Bodom Trail 2017

Kisakauden avaus siirtyi poikkeuksellisen pitkälle, kun suunnitelmissa ollut kevätmaratoni jäi kokonaan väliin.  Ei huvittanut, eikä vauhti ollut toivotulla tasolla, joten se siitä.  Kun olin hylännyt ajatuksen marasta, piti jotain reippaampaa kisailua tähän kevääseen kuitenkin saada ennen ultrahommia.  Onnistuin saamaan hyvinkin pienellä vaivalla peruutuspaikan 6.5. järjestettävälle Bodom Trail -polkupuolikkaalle, joten sinne siis, taas. 

Tein talvella ja alkukeväästä suht säntillisesti viikottaista vauhtiharjoittelua, joten puolikasta silmällä pitäen tilanne ei aivan totaalisen toivoton ollut.  Viimeiset pari, kolme viikkoa siirsin kaiken vauhtiharjoittelunkin poluille ja vauhti oli ihan kohtuullista ainakin lähipolkujen tutuilla reiteillä. Muistissa tosin oli kirkkaasti Bodomin suo-osuudet ja lyhyet, mutta terävät nousut, jotka vetävät mehut miehestä hyvin nopeasti.  Ihan samanlaisia vauhteja ei siis kisassa irtoa kuin näillä kuivemmilla ja tasaisemmilla vakioreiteillä. Onneksi tämä oli etukäteen tiedossa, joten mitään kummoisia harhakuvitelmia omasta tulostasosta ei todellakaan ollut.  Niin joo, joku tavoite kisaan pitää olla.  Noh, tällä kertaa tavoitteena oli olla olematta kovin paljon hitaampi kuin aiempina vuosina.  Vauhdin ja tekniikan puolesta olin ihan luottavainen, mutta vauhtikestävyys olisi iso kysymysmerkki. Mahdollista olisi, että meno hyytyisi 15km kohdalla (viimeistään) ihan täysin.  Viime vuonna vedin niin hurjilla sykkeillä kisan läpi, että sellaiseen rutistamiseen ei nyt kyllä kapasiteettia olisi.  Lähdetään nyt koittamaan ja toivotaan, että menisi suht iisisti alle kahden tunnin.

Olosuhteet kisapäivänä olivat täydelliset.  Sateetonta oli ollut pidemmän aikaa, joten niiltä osin reitti oli kuiva kuin se nyt ylipäätään voi olla.  Erityisesti kuivat kalliot ovat jees, niin ei tarvi liukastella niillä pätkillä, missä kuivalla kelillä voi juosta kovaa.  Aurinko paistoi ja oli riittävän lämmintä shortseille ja t-paidalle, mutta ei silti kuuma.  Just hyvä.  Kisapaikalla hommat sujuivat totuttuun tapaan kuin rasvattuna.  Ilmoittautuminen, kamat päälle, tuttujen moikkailua, kamat narikkaan, lämmittelyhölkät, lähtöalueelle ja PAM.  Sitten mentiin, niinkuin tuolla aina mennään.  Eka kilsa 3:50 vauhtia ja porukkaa edellä silti vaikka kuinka paljon.  Tämä startti on jotenkin yhtäaikaa tosi masentava ja tosi heino.  Masentava siinä mielessä, että vaikka itse juoksee ns. täysiä, niin silti puolensataa tyyppiä juoksee vielä kovempaa ja toisaalta hienoahan tuossa on se, että oikeasti paukusta lähdetään, niin paljon kuin pääsee. Ei mitään himmailua ekoilla kilometreillä, vaan kunnon meno.

(c) Jarmo Koskela

Juu, sykkeet taas taivaissa jo kahden kilsan jälkeen, mutta alkutykityksen jälkeen meno vähän tasaantui.  Juoksu kulki tasaisilla osuuksilla ja alamäissä oikeinkin hyvin, mutta ylämäet olivat vielä hankalampia kuin olin odottanut.  Syke paukkui koko ajan yli 160 (mikä on mulle aika paljon), mutta ei kuitenkaan tuntunut mitenkään pahalta, joten en kauheasti kiinnittänyt sykkeeseen sitten huomiota, vaan menin enemmän fiilispohjalta.  Vauhti pysyi kohtuullisena, eikä mitään "katastrofikilsoja" tullut, eli alkuosassa kaikki OK.   Epähuomiossa vetäisin tosin ekasta juomapisteestä 6,5km kohdalla ohi, mikä oli pienimuotoinen virhe, sillä kurkunkostuke olisi kyllä maistunut, mutta enpä sitten kääntynyt enää takaisin.  Jossain 7km kohdalla mittari osui johonkin oksaan ja ajanotto pysähtyi. Kerta kaikkisen Hirveä Tilanne, minkä huomasin onneksi suht pian ja käynnistin ajanoton uudelleen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Ajanotto ei siis ollut todenmukainen, eikä mulla ollut käsitystä, oliko mittari ollut pois päällä 10 sekuntia vai kolme minuuttia.  Pikkujuttu ultralla, mutta puolikkaalla, kun ainakin itse joudun juoksemaan sekunteja vastaan, häiritsee kyllä.  Arvioin, että eka kierros 12km, tuli täyteen noin 1.02-1.03 ajassa, joten olisin noin 1-2 minuuttia viime vuoden väliaikaa jäljessä. Ihan OK.

