tiistai 15. marraskuuta 2016

Juoksutauko 2.0

No, eihän se jalka mihinkään oikeasti parantunut edellisen paussin aikana.  Eikä se ihme ole, kun olin etukäteen päättänyt, että olen 3,5 viikkoa juoksematta ja sen jälkeen laitan itseni kuntoon Kaarinan syysmaratonia varten. Olin siis ennalta päättänyt tauon pituuden ja tilanteesta riippumatta sen jälkeen juoksu jatkui.  Äärimmäisen fiksu lähestymistapa, tiedän.  Tauon jälkeen aloin siis hiljakseen juoksemaan, akilles oli edelleen vähän kipeä, mutta paljon parempi kuin aiemmin. Lisäsin vähän juoksua, kävin Kaarinassa keskeyttämässä ja jatkoin treeniä.  Lauantaina 5.11. kävin juoksemassa pikkupitkiksen poluilla ja sunnuntaina jalka oli taas yhtä kipeä kuin alkusyksystäkin. Maanantaina oli fyssari, joka esitti kysymyksen: "Oletko ajatellut, että lopettaisit juoksemisen?". Enpä kyllä ole, mutta taitaa silti olla tauon paikka.

Nyt päätin, että pidän taukoa niin kauan, että jalka on oikeasti kunnossa.  Onko se sitten loppuvuosi, vai vielä alkuvuosikin päälle?  Ei sillä niin väliä, kunhan paikat tulee kuntoon ja juokseminen voi jatkua vielä tulevina vuosinakin.  Tietty treenatakin tarvisi, mutta sen voi hoitaa näin pk-kaudella hoitaa kohtuullisesti korvaavillakin harjoitusmuodoilla.  Olen taas pitkästä aikaa pyöräillyt paljon ja laittanut oikeastaan myös koko voimaharjoittelupuolen uusiksi. Ohjelmassa on ollut pyöräilyä, joogaa, kehonpainoharjoittelua jne.  Näistä harjoitteluhommista ehkä myöhemmin lisää.

Kalenteriin ei vielä ole buukattu muita kisoja kuin Karhunkierroksen 160km toukokuun lopulla. Periaatteessa senkin voi pahimmassa tapauksessa perua, mutta mieluummin tietenkään ei.  Toki tuota kisaa varten pitäisi tammikuussa päästä taas juoksemaan, sillä tuommoista 160km rykäisyä ei kyllä ihan pelkästään pyöräilemällä ja jumppaamalla vedetä kunnialla maaliin.  Itse asiassa jumppahommat ja pyöräily (ja hiihtokin, jos olisi kelejä) maistuvat sen verran hyvin, että periaatteessa voisi pitää kokonaan välivuoden juoksemisesta, urheilla omaksi ilokseen ja käydä kesällä muutamassa pyöräilytapahtumassa.  Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä joulukuun puolivälissä laitetaan UTMB-arpa vetämään ja tieto arvonnan tuloksesta tulee joskus tammikuussa.  Pelkästään jo tuo UTMB-arvontaan pääsy on ollut yli kahden vuoden mittainen projekti, joka toivottavasti huipentuu siihen, että kisaan pääsisi elokuussa 2017 osallistumaan.  Ja jos arpa suosii, niin se tarkoittaa, että edessä on 7 kuukautta todella totista treenaamista ja mielellään myös 1-2 kovahkoa harjoituskisaa.  Toisaalta, jos arpa ei suosi, niin joudun silti 2017 aikana juoksemaan vähintään yhden 100+ km maastokisan maaliin, että olisi pisteet taas seuraavan vuoden arvontaan kasassa.  Jälkimmäisessä tapauksessa on toki mahdollista kisata vasta loppukesästä tai syksyllä, jolloin juoksutaukoa olisi tarvittaessa mahdollista jatkaa pitkälle kevääseen.  Hankalia hommia, mutta lopputulos on joka tapauksessa, että ei tässä mitään täydellistä välivuotta nyt ole mahdollista pitää.

Enpä tiedä. Taukoa on nyt takana 1,5 viikkoa ja kyllähän tuo jalka taas parempi on. Ehkä se 6 viikon jälkeen on jo kunnossa.  Jonkun fyssarin arvio tosin oli, että parantumisessa saattaa kestää jopa vuosi. Varsinaiselle jalkaspesialistille en ole vielä kinttua käynyt näyttämässä, mutta sekin tulee eteen, jos nyt parin viikon aikana ei mitään edistystä tilanteessa ole havaittavissa.   Nyt on ollut kyllä jotenkin helpompi olla juoksematta, kun takaraivossa ei paukuta koko ajan ajatukset tulevista kisoista.  Toivottavasti tulee kelien puolesta hyvä talvi, niin hiihto, pyöräily ja jumppa pitävät kyllä miehen ihan riittävän aktiivisena.  Ei tässä nyt kunto välttämättä pahasti pääse rapistumaan, sillä harjoitustunteja tulee taottua ihan samaan tahtiin kuin aiemminkin.  Juoksukunto nyt väistämättä heikkenee, mutta eiköhän se sieltä keväällä saada taas kaivettua esiin, kun pohjat pitäisi kuitenkin olla kunnossa.