Fenix MTB Marathon Laajavuori 2023

Koska Tahkon kuninkuusmatka kolkuttelee jo oven takana ja viimeaikaiset lenkkeilyt ovat monestakin syystä olleet vähän semmoisia ja tämmöisiä, niin ajattelin ottaa viimeistelyharjoittelun tulokulmaksi ns. shokkihoidon.  Jyväskylässä on sopivasti MTB-marathonkisa, matkana 75km, joten ei kai siinä muuta kuin koittamaan.  Maratoneillahan sitä juoksupuolellakin ultrille harjoitellaan, joten miksipä ei maastopyörälläkin.  Muutenkin tuntuu olevan vaikeaa saada kotipoluilla ajettua riittävän pitkiä maastopyörälenkkejä, puhumattakaan, että niitä saisi ajettua kovaa, joten tässä tulee lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla.  Ja onhan se välillä mukavaa käydä ajamassa jossain muissakin maastoissa kuin Turun tutuissa kivikoissa ja juurakoissa.  Reitistä ei ole sen enempää tietoa kuin mitä reittiselostuksessa sanotaan, joten uskotaan se.  25km kierros suhteellisen helppoa, mutta mäkistä maastoa ja tuo kolme kertaa.  Eipä siinä, ekan kierroksen jälkeenhän se selviää millainen reitti on ja sitten voi kaksi jälkimmäistä kierrosta laittaa jalkaa niin paljon peliin kuin löytyy.  Mitään kummempaa tavoitetta ei ole, mutta ajattelisin, että johonkin 4 tunnin kinthaalle tuo voisi mennä, tai sitten ei.  Sijoituksista on turha haaveilla mitään, kunhan ei nyt ikäluokkansa (M40) viimeiseksi jäisi.

Startti oli puoliltapäivin ja lähtöviivalle asettuessa oli selvää, että tulossa olisi hikinen, pölyinen ja todennäköisesti aika hapokas iltapäiväpuhde. Kaikki sarjat starttasivat samanaikaisesti, joten n. 180 kuskin kanssa ampaistiin liikkeelle. Olin varmaankin suunnilleen ekassa kolmanneksessa ja sopivaa vauhtia ajava letka löytyi jo muutaman kilometrin jälkeen. Reitti oli juurikin kuvatunlainen, eli muutamaa lyhyttä teknisempää juurakko-/kivikköpätkää lukuunottamatta ei tarvinnut tehdä muuta kuin pyörittää kampea ja puskea eteenpäin. Mutta sitä mäkeä riitti. Ei mitään älyttömän pitkiä yksittäisiä nousuja, mutta tälleen turkulaiselle kuitenkin normaalia pidempiä ja ennenkaikkea niitä oli koko ajan. Ekalla kierroksella pysyin hyvin valikoituneessa ryhmässä mukana ja hiljakseen sain myös nostettua sijoitusta. Ylämäet nousi hyvin, mutta alamäissä jouduin taas antamaan täysjoustokuskeille hieman tasoitusta. Jossain 15km kohdalla olin kivunnut oman porukkani kärkeen ja pidin sen verran parempaa vauhtia, että sain myös kasvatettua eroa. Eka kierros tuli täyteen n. 1:15h ajassa, eli oikeastaan ihan jees. Olin kyllä vetänyt kiekan ihan liikaa punaisella, joten arvelin hyytyväni pahastikin sekä turhan rajun aloituksen että kilpakumppanien puuttumisen vuoksi.
Toka kierros sujui yllättävänkin hyvin. Muutaman ohituksen sain tehtyä, mutta ihan ei ollut selvää, mitä matkaa ja sarjaa kukakin edustaa, joten sijoituksen kannalta oli vaikea arvioida tilanteen kehitystä.  No, ei se ainakaan huonontunut, sillä kukaan ei muistaakseni meikäläistä ohittanut.  Ajaminenkin sujui teknisesti paremmin, kun tiesi mitä oli tulossa, eikä mäetkään vielä tässä vaiheessa piiputtaneet juurikaan.  Alamäet ajoin paremmin, vaikkakin muutama alamäki päättyi tiukkaan 90 asteen käännökseen ja niissä vähän sulkunauhat ja penkat pölisivät.  Hiekkapölyä oli joka tapauksessa kaikki ruumiinaukot täynnä, sillä kuten todettua, reitti oli todella kuiva.  Toka kierros n. 1:18h, joten viimeiseen kierrokseen olisi aikaa 1:27h, mikä antoi varaa jonkinlaiseen kanttaamiseenkin.
Hyvä, että hyytymisvaraa oli, sillä kolmas kierros oli raskas.  Kaksi kierrosta ja yli 2,5h oli menty tiukasti vk-alueella ja eihän meikäläisen kone sellaista kyytiä kovin paljon pidempään kestä. Teknisesti ajaminen oli edelleen hyvää ja alamäet kulkivat hyvin, mutta ylämäet olivat hitaita, todella hitaita. Viimeinen 5km oli aika nopeaa baanaa, eikä sinne osunut kuin yksi tiukempi mäki ja siinä kohtaa tihrustin kelloa ja totesin, että neljä tuntia alittunee, kunhan nyt vaan reippailee loppuun asti.  Pari kilsaa ennen maalia joku tuli takaa ohi niin kovaa, että ajattelin sen olevan sähköpyöräiläilijä, mutta höpsis. Luomulla sieltä tultiin ja selvästikin voimien jakaminen oli ollut fiksumpaa kuin itselläni.  Ei voi mitään, sinne meni ja minä rimpuilin perässä.  Maaliviivalle ajassa 3:57.21 ja sijoitus M40-sarjassa 6/11.