Maalisuorairvistys
(c) Jarkko Ahola

Kondis oli toiselle kierrokselle lähtiessä hyvä, eikä mitään merkkejä hyytymisestä ollut, joten huoltopisteeltä vähän urheilujuomaa naamaan sekä rinnuksille ja eteenpäin. Aikaisempien kertojen pohjalta tähän jälkimmäiseen kierrokseen osaa suhtautua jo vähän rennommin.  Suossa kahlataan, mudassa ryvetään, ylämäkiä tunkataan ja tässä kaikessa ilonpidossa kestää sen minkä kestää.  Kilsavauhdit putosivat toki, mutta mitään totaalista notkahdusta ei tullut ja mielestäni sain helpommilla osuuksilla kuitenkin juostua ihan kelvollista vauhtia.  Porukka, jonka perässä olin roikkunut koko ekan kierroksen ja tokan kierroksen pari ekaa kilsaa karkasi lopulta jossain 15km kohdalla, kun jäin kaivamaan itseäni jostain suonsilmäkkeestä ylös.  Näköyhteys säilyi vielä kilsan verran ja harkitsin hetken vielä porukan kiinniottamista, mutta ei sitten riittänyt energia moiseen kiriin.  Jäin noin kolmen kilometrin ajaksi yksin juoksemaan ja tämä yleensä johtaa pieneen vauhdin notkahtamiseen, niin nytkin.  Katselin kelloa ja arvioin, että eiköhän tämä alle 2 tunnin kuitenkin mene, joten ilman kummempaa puristamista vaan maalia kohtia.  About 18km kohdalla ohi tuli vielä kaksi juoksijaa, mutta en oikein saanut iskettyä peesiin, kun juoksivat ylämäet aika reippaasti. 20km-kyltillä katsoin vielä kelloa ja perhana sentään, tämähän saattaisi mennä kuitenkin aika lähelle viime vuoden aikaa.  Viimeinen kilsa siis parasta mahdollista vauhtia ja suht hyvävoimaisena maaliin.  Oma kello näytti 1:53.40, joten tuohon, kun lisäisi sen 1-3 minuuttia, niin aika samoissa ollaan kuin aiemmilla kerroillakin. Ei siis mitään hurraa-huutoja, mutta hyvä suoritus silti.

Garmin data
Tulokset

Kotimatkalla vihdoin tulossivu auki ja katoppas!  Nettoaika oli lopulta 1:53.35, about minuutin nopeampaa kuin viime vuonna, eli meikähän juoksi ennätyksen Bodomilla. Ilmeisesti kello ei siis montaa sekuntia ehtinyt ollakaan pois päältä, sillä starttihetkestä ajanottomatolle menee 12-13 sekuntia, joten se syö tuon erotuksen, mikä kellon ja ajanoton välillä oli. Kello oli siis koko ajan muutaman sekunnin tarkkuudella oikeassa, mutta ihan hyvä, että en tätä tiennyt.  Kyllähän yllätysennätys vaan tuntuu hyvältä, kun aika harvinaista tuo ennätystehtailu ylipäätään nykyään on. Kaiken muun hyvän lisäksi juoksin kisan reilusti matalammalla keskisykkeellä ja ylipäätään rennommin kuin viime vuonna, joten silleenkin hyvä fiilis tuosta jäi.  Oikein kunnolla puristamalla tuosta nyt olisi ehkä voinut 1-2 minuuttia voinut saada pois, mutta parempi näin.  Sijoitus oli miesten sarjassa 42/426, joten vaikka aika parani minuutin, sijoitus huononi 9 pykälää. Muilla kehitys on siis ilmeisesti ollut parempaa kuin meikäläisellä.

Kuten aikaisempinakin vuosina Bodomilla kaikki toimii ja kaikilla on hyvä meininki. Nyt, kun jo kolmannella yrittämällä alkaa löytyä semmoinen riittävän rento asennoituminen kisaan, niin varmaan jatkossakin täällä tulee käytyä. Turhapa näistä pikamatkoista on ottaa kummoisia tulospaineita, kun en niitä varten edes treenaa. Jos nykyinen minuutti per osallistumiskerta tulosparannustahti jatkuu, niin jo viime vuonna haaveena ollut 1.50 alitus saattaa siis toteutua jo vuonna 2021. Sitä kohti.

Inov-8 X-Talon 190

The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190.  Sama kenkä kuin viime vuonnakin. Parhaimmillaan juuri tällaisella reitillä ja olosuhteissa.  Huippupito mudassa ja pehmeällä alustalla, sekä erinomainen tuntuma maastoon. Märällä kalliolla pohjakumin pito ei tunnu ihan riittävältä, mutta sellaisia ei nyt ollut, joten tähän kisaan just täydellinen kenkä.