisiimme ja yhteinen sävel on löytynyt pienten alkusäätöjen jälkeen erinomaisesti.  Pyörä on geometrialtaan moderni-xc, eli satulasta tehokas poljettava ja alamäessä nopea sekä vakaa.  Onhan tuommoinen jäykkäperä aika armoton pyörä tällaiselle pitkälle matkalle ja alaselkä sekä käsivarret oli aika kovilla, mutta itsepä olen valintani tehnyt.