Turku - Kokkola 500

Koska sattuneesta syystä kaikki suunnitelmissa olleet kevään ja kesän juoksukisat peruttiin, piti tähän kesään keksiä jotain omatoimista tekemistä.  Ultramittaisten omatoimijuoksujen tekeminen tuntuu jotenkin valtavan vaivalloiselta (ja epämiellyttävältä), joten käänsinkin samantien ajatukset toisen leipälajini, pyöräilyn suuntaan.  Olen viime vuodet pääosin keskittynyt juoksuun, mutta kuitenkin pitänyt koko ajan edes jonkinlaista pyöräilykuntoa myös yllä.  Nyt kevään etätyöjakson aikana vaihdoin harjoittelun painopisteen juoksusta pyöräilyyn ja aika nopeasti se fillari alkoi kulkea vähintäänkin kohtuullisesti.  Maastopyöräilykisoja olisi ollut mukava ajaa, mutta eihän niitäkään ole, joten päätinkin ottaa työn alle hiukan pidemmät matka-ajot.  Isot pojathan ajaa useamman tuhannen kilsan mittaisia ajoja, mutta semmoiseen ei praktiikka riitä, eikä (toistaiseksi) oikein mielenkiintokaan, joten päätin alkaa tutustumaan lajiin tällaisten "lyhyempien" matka-ajojen kautta. Lyhyemmällä tässä tarkoitan maksimissaan 1,5 vuorokauden mittaista ajamista, joka ainakin juoksukokemusten perusteella pitäisi mennä ilman nukkumista.  Kävin helatorstaina testaamassa 333km sooloajolla kalustoa, ajoasentoa, eväitä sekä perseen ja pääkopan kestämistä.  Kaikki muu toimi hyvin, mutta huomasin semmoisen tietyn "kovuuden" puuttuvan, sillä vähän turhan usein tuli pysähdyttyä jaloittelemaan, kuselle tjms.  Vähän sama juttu kuin ultrajuoksuissa, missä tulee laitettua kävelyksi, vaikka ihan hyvin pystyisi juoksemaankin.  Tähän tarvii jatkossa tietoisesti koulia itseään ja polkea sen epämukavuuden läpi.  Tuttu juttu juoksusta, mutta ei aivan suoraan siirrettävissä pyöräilyyn.

Kesän avausmatkaksi valikoitui luontevasti Turku-Kokkola välin polkeminen.  Eli nykyiseltä kotiovelta lapsuuden kotitalon ovelle.  Reittisuunnitelman mukaan matka olisi jämpti 500km, joten mitään sakkolenkkejä ei pitäisi joutua ajamaan. Tämä on silleestikin hauska koitos, että ideaa kyseisen matkan ajamisesta on pompoteltu ensimmäisen kerran varmaan jo 10 vuotta sitten.  Sittemmin olen lähes joka kesä asiaa ajatellut, mutta juoksukisoista johtuen se on jäänyt aina toteuttamatta.  Mutta nyt se hoidetaan pois päiväjärjestyksestä.

Reittisuunnitelma

Piirsin reitin sillä idealla, että pyrin välttämään kantateitä ja hiekkateitä.  Suunnittelutyökaluna oli ridewithgps ja apuvälineenä kurakartta.net, minkä avulla saisin (toivottavasti) vältettyä ainakin pitkät hiekkatiepätkät. Suoremmankin reitin tuohon pystyisi samoilla spekseillä piirtämään, mutta koska matka oli joka tapauksessa melkein 500km, niin miksipä ei sitten tasan 500km.  Sen takia tuohon tuli muutama ylimääräinen mutka.  Tavoitteena olisi olla 20 tunnissa perillä ja keskinopeutena siis melko vaatimaton 25km/h, toki sisältäen tauot.  Tarkoituksena olisi lähteä alkuillasta liikkeelle, sillä näin saisi ajon mukavasti käyntiin ennen yötä, mutta silti pimeään jaksoon pääsisi vielä suht freesinä.  Sitten taas matkan jo hiukan painaessa alkaisi aamu sarastaa ja loppumatkan saisikin ajaa päivänvalossa.  Eväspuolella varauduin siihen, että matkan aikana ei tarvitsisi syötävää hankkia, vaan ainoastaan nestetankkausta varten pitäisi pysähtyä.  Aikaisemmilla pidemmillä lenkeillä olen havainnut hyviksi tankkauspisteiksi hautausmaat.  Sellainen löytyy lähes joka kylästä ja aika usein vielä kylän läpi kulkevan pääväylän varrelta.  Lisäksi ne ovat auki 24h ja aina sieltä löytyy vesihana kukkien kasteluvettä varten.  En siis sen kummemmin suunnitellut pysähdys-/tankkauspaikkoja, vaan luotin siihen, että homma hoituu.  Mukana olisi joka tapauksessa vajaat 2 litraa nestettä, jolla pärjää 5-6 tuntia, joten tuskin nestehukka aivan kriittiseksi äityisi.