Tulokset
Garmin
Strava

Olipahan ralli.  Kyllä on vaan niin, että nuo ajomiehet ajaa todella kovaa ja varttuneempien herrojen sarjassa vauhdit ovat kärjellä luokkaa huhhuh.  Erot oli isoja ja hävisin 5. tulleellekin 10 minuuttia. Oma ajaminen oli kaksi kierrosta hyvää, mutta sitten loppui bensa ja viimeinen kierros oli tosiaan melkoista rimpuilua.  Energiatankkaus ei mennyt ihan nappiin, eikä myöskään nesteytys, joten hiukan menee senkin piikkiin, mutta ei se vauhti vaan ole lähelläkään oikeiden kisakuskien vauhtia.  Samapa tuo.  Tuli vedettyä kovaa, tuli kerättyä mäkeä (nousua yhteensä yli 1600m) ja pääsi ajamaan Turun maastoista selvästi poikkeavilla poluilla, mikä on aina välillä piristävää.  Kokonaisuudessaan siis selkeästi positiivinen kokemus ja ehkä suorituskin.

Kisajärjestelyt toimivat hyvin.  Fasiliteetit olivat kunnossa, kisaruokailu oikein onnistunut, huolloissa avuliasta väkeä ja huoltoja oli riittävästi.   Kokonaisuudessaan tunnelma oli hyvä, vaikka vähän tuo olikin semmoinen "ajetaan kisa ja lähetään kotiin", eikä mitään kummoistakaan kisatunnelmaa (ainakaan meikäläisen lopulta päästessä perille) maalialueella enää ollut.   Huoltoihin olisin ehkä kaivannut jotain helpompaa syötävää kuin keksejä ja suolakurkkuja.  Tämä kone käy kuitenkin vihreillä kuulilla, sipseillä ja geeleillä, joten jotain semmoista ehkä.  Eniveis kiva tapahtuma ja voisin hyvin kuvitella meneväni toistekin.

Stanton Sherpa

The weapon of Choice: Stanton Sherpa
Tällä on nyt reilu vuosi ajettu ja useampien osapäivitysten jälkeen tämä alkaa istua käteen kuten kunnon työkalun kuuluukin.  Ei ole teräsrunkoisena jäykkäperänä mikään optimaalinen kisapyörä ja nyt täytyy sanoa, että sen kyllä huomasi. Jotain ratkaisuja tämän suhteen tulee todennäköisesti vielä ennen Tahkoa tehtyä...