Pum ja kisakausi käyntiin katumaralla. Aikatauluihin sopi mainiosti nyt ensimmäistä kertaa maraton-mittaisena järjestetty
Helsinki Spring Marathon. Reitin pitäisi olla nopea, Helsinkiin pääsee helposti eestaas juoksureissulle ja päivänmäärä oli passeli. Sinne siis.
Edellisestä maratonin kisastartista onkin aikaa jo kaksi vuotta, sillä viime kaudelle ei yhtään katumaraa osunut ohjelmistoon. Nyt piti siis lähteä hakemaan tilastomerkintä tälle kaudelle ja muutenkin polttamaan vähän karstoja koneesta. Viime kausi meni ultranylkyissä ja vauhtipuoli otti aika pahasti takapakkia. Nyt nopeus- ja vauhtikestävyysharjoitukset ovat olleet osa viikottaista ohjelmaa, joten pieni toivo on suoriutua marastakin kelvollisessa ajassa. Mitään ennätystä ei nyt todellakaan lähdetä tekemään, sillä vaikka vauhtitreeniä onkin tullut tehtyä, niin kuitenkin harjoittelu tähtää ensi sijaisesti ultrille ja maastoon. Testijuoksut eivät paljoa lupailleet ja muutenkaan kovavauhtinen juoksu ei yksinkertaisesti irtoa. Onneksi mara on kuitenkin vähän eri juttu kuin puolikas ja kova luottamus mulla on siihen, että peruskunto on vahva ja vauhtikestävyys kohtuullinen. Ihan maksimaalista suoritusta ei myöskään ole tarkoitus tehdä, sillä tämä on kevään ensimmäinen kisa ja tämän jälkeen startteja tulee useampia lyhyillä aikaväleillä. Mitä nopeampi palautuminen sitä parempi. Kovin korkealla prioriteeteissa kisa ei ole, joten mitään "all out"-suoritusta ei ole tarkoitus lähteä tekemään.
Kisasuunnitelmaksi mulla oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa.
A) lähteä riskillä kolmen tunnin juoksijoiden peesiin ja roikkua siellä niin kauan kuin pystyy.
B) iisisti liikkeelle esim. 3.10 tavoiteajalla ja siitä hiukan kiristäen, jos paukkuja riittää.
En tiedä, miksi edes kuvittelen, että kolme tuntia olisi mahdollista alittaa, mutta kaveri on lähdössä sitä tekemään, joten tietysti ajattelin, että sitä samaa vauhtia sitten vaan. Mikään ei tosin viittaa siihen, että tähän olisi pienintäkään mahdollisuutta, joten ehkä siis suoraan suunnitelmaan B. Onko 3.10 alituskaan realistinen, vaikea sanoa. Se tarkoittaisi keskivauhtina 4:30 min/km, mikä pitäisi kyllä kaiken järjen mukaan onnistua. Päädyin siis siihen, että katselen vähän startissa, minkä vauhtista seuraa olisi tarjolla ja pyrin lähtemään jollain 4:20-4:25 min/km vauhdilla liikkeelle. Seuraillaan sitten tilanteen kehittymistä matkan varrella. Lähtökohtaisesti tämä on tietysti TODELLA huono suunnitelma, sillä yleensä juoksen aina tarkalla ennakkosuunnitelmalla ja etukäteen päätetyllä vauhdilla, eikä niistä juurikaan kisan aikana poiketa.
Aamulla klo 8 auto kohti Helsinkiä. Turussa paistoi aurinko, mutta kyllähän se sää siitä huonommaksi muuttui, kun Helsinki alkoi lähestyä. Ei kuitenkaan satanut mitään juttuja taivaalta ja tuulikin oli varsin maltillinen. Lämpötila oli jossain +6 paikkeilla, joten kaikenkaikkiin oikein hyvä juoksusää. Kamppeet päälle, hätäpissalle, hiukan kevyttä hölkkäilyä ja viivalle.