Varsinais-suomalaista soratietä

Sääennusteet lupasivat kevyttä myötätuulta ja lämmintä poutasäätä, eli täydellistä ajokeliä. Lähtöpäivänä (perjantai) alkoi sateenuhka kuitenkin lisääntyä, joten päätin aikaistaa starttia päästäkseni sateelta karkuun ja lähdin liikkeelle klo 16:01, eli kaksi tuntia suunniteltua aikaisemmin.  Eka 10km meni kaupungin läpi sompaillessa, mutta päästyäni väljemmille väylille, matka alkoi taittua kuin itsestään. Myötätuuli siivitti menoa, aurinko paistoi ja elämä hymyili. Ensimmäiseen 100km osui pitkä pätkä hiekkatietä, mutta luotto renkaisiin oli kova ja vauhtia hidastamatta päästelin nekin osuudet läpi. Olin suunnitellut pitävänä taukoa n. 100km välein ja eka tauko osui ~105km kohdalle Euraan. Hautasmaalla vettä pulloihin ja turhia munimatta eteenpäin. Eka satku taittui 30,5km/h keskarilla hyvin kevyellä ajolla. Eurasta Harjavaltaan oli 20km tympeää tien 43 reunaa, mutta Harjavallan jälkeen pääsin pienemmälle tielle ja ajo oli taas mukavampaa. Tämä toinen satanen oli oikeastaan matkan hienoin osuus. Tie oli mukavan mutkittelevaa ja kevyesti kumpuilevaa, liikennettä ei ollut nimeksikään ja kesäilta oli niin kaunis ja rauhallinen kuin suomalainen kesäilta voi kauneimmillaan olla. Kyllä te tiedätte. Nautiskelin maisemasta ja tunnelmasta täysin rinnoin ja sitten olinkin jo Kankaanpäässä, missä oli aika pitää toinen tauko. Ilma oli alkanut viiletä auringon laskiessa, joten vedin irtohihat sekä -lahkeet päälle ja laitoin valot pyörään. Paussi oli luonnollisestikin kirkon pihalla, mutta hautausmaa oli toisella puolella, joten en jaksanut kiertää ja pullot jäi täyttämättä. Eipä hätää, nesteitä oli vielä reilusti jäljellä. Vauhti oli pysynyt vakaana ja 200km keskari oli edelleen 30,4km/h. Tauon jälkeen piti pysähtyä parin kilometrin jälkeen uudelleen ja vetää vielä tuulitakkikin päälle, sillä ilma viileni t osissaan. Tuolla oli myös satanut hiljattain, sillä tieoli seuraavat 30km märkänä. 

Ilta-auringosta nautiskelua

Yöosuus Kankaanpäästä Kauhajoelle meni kirjaimellisesti sumussa. Vähän alkoi matka jo painaa, yö oli tyyni, joten myötätuuliapuja ei enää tullut ja mäkiäkin oli alkumatkaa enemmän, joten vauhti alkoi hieman hiipua. Muutama lyhyt kusitauko taisi tulla pidettyä, sillä selkeästi viileä sää ja hieman puutteellinen suolansaanti pistivät nesteet menemään läpi elimistöstä. Olin joskus yön tunteina Kauhajoella ja sieltä olin ajatellut ottaa nestetäydennystä, mutta kylillä oli sen sortin mopo-, traktori- ja bemariralli käynnissä, että päätin vaan pikaisesti ajaa läpi ja jatkaa matkaa. Kauhajoelta eteenpäin olikin reilumman mittainen melko huonokuntoinen soratieosuus, missä oli pakko ajaa vähän hiljempaa, mutta asfaltille päästyäni ajo maistui taas vanhaan malliin. Vettä pitäisi saada lisää ja päätin sinnitellä Jurvaan asti, vaikka pullot olivat jo tyhjät. Menihän se juomattakin ja Jurvan hautausmaalla klo 3:00 kekkaloidessani oli vähän hölmö olo. Aamu alkoi hiljakseen sarastaa ja vaikka yö olikin mennyt vaivatta, niin nyt alkoi väsy ja asfalttiajon monotonisuus painaa. Kello taisi olla jotain viiden paikkeilla tässä kohtaa. Muutaman kerran piennarta pöllytettyäni oli pakko ottaa lyhyt lepotauko. Johonkin levennykselle pyörä parkkiin, puhelimeen herätys 5 minuutin päähän, tuulitakki hupuksi pään päälle, x-asentoon leviäksi ja silmät kiinni. 5 minuutin päästä kello soi, joten ylös ja eteenpäin. Tekipäs hyvää. Reilusti yli 300km oli jo ajettu, joten matkakin oli jo voiton puolella. Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, joten olin melko varma että pääsisin perille ns. hyvän sään aikana. Lämpötilan noustessa väsymys alkoi kuitenkin painaa uudelleen, joten otin about kasin paikkeilla vielä toisetkin powernapit, kuorin päältäni ylimääräiset vaatteet ja jatkoin matkaani lyhyissä ajokamoissa ja tällä kertaa selkeästi virkistyneenä. Sitten välietappeja tulikin vastaan tasaisella syötöllä. Laihia, Vöyri, Oravainen, Jepua. Tuuli alkoi yltyä ja tuli aika napakasti sivusta, joten nyt joutui jo hiukan puskemaan. Vauhtikin tuntui aaltoilevan, mutta pysyi kuitenkin koko ajan vähintäänkin kohtuullisena. Uusikaarlepyystä Pietarsaareen ja perille Kokkolaan alkoi olla jo aamuliikennettä ja muita pyöräilijöitä tulla vastaan (ei sentään ohi), joten lisääntynyt aktiviteetti piti mielen virkeänä loppuun asti. Viimeisen 30km saikin sitten puskea kunnon vastatuuleen, mutta hyvin tuntui paukkuja olevan vielä jäljellä, eikä vauhti siitä paljoa notkahtanut. Pienen sakkokierroksen jouduin lopussa vielä ajamaan, että gps:n mukaan sain 500km täyteen, mutta kellon ollessa 10:38 kurvasin vanhempieni talon pihaan. Matka-aika siis taukoineen 18h37min, eli kevyesti tavoitteeseen.

Garmin data

Strava

Ajoaika oli 17h29min, mikä antaa keskinopeudeksi 28,6km/h. Aivan hyvä vauhti, vaikka myönnettävä on, että myötätuuliapuja tuli ekalla puolikkaalla ainakin jonkin verran. Taukoiltua tuli yli tunti, mikä on kyllä omasta mielestäni ihan liikaa. Varsinkin kuin mitään pidempää taukoa ei ollut, vaan pisimmät olivat nuo ~10min nukkumistauot. Pyörä toimi täydellisesti, lihaksisto kesti pientä niskan juilimista lukuunottamatta erinomaisesti ja fyysisen/henkisen jaksamisen puoleen ei ollut mitään hämminkiä. Tarvittaessa olisin hyvin voinut ajaa vielä lisääkin, eväitäkin oli vielä jäljellä. Ainut mikä yllätti, oli tuo älytön aamuväsymys, mutta senkin sai hyvin poistettua pikaisilla nokosilla. Hieno ja opettavainen reissu, joten eipä tässä muuta kuin suunnittelemaan seuraavaa reittiä.

Salsa Warbird

The Weapon of Choice: Salsa Warbird.  Melko rennolla geometrialla oleva sorapyörä, jossa tätä keikkaa varten alla kevyet kiekot ja 28mm renkaat.  Pyörä istuu meikäläiselle erittäin hyvin ja sekä tempotangoilta että alaotteelta pystyy ajamaan pitkiä aikoja.  Kaikki kamat on pakattu pyörään ja paidan taskussa ei kulkenut kuin puhelin ja pankkikortti.  Runkolaukussa on pyöränkorjausvehkeet ja eväitä. Etulaukussa ajon aikana tarvittavia varusteita (lamppu, lisää eväitä, takki, irtolahkeet- ja hihat).  Takalaukussa siviilivaatteet yms. eli kamat joita ei ajon aikana tarvita.