Lähtö oli vähän epämääräinen, sillä yht´äkkiä joku ukkeli vaan sanoi, että "Sitten juostaan". Okei, sitten juostiin. Parikymmentä tyyppiä kirmasi edelle ja lähdin hölkkäilemään omaan tahtiin. Parin kilometrin jälkeen päädyin suunnitelmaan, että pidän sykkeen reilusti alhaalla ja menen sitä vauhtia, mitä sillä pääsee. Kilometrivauhdit tuntuivat osuvan välille 4:10-4:25 enimmän osan ajasta ja syke pysyi 146 alapuolella, joten vauhti irtosi todella kevyesti, enkä kokenut tarvetta alkaa pinnistelemään yhtään enempää. Ekalla kierroksella sijoitus pumppasi eestaas, kun joku ohitti ja joku toinen ohitettiin. Toiselle kierrokselle lähtiessä tilanne alkoi vakiintua, eikä sijoituksissa tapahtunut mitään. Tämän pätkän sai juosta aika yksin, sillä edessä olevat olivat liian kaukana, eikä takaa kukaan huohottanut niskaan. Juoksu kulki samaan malliin, mutta niin vissiin muillakin. Puoliaika näytti olevan jotain 1:31 (virallinen 1:30:14), eli aika mukavastihan tämä alkoi. Kolmannella kierroksella alkoi sitten maratonjuoksu, mikä näkyi siinä, että useampikin selkä tuli vastaan. Ohituksia taisi tulla viisi, eikä takaa tullut ketään ohi, joten sijoituskin koheni mukavasti. Vähän alkoi oikeassa akillesjänteessä kolottaa, mutta se helpotti särkylääkkeellä. Kolme kierrosta meni aika mukavasti kevyillä sykkeillä ja tasaisilla vauhdeilla, eikä mitään hidastavia vaivoja ollut, eikä muutenkaan tuntunut painavan hirveästi. Viimeisellä kierroksella lopetin sykemittarin seuraamisen ja pyrin pitämään vaan vauhdin alle 4:30/km, millä loppuajan pitäisi mennä alle 3.05. Pari ohitusta sain tehtyä vielä viimeisellä kierroksella ja lopun ratakierroksella otin vielä loppukirinkin. Maalikellon tultua näköpiiriin otin tavoitteeksi loppuajan 03.03.03, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Loppuaika 03.03.04 ja sijoitus kokonaiskilpailussa 11/220 ja yleisessä sarjassa 7/57.
Meni siis paljon odotettua paremmin ja mikä parasta, juoksu oli kyllä luvattoman helppoa. Ekat 28 kilsaa, meni alle 150 keskisykkeellä ja sen jälkeen vähän yli, mutta ei silti käyty lähelläkään anaerobista kynnystä. Periaatteessa olisi siis ollut reserviä sykkeiden puolesta kiristää reilustikin, mutta toisaalta on kyllä todettava, että vauhtia tuskin olisi paljon enempää irronnut. Näillä reeneillä tuo 4:20/km vauhti irtoaa suht iisisti, mutta en kyllä usko, että olisin kuitenkaan pystynyt siihen kolmosen alitukseen tarvittavaan 4:15/km vauhtiin. Onneksi ei tarvinnutkaan. Menihän tämä paremmin kuin odotin ja antaa kyllä uskoa siihen, että jos sitä kolmosta pitää vielä uudelleen joskus lähteä alittamaan, niin ei se niin kovin kaukana ole. Energiatankkaus oli sama vakio, eli geelit 10, 20, 28 ja 35km kohdalla. 28km kohdalla myös särkylääke ja suoltabletti. Hyvin tuntui toimivan.
Tulokset (M-yleinen)
Tulokset (kokonaiskilpailu)
Garmin data
Hyvä ajankohta, hyvä keli, hyvä reitti, hyvät järjestelyt. Jos nyt jostain pitää valittaa, niin Dexalin geeli on kauheaa tahnaa (onneksi oli omat) ja suihkusta ei tullut lämmintä vettä (onneksi ei ollut kauhea horkka). Vahva suositus tälle, mikäli kevätmaraa tekee mieli juosta.
 |
| Nike Flyknit Lunar 2 |
The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 2. Juoksin edellisen mallin loppuun ja ostin tämän jo hyvissä ajoin seuraajaksi. Todella hyvä istuvuus, riittävä vaimennus pitkillekin matkoille, keveys ja hyvä rullaavuus vähän reippaamassakin vauhdissa. Siinä syitä, miksi tämä on jatkossakin valintani pitkille lenkeille, maralle ja lyhyihin sileän ultriin.
